Loppislöytöjä :)

Juu, tyhjällä autolla ei reissusta palattu... onneksi tämä on meillä yhteinen harrastus - voisi toisella muuten loppua kärsivällisyys :D
Ja ihan samanlaisten tavaroiden ja huonekalujen jaloissa ei roikuta kiinni... joten ei (yleensä) tule perheriitaa näistä :D
Tässäpä nyt joitakin löytöjä, ehkä niitä onnistuneimpia:




Ihana vanha pöytä löytyi jostain navetan ylisiltä nurkasta, juuri kun oltiin jo pois lähdössä. Ihana pieni apupöytä tai mikä-vaan-pöytä. Sopivasti kulahtanut yksilö mun makuuni (mies hioisi ja maalaisi uudelleen...minä en).
Pöytä pikkuinen etsii vielä paikkaansa, mutta kotinsa se on nyt löytänyt täältä.




Entäs tämä... justiinsa sopiva mun ompelupöydän ääreen. Vankka ja tukeva, jotenkin arvonsa tuntevan oloinen tuolivanhus ihan loistavassa kunnossa.
Uskoisitteko, jos sanoisin, että tämä kaksikko (pöytä ja tuoli) maksoi yhteensä alle 25 euroa. Juu-uh!




Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä <3
Vanha suutarin pakki. Jos jonakin kauniina päivänä päätän vaihtaa alaa, voin lähteä kengänkiillottajaksi vaikka KoskiKeskukseen :D
Harjatkin mukana ja kaikki... Miehellä oli taas hauskaa, oli nähnyt tämän pakin jo ennen mua ja pelkäsi pahinta (=että isken silmäni siihen :)). Oikeassa oli.





Pitsiä ei kukaan tuunaaja voi ohittaa. Käsinvirkattuja ihanuuksia, ei pysyisi koukku mun kädessäni noin ohuen langan kanssa...






Kassillinen kaikenlaista keittiöromua - tässä vain pieni otos, jonka kahmaisin kassista.






Jokainen nainen tarvitsee oman työkalupakin. Nyt sekin asia on sitten pois päiväjärjestyksestä - ei muuta kuin kasaamaan kaikki kaksi ruuvimeisseliä ja vasara pakkiin.





Päivän päätteeksi löytyi sylistäni nukkumasta tämmöinenkin ihanuus <3
... ei kuitenkaan loppikselta!

Meidän koiralauma olikin jo huolestuttavasti kutistunut, kun ensin maaliskuussa etämiehen paras metsäkaveri nukkui pois ja nyt kesäkuussa meidän oma pikkuinen kaveri. Jäljelle jäänyt tärkeä lauman ainokainen (miehen lintukoira) sai nyt vihdoin kaverin. Pikkuinen nukahti tutkailtuaan ensin tämän toisen kotinsa hajut ja kivat piilopaikat tarkasti.

Mertaranta, kutsumanimeltään Mertsi syntyi samaisena iltana, kun Suomi nappasi MM-kultaa jääkiekossa. Voittekin arvata, mitä muita nimiä pentueen jäsenet saivat :D

Mertsin tulosta tiesimme jo ennen kuin jouduimme luopumaan ystävistämme. Elämä ottaa mutta myös antaa.
Enpä arvannutkaan, miten mukavalta pieni tuhisija sylissä tuntui, varsinkin nyt...
Oletettavasti täällä kulkee joskus vielä myös pieni ruttuinen herkkusuu :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja näihin (koiranpennun) tuoksuihin,

Ellis