Eiliset nuoren miehen rippijuhlat on juhlittu, olo väsynyt mutta onnellinen!
Uskomatonta, minkälaisen tunteiden kirjon sitä käy läpi pienen ajan sisällä. Kyllä elämä on ihanaa, juhlat on ihania ja niistä jää aina paljon kalliita muistoja.
Ennen kaikkea en voi lakata hämmästelemästä ajan kulua. Miten niin mun pieni poika on jo mua muutaman sentin pidempi nuorimies??!
Vanhat Arabiat pääsivät taas juhlapöytään. Niillä saa loihdittua kivan ja kotikutoisen, mutta silti ihan juhlavan kattauksen.
Myös Riihimäen Lasin vanhat keittiötölkit pääsevät vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta juhlakattaukseen sokereineen. Ne vaan musta jotenkin niin kuuluvat yhteen noiden kuppien kanssa :)
Ensin syötiin etämiehen savulohta (<3) uusien perunoiden kanssa, lautaselle sai ottaa myös salaatteja ja lihapullia. Sitten oli makeiden herkkujen vuoro. Tykkään ehkä kaikkein eniten täytekakkujen tekemisestä, siksi teenkin ne ihan mielellään itse. Molemmat mummut ovat myös melkoisia jauhopeukaloita, joten yksin ei tarvitse huolehtia siitä, että pöytä notkuu. Mummujen tuliaisia kahvipöytään olivat pikkuleivät, pullat, kuivakakku, Brita-kakku ja yksi täytekakkukin omieni joukkoon.
Ihanaa mummut ihanaa <3 ja suuri kiitos!
Oma tämänvuotinen must have-kakku oli mansikkakakku tummalla suklaalla kuorrutettuna... olin visioinut, että kuorrutus ihanasti valuu reunoille, jolloin päälle ei tule lainkaan kermaa, mutta toisin kävi. Notkistin suklaata hiukan rasvalla ja se levittyi ihanasti kakun päälle. Valumisvaiheessa totesin, että kaksi suurta suklaalevyä on auttamattoman liian vähäinen määrä, lisäksi suklaa jämähti kesken valumisensa, joten tilanne (=kakku) oli pakko pelastaa kermavaahdolla.
Kermaa oli onneksi justiinsa sen verran, että sain jotenkin sen riittämään kakun reunoille. Pursotettavaksi asti sitä ei riittänyt, joten lopputulos ei ollut niin kaunis kuin muuten olisi voinut olla. No mutta makuhan se on pääasia, eikös ;)
Päälle sulatin vielä valkosuklaata...
Kaksi ihanaista ystävääni tarjoutuivat kyökkipiioiksi (kiitos Päivi ja Maria!) - tässä toinen reipas keittiöpäällikkö, joka myös vastasi kirkonmenojen aikana Mertarannan makkaraeväistä ja pissatuksesta. Essu tiukasti ympärillä, kuinkas muuten :D
Joku osasi ottaa juhlat näin rennosti! Ystävämme herra Mertaranta alias Mertsi uuvahti kesken juhlahumun isäntänsä syliin...
Ihanaa heinäkuun viikkoa teille kaikille - ja tervetuloa mukaan uudetkin lukijat!
Ellis
Ihanat juhlat teillä olleet - onnea rippilapselle! Hienot kattaukset ja tarjoamiset olette loihtineet. En ymmärrä miksi bloggerini tökkii ja sinun viimeisin kommnenttisi ei tullut näkyviin.
VastaaPoistaHienot juhalt teillä on ollut, siitä olen kateellinen että sait noin paljon apua muilta, mm mummoilta ja ystäviltäsi. Minä yleensä hoidan kaiken, näin meillä :)
VastaaPoistaVau ja nam, mitkä tarjottavat! ..."Oi, jospa oisin voinut olla mukana!"... Ja kaikki Arabian kuppisikin pääsivät näemmä tosi toimiin. :)
VastaaPoistaTuo kattaus on oikea visuaalinen ilotulitus - IHANA! Ja namskis ja rouskis käy suu pelkästä tarjottavien katselusta. Ihan näin etänäkin aistin onnistuneen juhlanne tunnelman!
VastaaPoistaMarita: Kiitos ystäväinen (rippilapsenkin puolesta)!! Kyllä nyt on herkuteltu... Bloggeri on kyllä aiheuttanut päänvaivaa viime aikoina, mutta nyt oli jo kommenttikin näkyvissä :D
VastaaPoistamaiju: Kiitos:) Juu, arvostan kyllä valtavasti saamaani apua juhlavalmisteluihin ja itse juhlatilanteessa myös. Tuollainen pyytetön apu todella on iso lahja saajalleen!
Liina: Kiitos! En tiedä, miten selviäisin juhlista ilman arabioiden armeijaa... tuo kokoelma onkin suurin astiastoni, joten ei tarvitse paljoa miettiä, mitä pöytään laitetaan isommissa juhlissa. Ovat kyllä aika kovassa käytössä arkisinkin - ja varsin kiitollisia käyttää, kun kestävät konepesun.
Viipi Kiitos muru - juhlatunnelma oli kyllä lämmin, kiva jos se välittyi tänne asti :)
Meillä oli myös Hannan vanhat arabiat kahvipöydässä vanhemman lapsen ristiäisissä. Ovat tosi kivat, joo!
VastaaPoistaMelkoisia herkkuja ollut teillä. Voin tuntea tuon lohen ja uusien perunoiden maun suussa...slurps!
Maitolaiturin Kyllikit: Jep, vanhoilla kupeilla saa taatusti persoonallisen kattauksen tilanteeseen kuin tilanteseen :)
VastaaPoistaOih, miten tämä postaus on jäänyt huomaamatta.
VastaaPoistaIhanat nuo Arabian kupit, keratakaikkiaan...☺
Onnea rippilapselle!
Irmastiina: Kiitos ystäväinen - myös rippilapsen puolesta!
VastaaPoista