13. luukku: Piparimuotti evp.

Perjantai, 13. päivä.

Ihan hyvä päivä silti, vaikka aamulla ajoinkin pitkät pätkät suola-auton ja säiliörekan perässä ja vaikka töistä uhkasi olla sähköt poikki klo 15 asti. No, ei onneksi ollutkaan.
Lapset olivat pettyneitä.. ajattelivat varmaan, että sähkökatko olisi tarjonnut jotain ekstremeä - ehheh, eivät ole tainneet huomata, että päivällä on luokasta aina valot sammutettu, varsinkin jos aurinko paistaa.

Päivä meni menojaan, huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin, että kunhan kotiin pääsen, pitelen sohvaa selässäni iltaan asti. Mitä vielä! Sain jostain virtapiikin ja heitin matot ulos ja aloin kävelyttää imuria huushollissa.
Sitten vaan kynttilät palamaan, ruoka uuniin ja sitä rataa.
Sellainen perjantai :)

Haluaisin esitellä vielä pienen rouvan, joka päivystää eteisen puolipaneelin päällä. Vanha piparkakkumuotti, jonka pelastin taas jälleen jostain romukasasta. En ole oikeasti tainnut itse ikinä leipoa tämän muorin kanssa.
Sitaisin sille pätkän puuvillanauhaa vyötäisille, on jotenkin niin topakka tyttö heti.

Huomenna mä istun ompelukoneelle. Ja ulkoilutan itseäni ja Elmaa etämiehen ja Mertsin kanssa, toivottavasti aurinkoisessa säässä :)
Aurinkoa toivon teidän muidenkin päiväänne!

Ellis

12. luukku: Dear Santa...

 

12.12.13                                                   Rakas Joulupukki!

Ellis täällä taas kirjoittaa... vuosi onkin jo ehtinyt kulua edellisestä kirjeestäni.
Kuten arvaat, olen ollut tosi kiltti tyttö koko vuoden! Jos oikein muistelen, en ole tehnyt yhtään tuhmuuksia - jos nyt ei lasketa sitä, kun pinna meinaa palaa kanssa-autoilijoihin, varsinkin aamuliikenteessä. Tai siis.. palaa se. Useimpina aamuina...
Mutta toisaalta, olen lähes aina yksin liikkeellä ja kukaan ei kuule, kun huudan ja raivoan. Milloinkaan, en milloinkaan tee niin, jos joku ihanista työkavereistani tulee kyydissäni!

Luulen, että minusta on tullut himpun verran huolellisempi (sitähän taisin toivoa viime vuonna).
Vain aniharvoin olen hukannut avaimeni, puhelimeni tai lompakkoni. Ja jos lapseni väittävät muuta, ei heitä kannata uskoa. Lapset ovat lapsia!
Vain yhden kerran unohdin rahapussin työpaikalle 60 km:n päähän. Enkä minä sitä vessapaperia oikeasti edes sinä päivänä olisi kaupasta tarvinnutkaan.
Kertaakaan en sitäpaitsi ajanut koko vuonna rahapussi tai kännykkä auton katolla!

Jos nyt joku väittää nähneensä tontun tänä aamuna kello 7 meidän pihalla, ikkunaa hakkaamassa, se ei pidä ollenkaan paikkaansa!
Minä se vain olin, pyjama päällä ja reinot jalassa, kun jäin lukkojen taakse ilman avaimia. Onneksi meillä oli vielä nuorisoa kotona nukkumassa. Tai no, eihän sellaisen metakan jälkeen kai enää nukuttanut. Mutta pääsin kuitenkin sisälle ja ehdin vielä töihinkin!

Olisi tosiaan mukavaa, jos ehtisit pistäytyä jouluna.
Jos et, voit jättää säkin vaikka etuovelle siinä kuuden maissa illalla. Takaovelle sitä tuskin kannattaa kantaa, kun se lienee sen verran painava.

Jos et millään keksi muuta (esim. hajuvettä, matkalahjakorttia, nastalenkkareita, silkkiyöpaitaa, uutta ompelukonetta, käsilaukkua, järkkäriä,...), voisin tarvita uutta kattilaa sen yhden hyvän pohjaanpalaneen tilalle. Munakellokin olisi kätevä, muistaisin siirtää kattilan ajoissa hellalta pois...

                                  Kaikkea hyvää sinne Korvatunturille ja pikaisiin näkemisiin,

                                                                           Ellis <3

               
                                                                         

11. luukku: Kukkia ja sidontaa

Hip hip hurraa!

Meillä oli tänään töissä tykyilyä - tiiättehän sitä, kun on jotain kivaa?
Työnantaja muistaa meitä työntekijöitä aina jouluisin pienellä yllätyksellä, mutta tänä vuonna saimmekin tehdä muistamisemme omin pikku kätösin :)

Kun koulutunnit olivat ohi, raahauduimme joukolla isoon kuvisluokkaan. Sinne oli raahautunut myös pitkä pöydällinen joulukukkia, havuja, käpyjä, rusetteja, meriheinää, jouluperhosia, joulupalloja, istutusastioita..... Ja tietenkin kylän ihana kukkakauppias Taina!
Luokka oli muuttunut pieneksi joulupuutarhaksi. Yhtäkkiä siellä hääräsi iso joukko innostuneita, hihansa käärineitä tonttuja hanskat käsissään. Lennokas puheensorina täytti luokan samalla, kun
multa roiskui ja kukkapöydän antimet vähenivät sitä mukaa, kun istutusastiat alkoivat täyttyä.
Kukkia ja muita oli tarjolla moneen makuun: eri värisiä hyasintteja, tulilatvoja, joulutähtiä, ananaskukkaa, murattia, erilaisia havuja, käpyjä, kaikenlaisia koristeita :D

Mukaan oli saanut ottaa halutessaan myös oman astian. Minä olin napannut vanhan, jalallisen lasikulhon ja pienen Arabian kulhon. Kun kuulin, että jokainen saa tehdä yhden ison tai kaksi pientä asetelmaa, tiesin heti, että kaksi pientä oli minun vaihtoehtoni!

Ensin kävin valitsemassa kasvit kirkkaaseen lasimaljaan: valkoinen hyasintti (ihan nupussa), vihreä havu ja muratti. Kaveriksi meriheinää, käpyjä, pari kultapalloa ja tähti havuun. Oijoi, miten tykkäsin heti tästä :D

Arabian kulhoon päätyi vain ja ainoastaan yksi sininen hyasintti. Muuta siihen ei tosin olisi mahtunutkaan. Ympärilleen hyasintti sai meriheinää ja juurelleen muutaman erikokoisen kävyn ja nauhasta taiteillun pienen rusetin.

Mä kun kuitenkin olen aika simppelin ystävä, pysyttelin maltillisessa väriskaalassa ;) Tosin oli kyllä kiva katsoa joidenkin tekemiä värikkäämpiä luomuksia, kauniita nekin!
Ja onhan se niin, että oli kukka-asetelma minkälainen hyvänsä, sellainen on aina ihanaa saada!

Ellis

PS. Niin tohkeissani olin istutushommissa, että eipä tullut mieleenkään kaivaa kännykkää laukusta edes paria kuvaa varten. Siitä tohinasta olis kyllä ollut kiva muutama otos napatakin :)

10. luukku: Carol of Bells

Eräs ystäväni tutustutti minut ihanan joulukalenteriprojektin myötä Libera-kuoroon ja tähän nimenomaiseen kappaleeseen. Olin myyty!

Kuoro on englantilainen anglikaaninen poikakuoro, joka koostuu noin 40 laulajasta. Iältään kuorolaiset ovat 7-16 -vuotiaita.

Tämän päivän luukun piti kyllä näyttää ihan toiselta ;)
Tein - tai kokeilin - äsken nimittäin ensimmäistä kertaa postauksen tekemistä puhelimella.
Se tuntui kyllä helpolta (mikä sinänsä on jo hiukka huolestuttavaa, kun puhutaan tietotekniikasta, helppoudesta ja minusta samassa lauseessa :))  ja sitäpaitsi iPhonen blogger-sovellus on muuten kätsyn tuntuinen...
En vain tiedä, mihin kummaan valmis, pieni kymppiluukku sitten katosi. Tai sitten se tekee tulonsa tänne vasta niin viiveellä, että vaikka hämäläinen olenkin, en jaksa odottaa :D

Mutta koska tämä musiikki oli joka tapauksessa aikeissa putkahtaa jonakin päivänä joulukalenterin luukusta, tulkoon nyt sitten vaikka tänä tiistaina, kun lunta pyryttää ja ilta jo on muuttumassa yöksi...

Lempeää viikon puoliväliä,

Ellis <3

9. luukku: Lumikuningattaren pitsilapaset

Joulukuisin yöterkkusin,

Ellis <3

8. luukku: Vanhan villasukan uusi elämä

Meille on jostain kulkeutuneet vanhat, pitkät villasukat. Harmaat, pitkävartiset, ison miehen sukat.
Enpä ihmettelisi, vaikka olisin pelastanut sukat jostain roskakuormasta... hehe.

Sukat saivat kutistuskäsittelyn:  pesukoneeseen 60°, siinäpä se!
Tämän jälkeen sukat ovat niin huopuneet, että niistä voi huoletta leikata ja ommella huolittelematta - eivät purkaannu :)

Tämä sukkapari muuttuu lapasiksi (niistä myöhemmin), mutta varsista jäi vielä kivat pätkät, joten tekaisin toisesta pienen kukkaron.

Vanha kutistettu villa on mainio tuunattava! Varsinkin talvella.

***

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!!
Päätin arpoa maljasta yhden sijaan kolme voittajaa, joille lähetän pienen yllätyksen :)
Onnettarena toimin itse, kun muita ei ollut lähimaastossa. Vasen käsi sekoitteli lappuja, oikealla nostin arvat :)
Seuraavat nimet sieltä nousi:

RIITTA
AM
TARJA V

Onnea!!!

Osoitetta kaipailisin Riitalta! AM sekä Tarja V:n yllätykset taitavatkin kulkeutua perille muulla konstilla - vai olenkohan oikeassa? :D
Arpominen on aina yhtä kivaa, taidan järkätä pienet arpajaiset tästä lähtien vähän useammin :)

Toinen adventti alkaa kääntyä iltaan. Uusi viikko häämöttää...

Ellis

7. luukku: Ken sukat nuo saa?

Oltiin tänään jouluostoksilla, etämies ja minä. Ahdistus ei iskenyt, ei kiire eikä toivottomuus. Ei tullut hätiköityjä paniikkiostoksia, kassalle jonottaminenkaan ei haitannut yhtään.
Mulla oli listassa tälle päivälle yksi ainoa asia. Olin salaa päättänyt valjastaa etämiehenkin mukaan tähän tontun tärkeään tehtävään... ja se onnistuikin ihan täydellisesti :)

Ihan aluksi etsittiin kiva kahvila, juotiin kupit kahvia ja ihmeteltiin ihmisvilinää.
Sen jälkeen suunnattiin Jyväskylän Forumin alakertaan.
Siellä, liukuportaiden vieressä oli joulukuusi, jonka vieressä kyltti "Joulupuu-keräys".
Hyväntekeväisyyskampanja, jossa voi lahjoittaa joululahjan lapselle tai nuorelle, joka muutoin saattaisi jäädä ilman Joulupukin tuomisia.

Jonoa ei ollut, joten ihan rauhassa katsottiin, minkä ikäisille lapsille oli paketteja jätetty kaikkein vähiten.

Vauvat, taaperot ja pienet lapset ovat sitä ikäryhmää, joille paketteja tulee eniten. Heidän toiveisiinsa on myös ehkä helpointa vastata.
Teini-ikäisille ja nuorille sen sijaan ostetaan vähiten. Ikäryhmä, jossa on ehkä haasteellisinta se, kohtaavatko toive ja saatu lahja toisiaan - mutta... jos ajattelee, että sinun lahjasi saattaa olla lapselle tai nuorelle se ainoa joulun paketti, on jokainen lahja varmasti tervetullut <3

Joulupuu- keräys (klik) on myös listannut kuhunkin ikäluokkaan yleisiä toiveita, se hiukan helpottaa lahjan hankkimista. Joissakin paikoissa saattavat toiveet olla yksilöityjä, joka toki helpottaa ja ilahduttaa sekä lahjan antajaa, että saajaa vieläkin enemmän.
Lahjat päätyvät keräyksen jälkeen sosiaalitoimelle tai muulle eteenpäin toimittavalle järjestölle, joka kohdistaa ne suoraan niille lapsille ja nuorille, jotka muutoin uhkaavat jäädä ilman ainuttakaan joululahjaa.

Pienen ostoskierroksen ja pakentoinnin jälkeen kävimme jättämässä kuusen juurelle kaksi pakettia ikäryhmään 15-17 v., toisen tytölle, toisen pojalle.


Hyvää Joulua ja lämmin ajatus niille, joille paketit sitten päätyvätkään <3

Mieleen putkahti jostain kaukaa, omien kouluaikojen englannin tunnilta runo, joka on jäänyt mieleen - liekö ollut ulkoa opeteltava läksy aikanaan... sopi kuitenkin tämän päivän ajatukseen:




"Many of the things we need can wait,
  the child can not.
  Right now he is growing.
  Right now he is beginning to see,
  and to feel
  and to understand.
  We cannot say "tomorrow" to him.
  His name is Today."


Ellis