Maailmani, puutarhani

Blogimaailma on kuin suuri siirtolapuutarha. Oma blogi pieni mökki siellä. Oma paikka, oma palsta.
Olen käyskennellyt täällä siirtolapuutarhassa lähes päivittäin, käynyt kurkkimassa muiden mökkien ikkunoista... joissakin mökeissä on ahkerasti laitettu pääsiäistä, joissakin leivottu - ihanat tuoksut ovat nostaneet vedet kielelle. Muutamasta mökistä on kuulunut puikkojen kilkutusta ja ompelukoneen surinaa! Joidenkin mökkien verhot ovat olleet visusti kiinni - ovat varmaan matkoilla?

Minä olen ollut omassa puutarhamökissäni visusti. Kaikessa rauhassa... odottanut kevättä ja antanut päivien kulua. Olen iloinnut uusista ystävistä tässä mökkikylässä ja ajatellut, että on se vaan kiva, että on tämmöinen paikka, ihan oma maailmansa ja sen omat persoonalliset asukkaat. Te siellä ruutujen takana <3

Mietin tässä eräänä päivänä ajan kulua... kuinka päivät ja viikot vierivät hujauksessa. Niinkuin vuodetkin, kun niitä katsoo taaksepäin. Ja kuinka merkityksellistä sellainenkin aika on, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Se ihan tavallinen arki.
Silloin juuri mietin, miten kiva on, että voi kirjoittaa sitä arkeaan ja sitäkin, kun joskus on jotain erityistä, jonka haluaa tehdä näkyväksi itselleen ja muille. Raottaa vähän oman siirtolapuutarhamökin ovea - tai lennättää sen ikkunan sepposen selälleen, jos siltä tuntuu!

Nyt viimeisten viikkojen aikana elämä on ollut pitkiä työpäiviä, ystävyyden vaalimista, kivoja paikkoja, vanhoja taloja, kahvia, litroittain kahvia, vähän teetäkin ;)

Retkiä metsään, saareen ja rannoille. Kallioille ja kiville.

Suunnitelmia, omaa aikaa ja aikaa rakkaille. Siivoamista, Kon Maria ja vielä vähän siivoamista...
Välillä jo ihmettelin itsekin, jouduinko jätesäkkien nielaisemaksi? Hukuinko hukkaputkeen?

Kon Mari todella koukuttaa! Sen myötä moni tavara on päätynyt paikasta ja talosta toiseen. Projekti on kesken, mutta hyvällä alulla ja hyvällä fiiliksellä!

Kaiken siivoamisen ja ihmettelyn aikana kevät tuli salaa näille nurkille. Se kävi lakaisemassa vähän maata näkyviin ja sulatti vesilammikot liiterin eteen, niinkuin joka vuosi. Sinne tänne alkoi juosta pieniä puroja ja aurinko näytti, että osaa se lämmittää.

Nyt täällä on talo täynnä elämää, kenkien määrä eteisen lattialla sama kuin ennen vanhaan. Sauna lämpenee, pelikortit pöydässä, suklaata suussa ja kynttilät lepattamassa pääsiäistä. Ihanaa, niin ihanaa <3

Pääsiäisyön terveisin,

Ellis

The simply the best

Maanantai. Maaliskuu.

Tervetuloa virtapiikit ja valo, minä tartuin viimein härkää sarvista ja luin KonMarin.
Kehoitan ja varoitan. Sen jälkeen ei ole paluuta entiseen. (Jos KonMari ei ole tuttu, kannattaa vaikka googlettaa, en pysty tyhjentävästi selventämään tuota ideologiaa ja ajatusta sen takana... siivouksesta on kuitenkin kyse, karsimisesta, raivaamisesta ja turhan roinan hävittämisestä.)

Jos tietäisitte, mitä kaikkea muuta löysin, kuin ne vanhat pitsityynyliinat... sanoja ei ole tarpeeksi. Ajattelin, että nyt ei mene enää yksikään veruke läpi, enää en voi siirtää tätä projektia, jota olen suunnitellut jo monta vuotta ja joka vasta nyt pääsi oikeasti alkuun - ei vain niin kuin tsiljoona aiempaa kertaa, kun kävin hätäisesti läpi muutaman komeron ja painoin sitten huokaisten oven kiinni kuvitellen, että tehty on. E-hei :D
Tällä kertaa en voi huijata itseäni. KonMari vahtii lipaston päällä.
Ja säkki toisensa jälkeen alkaa täyttyä. Nyt on kolme täyttä jätesäkkiä lähdössä roskiin ja kierrätykseen. Ja iso Ikea-kassi kirpputoritavaraa ja -vaatetta. Ja olen vasta vähän aloitellut.
Huhhei! En lupaa tämän savotan deadlinea ihan lähiviikoille, mutta jos pääsen kalkkiviivoille juhannukseen mennessä, olen huisin tyytyväinen.

KonMari lupaa vaatimattomasti, että koko elämä muuttuu parempaan suuntaan, kun vapautuu turhista tavaroista ja selkiyttää kodin. Menetelmässä käydään läpi vaatteet, kodin irtaimisto, paperit, kaikki... Ei ihan pikku juttu, mutta kun alkuun pääsee, mielettömän kivaa.
Hehee... nyt arvaan, että muutama ihana ystäväni, joka tuntee minut kuin omat taskunsa, puistelee hyväntahtoiseti päätään ja hymisee. :D No niin minäkin välillä teen. Ei tämä torppa minimalistiseksi ehkä kuitenkaan muutu, mutta kyllä tästä rojumäärästä riittää puoletkin takaamaan kodikkaan vinsin-vonksin -bohotyylin. Olen saanut jonkun sortin herätyksen, koska tämä tuo hyvää mieltä ja on aika koukuttavaa!
Kaiken selkiyttämisen ja tarpeettoman vähentämisen tuloksena oman energiatason pitäisi nousta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja mieluisille asioille.

Hassua kyllä, mutta tänään huomasin jo, että pieni iloinen idea nousi ilmaan...
Kesken päivän piti käydä piirtämässä muistivihkoon kuva simppelistä patalapusta ja kotona piti ihan vähän kokeilla.

Syntyi kaksi uutta tulokasta - yksinkertaiset mutta tukevat patalaput/pannunalustat, joissa ripustuslenkkinä housun vyönlenkki. Ompelin sen toiselle puolen näkymättömiin, joten kun patalappu on pöydässä vaikka kattilan alla, ei ripustuslenkkiä näy.

Voihan tosin olla, että mulla olikin vain ikävä farkkuja, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään niistä vörkkimään. ;)

Koitan muistaa päivittää tätä elämääni tällä hetkellä mullistavaa tapahtumaa sitä mukaa, kun se etenee - tulee samalla itsellekin dokumentoitua projektia ja huolehdittua siitä, että se oikeasti etenee, eikä jää taas vain hyväksi suunnitelmaksi.

Jätesäkit, here I come!

Ellis

Migreeni-puolukka -smoothie

Heippa! Täältä lomapöhinöitten keskeltä tulin vain nopsasti vinkkaamaan, että puolukka on ihan loistava ainesosa smoothieen! Itse oon sitä vähemmän noihin juotaviin välipaloihin käyttänyt, mutta nyt oli vähän pakko.
Kas kun loman aloittajaisiksi viime lauantaiaamuna heräsin infernaaliseen migreeniin. Mikään ei pysynyt sisällä ja kun vihdoin viimein sain jotain alas särkylääkekoktailin kanssa, ryömin pimeään makuuhuoneeseen jäisen puolukkapussin kanssa. Puolukat otsalla selätin vihollisen muutamassa tunnissa. Ehkä myös tujulla särkylääkeshotillakin oli siihen vaikutusta..

Puolukoita ei tosiaan voinut enää laittaa pakkaseen, vaikka kylmiä vielä olivatkin ja tiiviisti minigripin sisässä. Sen sijaan heitin ne kulhoon. Myös kahvikupillinen vadelmia, sopivasti rahkaa, maustamatonta jugurttia ja pieni muutama hyppysellinen vaniljasokeria päätyivät samaan kulhoon ja sekoittimeen. Tuloksena hiuksia nostattavan pirtsakka voimajuoma. Tämä ei jostain syystä herättänyt mitään mielenkiintoa miehessä, joten sain voimaantua juomani kanssa ihan itse. Suosittelen! <3

Tänään lähdimme shoppailemaan. Teimme sen niin, että minä jäin suksien kanssa matkan varrella hiihtoladulle ja mies hoiti shoppailu-osuuden. Noin 12 km myöhemmin hän taas poimi minut ja hikilankut kyytiin ja tarjosi paikallisen mönkkäriliikkeen pihalla hiihtokuningattarelleen grillatun makkaran ja pahvimukikahvin. Ihan hiihtolomameininkiä, eikä tarvinnut ajaa satoja kilometrejä pohjoisen makkaranuotioille ja kotakahveille. Suosittelen tutustumaan kotikulmien vastaaviin elämyksiin! :D
Nyt tässä enää odotellaan saunaa ja torstain Voice-raatia.

Mukavaa maaliskuun alkua!

Ellis

Karkauspäivän harmaat

Hei, me löydyttiin kaapin perältä! Meitä on 12  ja ollaan jo aika vanhoja. Niin siis me ollaan tyynyliinoja. Käsinvirkatuin pitsein ja koristekirjailuin.

Vähän erilaisia, mutta yhtä ihania. Kapioiksi meidät ensin tehtiin, pitkään palveltiin, sitten unohdettiin ja lopulta huutokaupattiin.

Voin paljastaa, että ollaan kuultu ja nähty kaikenlaista tässä matkan varrella. Semmoisiakin salaisuuksia, mitä ei voi tässä laulella. Ei ihme, jos on vähän pitsit rispaantuneet.

Ei voi väittää, ettäkö oltaisiin oltu ihan parhaassa tikissä niiden kellastuneiden pitsien ja pinttyneiden saumojen kanssa, mutta katsos nyt - eikö olla upeita??

Saatiin tämmöinen antiikkiharmaa huuhtelu. Ja pari pesua siihen päälle. Kyllä kelpaa!

Mitäköhän meistä vielä tulee? Ehkä joku hamekangas? Sohvatyyny? Kesätoppi?
Puhtaan pyykin pussi? Kesäkassi? Lampunvarjostin? Leipäkorin liina?
Pitsisortsit? Esiliina?

Pus!

Ellis

Helmililja hukkaputkessa

Juuri kun olin harmistumaisillani viikonlopun suunnitelmien muuttumisesta (koska migreeni ja miesflunssa), keksin alkaa siivota ompeluhuonetta.

Löysin perjantaina sinne varastoimani  (ja unohtamani) helmililjan poikaset ja pinon hukkapätkiä.

Päätin sujauttaa liljat hukkapätkiin, kun löysin keittiöstä vanhat Arabian tassit pussukoiden pohjille.

Nyt huijaan itseäni, että kevät on alkanut. No onhan se, eikö??

Sanomattakin selvää, että ompeluhuone on entistä pahemmassa kaaoksessa. Kasat vain siirtyivät paikasta toiseen, kun unohduin kevätfiilistelyihin. Näin tässä aina käy. Jotain löytyy, yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja illan tullen huomaan, että siivoamista on enemmän kuin aloittaessa.

Silti, se on kevät nyt.

Ellis

Leipäaddiktin huijaussalaatti

Pakko tunnustaa, ennen kuin alan oikeasti kirjoittaa... olen leipäaddikti. Jos en pidä varaani, syön itseltäni salaa iltaisin tsiljoonia paloja leipää. Ruisleipää, hapankorppuja, näkkileipää... you name it. Vaaleaan leipään en sentään ole kallellaan, mutta kaikki tummat ja rapeat kelpaavat.

Pahin hetki on se, kun saavun töistä kotiin. Leivät huutelevat nimeäni leipäkorista ja ilakoivat, kun vihdoin tulin. Tämä on se hetki, kun on iskettävä. Nopeasti ja varmasti. Nopeammin kuin ehdin kuvitella, miltä paahdettu ruisleipä maistuisi, kun voi hiukan sulahtaa sen päälle.

Näihin hetkiin varustaudun nykyisin kauppareissulla. Ihan siksi, että jääkaapissa olisi vaihtoehtoja voileipävuorelle. Herkullisia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Ei sillä, etteikö ruisleipä olisi terveellistä - on kuidut ja kaikki...  Mutta kun mulla se jää todella harvoin siihen yhteen tai edes kahteen palaan.
Mount Everestin kokoisen leipäkasan jälkeen vatsa on kuin olisi ilmapallon nielaissut. Totuuden nimissä, ei tarvitse niinkään montaa palaa syödä tuohon olotilaan.
Juuri siksi aloin vierottaa itseäni ylenmääräisestä leivän iltasyönnistä.
(Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, ruisleipä on suuri rakkauteni, joten ihan päivittäin sitä kyllä syön - yhden-kaksi palaa joka aamu, samoin lounaalla töissä aina keiton kanssa. Siellä kyllä keiton ohella sujahtaa alas tuoreet sämpylätkin, jos niitä vain on tarjolla. <3)

Viime aikojen suosikiksi ja leivänkorvikkeeksi on noussut pikainen minuuttisalaatti. Tänään kutsun sitä huijaussalaatiksi, koska ujutin lautaselle muutaman viipaleen juustoleipää... haha :D

Salaatti on ihan tuikitavallinen salaatti, mutta juju on siinä, että teen sen suoraan lautaselle täsmäannoksena. Tosi, tosi nopeaa, kunhan vain ainekset ovat jääkaapissa valmiina. Se onkin usein tämän kokin suurin pulma - ainekset ovat päässeet loppumaan tai sitten siellä on "vain" tavanomaiset kurkku, tomaatti ja vihreä salaatti.
Nykyisin kaupassa käydessäni yritän muistaa tuoda sieltä kotiin aina jotain kivaa salaattiin laitettavaa - niin, että sitä salaattia oikeasti tekee mieli, eikä se ole pakkorehua.

Tänään lautaselta löytyy:

* jääsalaattia (ehdoton suosikkini, koska se on niin rapeaa, että edes veistä ei välttämättä tarvita sen      pilkkomiseen - riittää kun sen "napsauttaa" ja repii lehti kerrallaan. Ja maku.. se on tosi raikas!
* kurkkua
* cantaloupea (taitaa olla sama kuin verkkomeloni? Tosi makea ja raikas!)
* fetaa (intohimoni!!)
* tomaattia
* juustoleipää
* siemeniä ja pähkinöitä
* vähän salaatinkastiketta

Salaatin tekemiseen ei mene aikaa kuin jokunen minuutti. Syömisessä kestää kauemmin, salaattiannos kannattaa syödä hitaasti ja nautiskellen. Jäävesi tai kuplavesi on parasta raikkaan salaatin kanssa (jollei nyt sitten satu olemaan vahingossa tilkkaa valkoviiniä, mitä ei kyllä viikolla ole, ellei viikonlopun tähteinä ole sellaista jäänyt).
Jos sen jälkeen vielä tekee mieli leipää, kaikin mokomin! Minä olin tämän lautasellisen jälkeen aivan täynnä, joten ei puhettakaan, että olisin jaksanut syödä palaakaan leipää. Kuuma kahvi maidolla sen sijaan oli just passeli jälkiruoka.

Usein laitan salaattiin juustoleivän asemasta siivun tai pari hyvää kinkkua, kylmäsavulohta ja/tai keitetyn kananmunan. Tekevät vielä vähän ruokaisamman siitä.

Onko teillä muilla hyviä konsteja, kun heti-mulle-kaikki-tänne-jääkaapista -olo pukkaa päälle kotiin tultua?

Vielä yksi tunnustus: ei se mulla hyvistä aikeista huolimatta ihan aina näin mene... ;) Tänäänkin olisi ollut ainekset kunnon leipäkilareihin, kun ensin aamulla ei herätyskello soinut (ehdin silti!) ja ehkä pahinta kaikista, jostain käsittämättömästä syystä sain eilen illalla saunan jälkeen päähäni leikata itselleni otsiksen. Kun luonnonkiharaa, märkää hiusta leikkaa, voitte kai arvata lopputuloksen, kun se on kuivunut??!!
Juuri niin. Eikä ollut edes eka kerta! Mielessä oli joku tosi kiva ja reipas, sporttinen audrey hepburn -otsis. Virhe virhe virhe!!!
Tänään mua katsoi peilistä joku etäisesti itseäni muistuttava lampaansaparo. Saksen jäljet näkyi ja työkavereilla oli hauskaa. En voinut edes syyttä lapsia, kun nekin ovat jo maailmalla.
Hautaan vanhat parturin sakset takuulla etupihan perennapenkkiin heti kun lumet sulaa!

Nyt menen tekemään pikku iltalenkin Elman ja otsatukan kanssa.

Hymyt & halit!

Ellis

Arvonnan voittaja

Tällä erää arpajaiset julistetaan päättyneeksi... Illalla kahvekupposelle poikennut ystäväni nosti hedelmämaljasta lapun, jossa luki Tuula T-N!

Tuula osallistui arvontaan jättämällä kommentin facebookin puolelle - Onnea hirmuisesti ja paljon!

Kiitän ja kumarran kauniisti ihanista, kauniista kommenteista, joita jätitte ja joilla osallistuitte arvontaan. Olisinpa voinut lähettää korun teille kaikille. <3 <3 <3

Maanantai alkaa jo sarastaa... nämä sunnuntai-illat on mulle hankalia, en meinaa millään päästä ajoissa nukkumaan. Aamulla tuli taas nukuttua pitkään ja nyt ei sitten (muka) yhtään väsytä. Just! 

Ei auta, nyt vaan pää tyynyyn ja uutta viikkoa kohti! 

Ellis