Homssujen häät ja muita kuulumisia

Heissan!

Syksy on ennättänyt jo lokakuulle. Tämä syksy on ollut paitsi ihan tavallista arkea, myös monenlaista kohtaamista ja tapahtumaa täysi.

Syyskuussa saatiin juhlia ihanissa häissä <3 Homssujen häät!

Pitänee vähän avata tuota homssu-juttua... mun siskolla on kaksi ihanaa lasta, aikuisia jo molemmat. Aikanaan, kun olivat pieniä, olivat mun silmäteriä ja usein pääsin lapsenlikaksi viikonloppuna - lastentarhanopettajaopiskelijan laatuaikaa ;)

Muistan kuinka äänitin näille palleroille itse keksimiäni Matti ja Maija -satuja C-kaseteille ja lähetin postin mukana. Kultainen 80-luku! 

Noina samaisina aikoina syntyivät myös hellyttävä homssut-lempinimi näille kahdelle tärkeälle pienelle ihmiselle. Kaksi pellavapäistä, nauravaista veitikkaa. Siitä lähtien ovat olleet mulle homssuja ja aina tulevat olemaan <3

Morsian pyysi minua suunnittelemaan hääjuhlaan vieraskirja-sivun. Ne oli katettu valmiiksi jokaisen paikalle. Kullekin vieraalle oli myös tehty omalle paikalleen persoonallinen oma nimikyltti.

Niin paljon kauniita yksityiskohtia... ja lämmin tunnelma <3

Toinen homssuista asteli nyt siis avioliiton satamaan ja häitä juhlistettiin vanhassa, tunnelmallisessa maamiesseurantalossa tärkeimpien läsnäollessa. Ihastuttava hääpari, ihastuttavat juhlat ja rakkautta ilmassa roppakaupalla <3

Mukana juhlimassa oli rakkaita neljän sukupolven verran, sillä mikä parasta, uusi homssusukupolvi oli ehtinyt syntyä kaksin kappalein, reilun vuoden välein aivan kuten nämä isot homssut aikanaan!

Nyt tässä sitten vaan odotellaan, jos joskus päästäisiin toisenkin homssun häihin ;) Häät on niin ihania - ja mikä parasta, se kokosi tällä kertaa mun omankin klaanin koolle, joten siinäkin mielessä varsin ihana ja tunnerikas viikonloppu!

Meillä naisilla on aina "hiukan" tekemistä, ennenkuin ollaan valmiina juhliin... ;)

Muutakin huisketta on syksyyn mahtunut: jo keväällä varasin meille liput Riverdance -showta katsomaan Hartwall Areenalle. Niissä merkeissä vierähti eräs lauantai. Hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa!

 Ystävät ovat olleet kalliita ja rakkaita <3

Eräänä päivänä posti toi laatikollisen ihania syksyn herkkuja kuivatussa muodossa. Ihanaa, vanhaa puuvillanauhaa löytyi paketista myös, sekä valokuva ja kortti. Olin sanaton.  Että joku jossain ajattelee minua niin paljon, että kirjoittaa kuulumiset korttiin, pakkaa herkut laatikkoon ja lähettää ne minulle. <3

Toinen ystävä tuli kylään ja toi tullessaan ruokaa. Otti kaapistani lautaset ja valmisti lautasille ateriat - ihan vain, koska halusi. Koska minä olin päivän töissä. Että mulla olisi hyvä mieli. <3
Hyvä mieli toki tuli kummallekin. Tämä(kin) ystävä on kanssani samaa mieltä siitä, että antaminen on vähintään yhtä ihanaa kuin saaminen.

Samoihin aikoihin sattui vielä ihanan ystäväpoppoon tapaaminen eräälle viikonlopulle. Paljon hauskoja muistoja tästäkin reissusta...

Nousin aamuvarhaisella Onnibussiin. Helsingissä päätin mennä ensimmäiseksi aamulla Ateneumiin (heh, siellä on hyvät vessat saada unihiekat pois ja hiukset ojennukseen - ja toki ihan mainiot taiteet, nekin toki kävin kurkkaamassa).

Ateneumista on oikeasti tullut mun yksi suosikkipaikoista Helsingissä. Rakastan sitä, kun saa kävellä omassa rauhassaan eri huoneiden läpi. Pysähtyä. Antaa ajan virrata ja taiteen puhua. Ei se aina puhu - joskus se vain kuiskaa. Mutta se fiilis ja tunnelma siellä, en osaa selittää.

Tällä reissulla ehdoton bonus oli vielä oman lapsen kanssa vietetty muutama tunti, ne ihanat pizzat ja leivokset parhaassa seurassa.

Ja entäs ne ystävät?? Niiden kanssa voi vähän ensin eksyä, sitten nauraa ja päätyä yhdessä oikeaan määränpäähän. Voi pohtia elämää ja toki syödä ja juoda hyvin. Kaikki heittämällä niiden aikaisten aamuherätysten ja bussissa istuttujen tuntien arvoista. Potenssiin kymmenen.

Vaikka jo monta viikkoa jatkunut auton oikuttelu meinaa viedä sekä pankkitilin saldon, että olemattomiksi käyneet hermot, on silti jotenkin tosi rikas olo tästä syksystä.

Kynäkin on kulkenut, uusi vuosikalenteri kätkee tänä vuonna kuviinsa erilaisia kollaaseja. En aihetta sen kummemmin suunnitellut, se vain lähti piirtymään ja sellainen siitä tuli. Päivätyö ja viikonloppujen riennot vähän jarruttivat piirustusaikatauluja, mutta hätäkös tässä. Vuoden vaihteeseen vielä monta kuukautta!

Eilen sain painosta uutukaiset ja hain ison vyyhdin silkkinauhaa. Pakkailut aikakoot.
Laitan lähipäivinä kalenterista ihan oman postauksen, sitten ovat teidänkin saatavillanne.
Notebook on viittä vaille valmis ja lähtee painoon ensi viikolla.

Kauniita (= vähäsateisia) lokakuun päiviä jokaiselle, kuullaan taas pian!

Ellis

September gardening

Sain viimein istutettua lauantaina kukkakaupalta tuomani syksykukat part.2: syklaami (musta on tulossa syklaamifani, koska ensimmäinen yhä hengissä! :D), hopealanka ja lankaköynnös.

Näille löytyi varastosta iso punasaviruukku, joka päätyi valmiina toisen asetelman eteen nököttämään. Siinähän on kummallekin hyvä paikka, kun mä näen molemmat aamulla töihin lähtiessä ja samoin palatessa ja illan aikana vielä muutaman kerran ulos ja sisään puikkiessa milloin mistäkin.

Kukkakaupan Niinan kanssa tuli puheeksi mun pihan iso ja runsassatoinen koristeomenapuu.
Hän vinkkasi, että omenoista tulisi rautalangan avulla vaikka kivoja ovikoristeita ja kransseja. Totta!! Sinänsä harmi, kun koristeomenoita ei voi käyttää syömistarkoitukseen, niitä on nimittäin vähän haitaksikin asti. Maahan pudotessaan ne on kuitenkin ainakin isommalta osin kerättävä, että eivät peitä koko puun alustaa ja pilaannu sinne (kuka niitä hiprakkaisia lintuja sitten pelastaa, kun lentävät minne sattuu -  saatika oravia, jotka kuvittelevat muutaman käyneen omenan jälkeen olevansa lintuja?!)

Mutta siis, Niinan vinkistä vaari ja omenoita puusta keräämään... Rautalankakin lopulta löytyi, vaikka olin sen aika hyvään jemmaan laittanut ;)
Sitten vaan pujottamaan omenoita rautalangan läpi.

Mulla on etuovessa iso pajukranssi, jonka riisuin muista härpäkkeistä ja tein siihen tuommoisen omena-nauhakkeen. Siinäpä saa olla, katsotaan kuinka kauan kestää! 

Nyt hanskat naulaan ja saunaan!

Ellis

Ps. Mä jotenkin tykkään tästä syksystä. Salaa. Vähän. No okei okei.. TYKKÄÄN!
      ainakin silloin kun ei sada...

Likööriä ja löytöjä

Päätin kokeilla liköörin tekemistä - siinä muuten toinen oivallinen homemade-joululahja! Ja yhtä hyvin omankin joulupöydän kaunistus ja kahvin kanssa kipattava. 

Löysin pakastimesta pussin viimevuotisia puolukoita, joiden sekaan olin metsässä poiminut mustikoita (joita ei vaan voinut jättää metsään), niinpä tuosta ei oikein puolukkahilloa viitsi keitellä, kun kolmannes on mustikkaa. Mutta likööriä - siinäpä se ei taida haitata. Eipä ole ennen tullut kokeiltua, joten tuumasta toimeen lähdin likööriaineksia hankkimaan. 

Alkon tädiltä varmistin, että kirkas viina on hyvä olla 38-40%, jotta likööristä ei tule liian laimeaa. Eihän tässä nyt kai mitään mehua olla keittämässä, joten sopiva 38-volttinen puteli löytyi hyllystä. Mikä vaan sopivan vahvuinen maustamaton kirkas viina kuulemma sopii tähän tarkoitukseen, minun valintani oli sieltä edullisimmasta päästä.

Marjojen, sokerin ja viinan lisäksi ei muuta tarvita, kuin hyvä kannellinen pullo tai tölkki. 

Mulla on hyvä arsenaali Riihimäen lasitölkkejä, iso osa ihan päivittäisessä käytössäkin. Tämän kahden litran tölkin kiipesin keittiön ikkunan päällä olevalta hyllyltä, jossa se valmiiksi tyhjänä odotteli. 

Laitoin kannen ja purkin väliin vähän voipaperia tiivistämään kantta. Kun purkkia pitää välillä hölskyttää, on kannen siksikin hyvä olla tiivis. 

Varsin helppo ja näppärä homma kaikestaan tämä liköörin teko! Ihan parasta näissä itsetehdyissä jutuissa on se, että ne voi (ja pitää!) tehdä ajoissa, jotta ehtivät. Nyt on taas ainakin yksi lahja valmiina <3

Mainaan kyllä laittaa toisenkin satsin tekeytymään, kun mustia viinimarjoja on vielä puskissa riittämiin.

Piipahdin kauppareissulla myös kirpparilla. Viiden euron edestä kauneutta keittiöön: ihana pieni mutteripannu, vanha lokerikko, joka päätyy pieneen tuunaukseen, sekä lasinen korkillinen pullo, johon on kiva laittaa vaikka.. yllätys yllätys: likööriä :D

 

Täällä ilta pimenee sitä mukaa, kun sauna lämpenee. 

Kivaa lauantai-iltaa!

Ellis

Joululahjapuuhissa

Kaunista syyskuun viikkoa! Mä olen vihdoin ehtinyt flunssalta ja muilta kiireiltä jalkautua tuonne pihan marjapuskiin. Toki siellä on tullut piipahdettua harva se ilta, lähinnä iltapalalla, mutta ihan keräämään asti ehdin vasta nyt. Hyvä, että marja-aika on vähän tavanomaista myöhäisempi, muuten olisi varmaan jo marjat olleet entisiä.

Päätin keittää taas parin vuoden tauon jälkeen hyväksi havaittua mustaherukkahilloa. Se on aivan ihanaa broiler- ja liharuokien kylkiäisenä.

Koska menekki ei kuitenkaan mikään valtaisan suuri ole, hilloa kun meillä syö pääasiassa vain minä (don't ask :D), tulee hillosatsista helposti yli oman tarpeen. Päätinkin purkittaa sitä pieniin söpöihin hillopurkkeihin - kellarissa hillo tekeytyy ja säilyy mainiosti, joten se on kolmen kuukauden (!!!) kuluttua just passelia jouluviemisiksi ja pikku lahjoiksi. 

Mä itse tykkään saada lahjoja, jotka voi syödä, juoda tai muuten käyttää, niinpä musta on myös mukava antaa sellaisia lahjoja omille ystäville - ei tarvitse tuottaa kenellekään stressiä turhasta tavarasta, kun ainoa mitä jää jäljelle on pieni sievä hillopurkki! Ja senhän voi säästää omiin tarpeisiin seuraavaan sadonkorjuuaikaan - tai viedä lasinkeräykseen.

Voihan joulu! En mä nyt ihan vielä ole valmis tästä syksystä kuitenkaan luopumaan. Ripustelin tässä yhtenä iltana kirppislöydöt, värikkäät puutarhalyhdyt, tuohon takapihan terassin villiviiniin.

On tässäkin vuodenajassa oma viehätyksensä: hämärtyvät illat, kirpeät syysaamut, omenantuoksu ilmassa ja kuulas taivas. 

Tiistain terveisin,

Ellis

Kuistin kaunotar

Mä olen joskus kertonutkin, että meillä on täällä pikkuisessa kotikylässä ihana kukkakauppa, Helmiina. Tällä kertaa poikkesin kauppareissulla Helmiinaan mielessäni selvä suunnitelma: halusin koota kuistille loppuunkukkineen orvokin tilalle syysasetelman ja sitä varten tarvitsin kukan.

Jo Helmiinan rappusilla iskin silmäni värikkäisiin syklaameihin. Kauniita pikku krysanteemejakin oli kivannäköisessa puulaatikossa kuistilla, mutta mielessäni jo näin syklaamin kopassa. Helmiinasta mukaan pääsi vielä pieni, muhkurainen koristekurpitsa, omanlainen väriläiskä sekin. Ja jotenkin sympaattinen elementti tuossa pienessä homemade-istutuksessa.

Kotoa löytyi loput "ainekset": vanha ja vähän risa kori, jäkälää, meriheinää, käpyjä, takapihan vanhan villiviinin kuivuneita risuja, sekä etupihan koristeomenapuun oksia. Lopuksi ripustin vielä vanhan pienen kastelukannun roikkumaan korin reunasta. Tämä koriste on päätynyt jonkun lahjan mukana mulle aikoja sitten ja se onkin ollut somistamassa milloin mitäkin asetelmaa. Nyt se odotti eteisen avainkaapin päällä, ihan varmaan just tätä varten :D

Vanhoja astioita, koreja ja koristeita kannattaa hyödyntää kukka-asetelmissa ja -istutuksissa. On kiva saada kuitenkin mukaan vähän tuoretta ja kaunista kukkakaupasta. Nätin asetelman voi loihtia niin, että se sopii jokaisen kukkarolle. Jo pienelläkin kukalla ja muutaman euron panostuksella saa kaunista. Muutamaa euroa enempää eivät nämä minunkaan tämänkertaiset ostokset maksaneet. Jos ei halua tai ehdi askarrella itse, ainahan voi myös tehdä niin, että vie kukkakauppaan oman astian, johon antaa ammattilaisen koota asetelman mieleisistään kukista ja aineksista. Ja valmiitakin taidokkaasti tehtyjä asetelmia on tarjolla. Mä tykkään tehdä ja käyttää omiakin aineksia, mutta mielelläni haluan mukaan "oikean" kukkasen, joten niinpä yhdistän tähän pienen ja mieluisan visiitin Helmiinaan.
Ja nyt mun itse asiassa tekee mieli mennä hakemaan vielä yksi sellainen pieni krysanteemi... :D

Tämmöinen meillä nyt nököttää ulko-oven vieressä vanhalla tuolilla. Welcome home! <3

Ellis

Pidä kiinni punajuurestasi

Heissan!

Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, vaikka mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut - suunnittelematon tauko vaan venyi ja lopulta huomasin, että taitaa tuo postausväli olla muutenkin vähän venähtänyt.
Eipä sillä, sen verran rakas harrastus tämä kirjoittelu on, että haluan edelleen pitää sen samalla tavalla mielekkäänä ja rytmitettynä siihen, miten se kulloiseenkin päivään/viikkoon tai kuukauteen sopii.
Eli silloin kirjoitetaan, kun siltä tuntuu. Niin on ollut alusta asti ja sillä mennään edelleen.

Heinäkuun loppupuolen päivät kuluivat aika lailla kodin nurkkia siivoten ja järjestellen. Kun olin tehnyt päätöksen kodin myyntiin laittamisesta (se oli vaikein askel!), alkoi ilmoituksen suunnittelu ja faktatietojen metsästys. Ihan kaikkea tietoa ei löytynyt omista kirjoista ja kansista, vaan sitä oli suunnattava hakemaan virastoista ja kaupungin elimistä. Kuin olisi koonnut palapeliä!

Koska kuvasin kodin itse, oli edessä tavaran karsiminen ja tilojen selkeyttäminen. Arvaattekin, että se ei ole ollut ihan yhden päivän homma - minä, toivoton romunkerääjä! Eikä se liioin ole vielä ohi...

Lopputulos eli kotikuvat ovat amatöörin näkökulmasta kuitenkin ihan kelpoja ja niinpä ilmoitus alkoi hahmottua.

Itse talon myynti on projekti, joka koostuu monenlaisista palikoista. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että odotellaan, jos talo löytäisi itselleen sopivan perheen. Täällä "maaseudun" rauhassa se onkin oma juttunsa - tänne kun ei kukaan lähde talon tai asunnon perässä, vaan ostaja on yleensä henkilö / perhe, jolla on tukevasti juuret täällä tai muut syyt viihtyä. Onneksi sentään talon myyminen ei ole mikään pakon sanelema juttu. Plan B on tehty siltä varalta, että jäämmekin itse tähän kotiin ;)

Uusi kouluvuosi pyörähti meillä käyntiin jo toissapäivänä tiistaina, kun uusia pieniä reppuselkäisiä eskareita tupsahti luokkaan 14 kpl! Keväällä viimeisten koulupäivien ja kiireen saattelemana koko alkuopetus (luokat 0-2) muutti rakennuksesta toiseen ja nyt onkin sitten kaikki vielä hetken aikaa hukassa :D Kaikesta kuitenkin selviää, kun mukana on sopivasti luovaa hulluutta ja armollisuutta itseä kohtaan. Nyt uusi luokka alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa näyttää hyvältä, tavarat löytävät paikkansa. Vielä kun musiikinluokkakin muutti eri rakennukseen, on ensi viikolla luvassa samanlaista haahuilua ja tavaroiden etsimistä, kun isojen musatunnit alkavat.
Tuntuu siltä, kuin olisi saanut itselleen vähän niinkuin uuden työpaikan!
No niinhän siinä just kävikin, paitsi että bonuksena mukava ikioma työyhteisö pysyi samana.

Töissä viettää kyllä niin ison osan elämää, että on oltava onnellinen, jos voi sanoa viihtyvänsä. Rehellisesti oon kyllä sitä mieltä, että lapset ja nuoret opettavat meitä aikuisia varmasti yhtä paljon kuin mekin heitä. Annettavaa on puolin ja toisin, kun pysähtyy kuuntelemaan.

Mahtavia persoonia, kohtaamisia ja sattumuksia. Arkea ja juhlaa, vierellä kulkemista ja itsensä likoon laittamista. Kannustamista ja rohkaisemista. Joskus torumistakin. Aurinkoa ja vesisadetta. Suksia, luistimia ja märkiä ulkovaatteita. Katkenneita kitarankieliä ja kadonneita nuotteja. Lämpöisiä halauksia ja harvahampaisia hymyjä. Nuorison hiljaista hyväksyntää ja ajatusten vaihtoa. Matkaan saattamista ja eväiden pakkaamista elämää varten, yhdessä kotien kanssa.

Ei kaikkea pysty edes sanomaan, mutta nauruhermoja kutkuttavia muistoja on kertynyt iso kasa. Niin pienten kuin isojenkin oppilaiden kanssa. Eräänä päivänä (kauan sitten) ruokalassa istuin pienen tytön vieressä. Loputtoman uteliaasti hän puhua pulputti ihmetellen kaikkea maan ja taivaan välillä. Siinä käytiin läpi sekin, mitä kaikkea lautaselta löytyi, kunnes hän huomasi itseltään puuttuvan jotain, mitä minulla oli. Salamannopeasti haarukka kävi lautasellani ja nappasi punajuuren lohkon siitä... " mäkin haluan tommoisen!" :D

Naururyppy silmässä,

Ellis