Ruokapöydän pikku facelift

Maanantai. Villasukka- ja pyjamapäivä.

Flunssa alkaa onneksi helpottaa, mutta kun mihinkään ei ollut ekana lomapäivänä tarvis lähteä,  nautiskelin kahdet aamukahveet kaikessa rauhassa, riipaisin lakanat koneeseen, heitin pyjaman päälle toppahousut ja kevytuntsikan ja hilpaisin koirien kanssa pienelle lenksulle ihan lähimaastoon. Lenkitettäviä on nyt tilapäisesti kaksin kappalein - Elma on saanut pariksi päiväksi herra Mertarannasta lomakaverin, kun Etämies on työreissussa. 

Aamupäivällä pilkisti aurinko varoittamatta esiin. Sen armottomassa kirkkaudessa huomasin, että meille on mun tietämättäni majoittunut useampikin koira... kamalat villakoirat, jotka hiljaa huojuen seisovat sohvan jalkojen vieressä ja jalkalamppujen juurilla! Mutta ei aurinkoista hetkeä malta käyttää sisäsiivoukseen. Paljon helpompaa, kun vaan laittaa silmät kiinni tai teeskentelee, ettei huomaisi mitään. Sen sijaan, mikä on ihanampaa, kuin viedä kevättalven ensimmäiset lakanat ulos aurinkoon kuivumaan?!

Ihan selvästi ilmassa oli pientä keväistä tuulenvirettä.

Ruokailutila näyttää jotenkin aneemiselta. Sitten yhtäkkiä, kuin tilauksesta, mieleen putkahtaa idea,  jota joskus ruokapöydän virkistykseksi ajattelin kokeilla. Puulaatikko!

Ompeluhuoneessa on yksi joutilas... sullon siihen aina nauhoja ja pitsejä, mutta nyt se lojuu toimettomana sohvan alla. Reppana. Ylös sieltä! 

Kannan sen pöytään ja asetan kumolleen. Just näin mä sitä ajattelin... sitten kaapista purkit: suola, pippuri ja sokeri. Hammastikut, ne pitää myös olla käden ulottuvilla, tottakai. Vanha rikkakihveli, johon voi vaikka kiinnittää magneetilla ruokalistan :)

Kun vielä muutama neilikka parin viikon takaisesta kukkakimpusta on hengissä, nekin pitää toki tällätä uuden kalusteen päälle. Jo vain, ei meinaa enää pöytää omakseen tunnistaa!

Toinenkin pikku muutos tuli tähän samaiseen pöytäryhmään tänään, mutta sitä kuvailen huomenna, valoisaan aikaan. 

Voikaa hyvin!

Ellis