Denim Love

Sitä on vähän vaikeaa selittää. Enkä oikein osaa sanoa, milloin kaikki alkoi. Siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa. Vähitellen huomasin, että rakkaus kasvoi ja sitten... eräänä päivänä tajusin, että olin lopullisesti mennyttä naista.
Denim <3

Muistan, kuinka reilut viisi vuotta sitten pakkasin ensimmäistä kertaa kaksi vanhaa matkalaukkua täyteen elliksiä: bägejä, patalappuja, pussukoita ja lähdin perhoset vatsassa Tampereen käsityömessuille.
Levitin pöytäliinan ja patalaput pieneen metrin puotiin, somistin seinät ja ripustin bägit roikkumaan vanhaan heinäseipääseen. Reissu ei ollut turha. Hieman hämmentyneenä ihmettelin, kuinka kassit ja patalaput kävivät kaupaksi ja ihmiset pyörittelivät päätään ja tuumailivat, voiko farkku noinkin taipua.

Seuraavana vuonna mukana taisi olla jo pari essua - ja ihana Viipi-ystävä pellava- ja neuleaarteidensa kanssa. <3
Sitten vähitellen mukaan astuivat kietaisuhameet, korut, matot ja mitä niitä nyt onkaan.
Rajaaminen on vaikeaa, sillä silloin kun idea iskee, pitää päästä kokeilemaan.

Joskus jutut jäävät prototyyppi-asteelle, mutta usein käy niin, että juttu vie mukanaan ja sitä seuraa useamman kappaleen kymmenen kappaleen erä.

Kassit, bägit, ovat kuitenkin ne, josta kaikki sai alkunsa.
Kerran yritin laskea, kuinka monta bägiä maailmalla seilaa. En osannut laskea, kun mitään niin tarkkaa luetteloa en ole pitänyt, vaikka toki useimmat kassit olen muistanut ja ehtinyt ikuistaa. Rottinkikahvaisia, nahkavyöhihnaisia, taskuilla tai ilman.

Vaikka tuotanto vähän rönsyilee, toivon, että niistä löytyy tietty tunnistettavuus, jolla ne mielletään elliksiksi. Ehkä se on tapa sommitella pitsiliina tai nauhanpätkä, ehkä tekstitilkku, jossa luvataan, että kyllä, tämä kassi tekee sinut onnelliseksi. <3

Jossain vaiheessa alkaa luonnostaan kaivata uusia tuulia. Niin kävi tässäkin tapauksessa - ja  niinpä mukaan alkoi eksyä vanhoja villapaitoja. Piloille pestyjä raasuja, joiden ainoa toivo oli saada uusi elämä vaikkapa kukkarona, lapasina tai no, miksei vaikka liivinä!
Nyt kuluvan kevään aikana muutama kulahtanut, vanha vaatekappale on kokenut muodonmuutoksen. Samassa, vähän boheemissa tai hassussa hengessä kuin muutkin jutut. Niin se tarina jatkuu.

Parhaimmillaan kaikki taitaa olla silloin, kun ompelukoneen vieressä vuoroaan odottaa valmiiksi suunniteltu ja leikattu bägi pitseineen ja nahkavyökahvoineen, pyykkinarulla kuivuu vanha, kutistettu villapaita ja kirppikseltä on löytynyt kasa tuunattavia vaatekappaleita odottaen vuoroaan.

No niin... tässä kävi taas näin. Oikeasti mun piti vain laittaa tänne pari kollaasia, jotka innostuin kasaamaan, kun etsin muutamaa tiettyä kuvaa. Mutta tästähän taisikin taas tulla melkein romaani.
Kiitos ja anteeksi :D

Ellis