Tahtoisin toivoa sinulle...

Vuoden viimeinen ilta. Hetki sitten nousin ruokapöydästä ja siemaisin vielä tilkan viiniä. 

Aloin miettiä, mitä Elliksen vuoteen on mahtunut. Jotenkin olo tuntuu niin tasaiselta ja seesteiseltä, että tuli mieleen, olenko purjehtinut läpi vuoden ilman mitään suurempia tapahtumia ja highlightseja. 

Visiitti valokuvakansioon kertoi omaa kieltään... paljon on tapahtunut. Ja niitä highlight-hetkiä - niitähän elämä on täynnä. Ihan tavallinen arkipäiväkin voi yllättäen muuttua sellaiseksi tai sen voi halutessaan nähdä sellaisena. Suuri seikkailu. Sitähän elämä itsessään on. Sitä on tämäkin vuosi ollut.

Tasan vuosi sitten otimme uutta vuotta vastaan Thaimaan lämpimillä hiekkarannoilla. Lähetimme rannalta hyvän onnen paperilyhdyt mustaan Krabin yöhön, toiveiden kera totta kai.

Palauduimme reissusta tammikuun puolivälin paikkeilla, matka oli totisesti yksi viime talven kohokohtia.

Tuskin pääsimme kotiutumaan ja saimme reissupyykit pestyä, kun bongasin netistä meille uuden perheenjäsenen! Tammikuun lopulla käärimme matot rullalle, kun Elma tuli taloon - ja sydämiin <3

Kevättalven mahtavat retket jäällä ja saarissa muistuvat myös mieliin valokuvien kautta. Samoin kuin kevään kohina, tapaamiset ihanien ystävien kanssa.

Mökkisauna, kukkivat omenapuut, siskon perheen saariparatiisi, kummityttöjen rippijuhlat, matka Berliiniin hukkaamaan tuliaisia... niin ja ihanat issikkaretket hiljaisiin, humiseviin metsiin.

Syksyn tullen ompelukone pääsi taas tositoimiin ahkerammin, kun alkoi valmistautuminen joulumyyntiä ja käsityömessuja varten. 

Jouluviikko kuusenhakuineen ja tonttuineen... kotoilua yli talven pimeimmän ajan. Villasukat jalassa, kahvintuoksu nenässä. Mopsi kainalossa.

Ihan pian on aika siirtyä uuteen vuoteen, mutta ennen sitä haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia ihania, jotka siellä jaksatte lueskella näitä juttuja, ihmetellä mun kanssa tätä elämää ja silloin tällöin heittää kommentilla...  <3 

                                                      "Tahtoisin toivoa sinulle,

                                                        jotakin oikein hyvää.

                                                        Enkelin siipien havinaa 

                                                        ja iloa, onnea syvää..."

Ihanaa, onnekasta ja tapahtumarikasta seikkailua uuteen vuoteen!

Ellis <3

Tyynyliinatemppu

Pari kesää sitten huusin eräästä huutokaupasta ison laatikollisen ihania, vanhoja liinavaatteita pilkkahintaan. Retrokuosiset pussilakanat ja tyynyliinat ovat pikkuhiljaa päätyneet farkkubägien ja kännykkäpussien vuoriksi, mutta pellavaiset vanhat kapiotyynyliinat pitseineen ja monogrammeineen ovat odottaneet kaapissa inspiraatiota.
Sellaisenaan tyynyliinoiksi toki houkuttelevia, mutta jo sen verran ajan kellastamia, ettei pesukaan riittänyt niitä täysin valkaisemaan.

Tänään iski inspiraatio!

Oon katsellut meidän perusruokapöytäryhmää nyt muutamia vuosia ja mieli halajaa jo vähän vaihtelua. Kun nyt kuitenkaan koko ryhmän uusiminen ei ole ihan tässä hetkessä mielessä - ja toisaalta autotallissa on edelleen se i-ha-na vanha, iso peiliovi, jonka kerran ratsastusretkellä metsäladosta bongasin, josta siis on suunnitelmissa (etämiehen skeptisyydestä huolimatta) jonakin kauniina päivänä uusi ruokapöytä - niin... päätinpä siis aloittaa tuunaamalla tuoleille uutta ilmettä :)

Vähän tilkkua ja tekstiä tyynyliinan selkään, parit lisänauhat toiseen päähän (yläpäähän tuolia) ja avot!!
Tuolilla on uusi ihku vaate, kiva huppu, jonka voi huoletta heittää selkänojan päälle raikastamaan ilmettä ja tuomaan pienen pieni persoonallinen vivahde muuten tavallisiin ja vähän jo käytössä kulahtaneisiin tuoleihin.

Tyynyliinan koko oli juurikin passeli tuolin selkänojaan, joten mitään sen kummempia kavennus / lyhennysompeluita ei tarvinnut suorittaa. Tekstailin jokaiseen tuoliin numeron ja jonkun keittiöaiheisen pikkutekstin ja kiinnitin lakanatilkun farkkutilkkuun - kuinkas muuten :D

^ vähän vertailua... osassa tuoleista huppu päällä, osassa ei...

enkä muuten viitsinyt silittää... eikös juu, että pellava saa olla vähän ryppyistä? :)

Näissä ei kauan nokka tuhissut... tyynyliinoja jäi vielä toinen mokoma 6 kpl jäljelle... jos vaikka joskus tuoleja on enemmän. Tai sitten voi tehdä jonkun toisen inspiraation innoittamana vähän toisentyyppiset päälliset.

Täällä on lauantai vierähtänyt sukkelaan, kotinurkissa villasukat jalassa. Viimeinen suklaarasia aukesi juuri äsken ja sauna on kohta lämmin.

Nyt tuolla Elma katselee hihnaansa eteisessä sen näköisenä, että se on mentävä!

Kivaa viikonlopun jatkoa muillekin!


Ellis <3

Tässä talossa, näissä huoneissa

Lähdin hetki sitten talon takapihalle sytyttämään kynttilöitä. Taskussa oli puhelin ja hetken mielijohteesta tallentui muutama kuva ulkoa sisälle, ikkunan takaa.

Mietin, tältäkö tontusta tuntuu, kun se talvi-iltana kurkistaa ja tarkistaa, missä niitä kilttejä lapsia (ja äitejä) asuu... :) Täällä asuu edellä mainittujen lisäksi ainakin yksi kiltti mopsi... varsinainen linssilude, joka ehti jo tällätä itsensä kahteen kuvaan - löydätkö?

Tässä talossa ja näiden seinien suojissa on vietetty varsin leppoisa joulu. On syöty kinkkua ja muita perinteisiä ihania jouluruokia, katseltu elokuvia, luettu, höpötetty, saunottu, naurettu, pelattu korttia, nukuttu ja valvottu.
Annettu ja saatu ihania joululahjoja.
Poltettu kynttilöitä ja nukuttu päiväunia.

***

Tänään, ekana arkipäivänä, piipahdin kaupungissa. En ollut varmaan tuntia kauempaa, vain sen verran, että nuorimmainen pääsi ostamaan itselleen uudet housut. Ehdin siinä ajassa haahuilla sinne tänne ja mitään etsimättä löysin itsellenikin kivat housut, lilat farkkuleggarit huikeaan 5 euron hintaan :)) Tällaisista alennusmyynneistä tykkään!
Jotenkin tuntui kivalta hurauttaa takaisin kotiin, vetää villasukat jalkaan ja ottaa kirja käteen.
Joulunpyhäfiilis jatkuu mulla vielä.

Huomasin muuten, että tämän Elliksen kaappi alkaa olla täynnä tavoitefarkkuja. Tarkoittaa, ettei mikään meinaa mahtua päälle. Kääks.
Syytän tietenkin polvea, jonka takia en ole voinut kunnolla liikkua... eihän epätoivoinen housutilanne voi tietenkään johtua olemattomasta itsekuristani herkkujen ja ylipäätään ruuan suhteen... eihän?

Noh, onneksi meitä on jo muutama ilmoittautunut mukaan heti vuodenvaihteen jälkeiseen "uuteen elämään" Nyt ei siis enää sanota, että jotain tarttis tehdä. Nyt tehdään jotain.
Ugh!

Mutta... onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa orientoitua ja syödä loput suklaat kaapista pois :)
Taidankin lähteä katsastamaan kaappiin... ja kokeilemaan uusia, pukin tuomia ompelusaksia!

Kivoja hetkiä tähän lumiseen torstai-iltaan <3

Ellis

24. luukku: Joulu on täällä!

Joulusauna alkaa pikkuhiljaa olla valmis, uunista tulee ihana perunalaatikon tuoksu.
Lunta satelee hiljalleen ja kynttilät on sytytetty.

Meidän joulu alkaa sillä, että kävellään läheiselle lentokentälle, johon joka jouluaatto puolen päivän jälkeen laskeutuu joulupukin lentokone. Ihmisiä on paikalla joka vuosi valtavasti, kukaan ei halua jättää näkemättä itse pukkia, joka kiireistään huolimatta saapuu tänne ja tuo mukanaan ison säkillisen karkkia kilteille lapsille... ja aikuisille :)

Sitten kävellään kotiin ja aletaan lämmittää saunaa. Ruokapöytään kokoonnutaan saunapuhtaina. Sitten ilta jo alkaakin hämärtyä...

Joulun rauhaa ja lämmin halaus teille kaikille <3

Ellis

23. luukku: tulkoon joulu

Tervetuloa meille, joulu!
Nyt saat oikeasti jo tulla,  sillä olen saanut siivottua ja otin juuri kakun uunista. Kinkku on myös paistettu ja kuorrutettu - ja ihan vähän maistettu... :)

Ei meillä kyllä jouluverhoja ole tänäkään vuonna, koristelin vain hiukan noita tavallisia arkiverhojani.

Joulukoristeet ovat paikoillaan ja kuusikin jo koristeltu.

Jos sinulla menee myöhään, ei hätää... sytytän kynttilöitä sinua varten, että näet tulla.
Olen kyllä kotona koko päivän.

Jouluterveisin,

Ellis <3

22. luukku: eka kerta... ja ihan luvan kanssa

Tänään havahduin omaan verkkaisuuteeni joulun suhteen. Olen tainnut ottaa liiankin lunkisti, kun miltei kaikki on vielä tekemättä - ja mitä tekee Ellis? Se vaan viheltelee ja kirjoittelee muistilappuja!!
Onhan se hyvä asia, ettei stressaa ja tuleehan se joulu vähemmällä kohkaamisella, mutta KUN se nyt joka tapauksessa tulee - joulu siis - voisi kai sitä vähän orientoitua.

Tänään siis aloitin :)

Koska kuusi oli hankkimatta, päätin aloittaa siitä.

Sain luvan käydä hakemassa tuttavan metsästä kuusen, joten sonnustauduin toppavaatteisiin ja rimpautin ystävälleni Päiville... tuntui nimittäin, että tässä tarvittaisiin nyt vähän naisenergiaa... :)

Ajoimme metsän laitaan ja siitä sitten vaan ripein askelin kohti kuusikkoa. Lunta oli, muttei niin paljoa kuin olisi voinut kuvitella. Kolauttelin sahalla lumisia kuusia, mutta lähes kaikissa oli lumen painon vuoksi oksat taipuneet alaspäin. Tai sitten olivat muuten muotopuolia.

Pienen patikoinnin jäkeen paras mahdollinen kuusi löytyi (kiitos kamu, kun huomasit sen), joten ei muuta kuin sahaamaan.
Enpä ole aiemmin itse kuusta metsästä hakenut! Tässä kuusessa onkin varmaan ihan spesiaali tunnelma, kun se saa huomenna koristeet ja kynttilät ylleen :))

Pakko vielä paljastaa, etten ole liiemmin muutenkaan sahaillut puita metsässä... tai ylipäätään yhtään missään.
Onnistuin nimittäin ihan heti kättelyssä irrottamaan sahan terän, kun luulin terää paikallaan pitävää salpaa jonkinlaiseksi kivaksi kahvaksi, joka aukaistaan, jotta sahaaminen sujuu paremmin. Hehhee, avasin kahvan, jolloin salpa aukesi ja terä tipahti. Näppäränä tyttönä sain kuitenkin terän käden käänteessä takaisin paikoilleen!
(Etämiehelle vinkkivinkki... kivasta kuusenhakureissusta huolimatta en pistä pahakseni, jos jostain ilmaantuu kiva ja nätti kuusi ensi vuoden jouluksi <3)

Muutakin sain tänään aikaiseksi: viimeiset joululahjat tuli hankittua ja ruokapuoli alkaa olla mietittynä ja pääosin jo ostettunakin. Samoin muutama muu käytännön juttu.
Siivous pääsi alkuun ja jatkuu vielä huomenna.
Joulumuistamiset ja -tervehdykset hoituvat osittain ajatuksen voimalla. Päätinkin jo tietoisesti, että varsinaista korttirumbaa ei nyt tule, vaan korvaan sen tänä jouluna muunlaisilla viesteillä tai visiiteillä.
Korttien ja pakettien suhteen, niiden vähäistenkin, joita piti saada lähtemään, olin toivottoman myöhässä. Olin siinä uskossa, että keskiviikkona paketit vielä ehtivät. Ja höpsis! Taas myöhässä...
Luotan siihen, että minut tuntevat rakkaat <3-ystävät (ne sieltä ihan lapsuudesta asti mukana kulkeneet, sekä myöhemmin elämääni tupsahtaneet) tietävät ja tuntevat minut niin hyvin, että taitaisivat olla huolissaan, jos olisin joskus ajoissa.
Moni saakin minulta ihanan uudenvuodentoivotuksen tai -paketin.

Optimistisuudessani kuvittelen vuosi toisensa jälkeen ehtiväni tehdä ja nähdä kaikki ja ehtiväni käydä siellä täällä ja tuolla. Eihän se niin mene. Huomaan, että minusta on tullut armollinen itselleni... en jaksa  enää olla itselleni edes vihainen... tällainen olen ja that´s it.
Ihanat ystäväni, olette rakkaita <3 ja tiedätte sen! Joulukortilla tai ilman!

Lämpimin halauksin,

Ellis

21. luukku: joulukalenteri

Löysin pari vuotta sitten eräältä viehättävältä kotikirppikseltä puusta ja vanerista tehdyn pienen hyllykön. Tummaksi petsatun. Vanhakin se taitaa oikeasti olla, sillä kulumaa ja patinaa on havaittavissa.

Hetkeäkään epäröimättä koppasin hyllykön 8 euron hinnalla kainalooni ja kiikutin kotiin.

Pian se löysikin paikan ruokailutilan ikkunan viereltä. Ei aikaakaan, kun siihen alkoin kertyä kaikenlaista pientä tarviketta ja koristetta. Yhtään pientä esinettä en ole hyllykköön vartavasten ostanut - kaikki on kotoa jo valmiina löydettyä kromua  (kromu = keittiöromu :)).

 

Yhtenä iltana katseeni harhaili hyllykköön ja huomasin, että lokeroiden lukumäärän perusteella se sopiikin oivallisesti ensi joulun joulukalenteriksi! Toinen juttu on sitten se, miten muistan ensi joulun kynnyksellä tämän suunnitelman...

Noh, ehkä kaivankin esiin 1. luukun muistikirjan ja kirjaan loistavan suunnitelman siihen NYT :))

***

Tänään oli lukukauden viimeinen koulupäivä riisipuuron ja tokareiden merkeissä... aamulla pieni tyttö kaivoi repustaan ruutupaperin palasen ja toi sen hymyillen minulle. Siihen oli kirjoitettu joulunpunaisella tussilla:

"Ikävöin sinua tosi paljon... 

ja vielä hyvää joulua

sydämmellä..."

<3 <3 <3

Ellis