Pullon henki ja muita kauneustuotteita

Kun olin lapsi, meillä oli keittiön seinällä koristeena puinen leikkuulauta, jossa luki elämänviisauksia. Muistan joitakin niistä yhä - yhdessä kohdassa luki "kauneus kun katoaa, rumuus senkun lisääntyy".
Ei kai sentään... Eihän kauneutta voi edes mitata. Se on katsojan silmissä ja etenkin sydämessä.

Kukapa olisi uskonut, että minä kirjoitan joskus postauksen kauneudenhoitotuotteista ja sen sellaisesta hömpästä?! Tässä se nyt kuitenkin tulee, joten kiinnittäkää istuinvyönne ja laittakaa suojalasit silmillenne - nyt mennään.

Ajatus tähän postaukseen tuli tänä aamuna, kun katsoin kylpyhuoneen peiliin. Näky ei tod ollut mikään imarteleva, vaan ihan normi ilmestys hyvin nukutun yön jälkeen. Hiukset edellisen illan saunomisen jäljiltä hiukan pörrössä ja poskessa tyynyn kuva.

Aamukahvien jälkeen, kun olin saanut silmät kunnolla auki, linnoittauduin kylppäriin muutaman luottotuotteen kanssa, kuten yleensä aina teen ennen ihmisten ilmoille lähtöä. En häpeile tunnustaa, että kuulun siihen osaan hameväkeä, joka ei poistu postilaatikkoa kauemmaksi ilman mitään ehostusta. Ei siksi, että kuvittelisin olevani mitenkään kauniimpi ehostettuna - olen vain niin tottunut siihen, että hiukan sipaisen sävyttävää päivävoidetta, ripsiväriä ja huulimaalia. Se tuntuu samalta, kuin olisi mukavat vaatteet päällä. Osa minua. Mahdatteko saada kiinni tästä ajatuksesta?
Ja tämä ei siis missään nimessä tarkoita, että väheksyisin jotenkin niitä kanssasisaria, jotka liikkuvat paikassa kuin paikassa luomuna, ilman mitään ehostusta. Päinvastoin, olen ehkä himpan verran kateellinen ja toivoisin voivani itsekin tehdä niin. Jokin selkäytimeen asti kirjautunut totuttu tapa saa minut kuitenkin toistamaan samat rituaalit joka aamu.

Kauneudenhoitotuotteissa suosin hyvää hinta-laatu -suhdetta. En tuijota koskaan merkkiä, vaan sitä, mikä sopii minulle. Ei ole väliä, löytyykö tuote Halpa-Hallista, marketista vai kosmetologilta, kunhan se toimii ja tuntuu hyvältä. Monesti olen yllättynyt siitä, miten jokin kallis merkki ei kuitenkaan tunnu yhtään sen kummemmalta kuin huokeampi. Onpa niinkin käynyt, että vallan edullisesta tuotteesta on jäänyt pysyvä suosikki, koska se toimii parhaiten. Minulle. Olen tietysti siitä onnellisessa asemassa, että en ole allerginen enkä mitenkään herkkähipiäinen - ihoni siis sietää kaikenlaisia tuotteita.

Joka aamuinen ehostus vie aikaa vähemmän kuin kymmenen minuuttia. Kiireessä ei sitäkään vähää. Kun homma menee rutiinilla, silmien piirtämisessä ei kauaa kestä, mutta niiden piirtämättä jättäminen olisi kuin ulos lähteminen ilman vaatteita... ;)

Tässä pullossa asuu henki. Kun hieraisen pullon kylkeä ja avaan korkin, pullon henki tirauttaa ison helmen kokoisen öljytipan kämmenpohjaani, josta levittelen sen hiuksiini. Bonacuren Oil Miracle -öljy sopii karheille ja pörröisille luonnonkiharoilleni kuin nenä päähän. Pelottaa edes ajatella, miltä näyttäisin ilman tätä, kun jo tämän kanssakin pörrö lähtee välillä lapasesta. Koostumus on sellainen, että hiukset eivät jää rasvaisen näköisiksi/oloisiksi, vaikka tämä öljyä onkin.
Laitan tätä yleensä hiuksiini pesun jälkeen, mutta toisinaan vasta aamulla hiuksia suoriessani. Ihmeidentekijä, joka jättää hiuksiin ihanan tuoksun.

Hiukset saan parhaiten suorittua Tangle Teaser -harjalla, jonka sain pari-kolme vuotta sitten äitienpäiväpaketista. En voisi enää kuvitella itselleni muuta harjaa!

Kasvoille levitän iltaisin Cien Q10 täyteläisen yövoiteen. Se imeytyy loistavasti, ei jätä rasvaista kalvoa, mutta kosteuttaa juuri sopivasti. Laitan tätä myös aamuisin, mutta hiukan keveämmän levityksen.
Tämä voide löytyy Lidlistä muutaman euron hintaan!! Ostin kokeeksi kerran, kun olin lukenut jonkun blogista suositukset. Jäin koukkuun. En edes tiedä, kuinka mones purkki nyt on menossa. Välillä olen käyttänyt jotain apteekin voidetta, samoin laivan tax-freestä ostettua "merkkikamaa". Tähän kuitenkin aina palaan - on vaan ihan paras mulle. Lämpimästi suosittelen. Tässä on myös miellyttävä ja puhdas , ehkä vähän niveamainen tuoksu (josta tulee lapsuus mieleen..)
Tästä voiteesta on saatavilla myös päivävoide.

Purkin päällä nököttää toinen sininen juttu, jota en voi olla mainitsematta - hammaslanka! En pärjää ilman sitä. Pelastaja.

Aamuisin sipaisen kasvoille kevyen BB-voiteen. Nyt on menossa Garnierin voide toistamiseen. Tuntuu ja tuoksuu hyvälle. Löytyy kotikulmien kaupoista, joten ei tarvitse tämänkään takia lähteä merta edemmäs kalaan...

Seuraavaksi tupsutan vähän irtopuuteria. Huis hais. Noin. Lumenen irtopuuteri toimii minulla. Välillä on ollut mineraalipuutereita, mutta sitten on ollut taas pakko turvautua tuotteeseen, joka löytyy läheltä. Lumene löytyy ja ajaa saman asian. Sitten poskipäiden alle aavistus punaa. Se on Body Shopin kaksivärinen kivipaletti, joka rittää varmaan vielä seuraavat 30 vuotta.

Silmien rajauksissa olen jo valovuosia käyttänyt samaa Rimmelin nestemäistä eyelineria, jossa on minulle sopivan ohut ja pehmeä kärki. Ei suttaa, vaan piirtää ohuen, kauniin ja kestävän viivan.
Arkena laitan tämän kanssa ripsivärin, joka on nyt jo useamman kuukauden ollut Maybellinen Lash Sensational.
Vuosia ja taas vuosia käytin Sensain (entinen Kanebo) 38° -ripsaria, mutta sitten tulin kokeilleeksi tuota Maybellinea - ja tykkäsin! Pysyy ainakin minun ripsissä yhtä hyvin siistinä iltaan asti. Tässä ripsarissa on hyvä, jämäkkä ja hiukan kaareva harjasosa, sellaista juuri kaipasin Sensaihin, joten vaihto kannatti.

Kulmia sävytän välillä ihan tavallisella ruskealla Lumenen kulmakynällä, mutta jos kulmat on äskettäin kestovärjätty, ei kynää tarvita. Lumenen kulmageeli on myös hyvä, sellainenkin meikkipussista löytyy, vaikkei näistä kulmavälineistä nyt kuvaa tullutkaan.

Huuliin sipaisen aika naturellin väristä huulikiiltoa tai -punaa arkena. Ikisuosikki on ihanan tuoksuinen Clarinsin Eclat Minute, jota on saatavana useissa väreissä. Nykyisin onneksi myös löytyy ihania sävyllisiä huulirasvoja. Sellainen kulkeekin varulta mukana käsilaukussa/ takin taskussa - verratton arjen pikku pelastaja. <3

Monen monituista muutakin purkkia mahtuu pienen kylpyhuoneen hyllyille. On kuitenkin vielä yksi pieni, mutta itselleni tärkeä elementti, joka kuuluu jokaiseen päivään. Kuin aluspaita tai toinen iho. Se on tuoksu. Pieni pullo, suuri tunne.

Pullot asuvat pikkuisen wc:n avohyllyn toiseksi ylimmällä hyllyllä. Tänään(kin) se on pieni kaunis timantin muotoinen pullo hiottua lasia. Tuoksua on vaikeaa kuvailla, mutta se on kuitenkin se kaikkein rakkain tuoksu. Pullo alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi tätä Emporio Armanin timanttia (Diamonds) yhä saa.

Vaikka purkeista ja voiteista löytyy helpotusta, maailman ehdottomasti parhain ehostus ei maksa mitään! Hymy - tehokkain kasvojenkohotus ikinä.
Se tunne, että olet tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet, on tärkeintä. Sitä ei voi ostaa kaupasta, eikä sitä voi levittää illalla kasvoille ja kaulan iholle. Salli itsellesi iän tuomat vuosirenkaat ja hanki suurentava peili. Silloin ainakin näet hymykuopat paremmin. :)

Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Niinä huonoinakin aamuina, kun luulet, että kukaan ei voi olla näin ryppyinen ja ruma. Kun luulet, että kukaan ei katso sinua. Luulet vain! Olet kaunis <3

                                                          Jos haluat kauniit huulet,
                                                          puhu kauniita sanoja
                                                          ja ystävällisiä lauseita.
                                                          Jos kauniit silmät,
                                                          etsi hyvää ihmisissä.
                                                          Jos hoikan vartalon,
                                                          jaa ruokasi nälkäisten kanssa.
                                                          Jos kauniit hiukset,
                                                          anna lapsen koskettaa niitä kerran päivässä.
                                                          Jos tasapainoa ja itsevarmuutta,
                                                          kulje tiedon ja kokemusten kanssa,
                                                          etkä koskaan kulje yksin.

                                                          - Audrey Hepburn

Pus <3

Ellis

Kukkakaupassa

Ihania uutisia!
Meidän lähelle, ihan tuohon viereen on avattu uusi kukkis. Ihana sellainen vähän rönsyilevä ja boheemi puoti! Näin kyltin, kun tulin töistä kotiin ja ajattelin, että tuonne pinkaisen heti tänään!

Pikaisen iltapäiväkahvin jälkeen otin Elman ja sakset ja lähdin ostoksille. Astuin takaovesta suoraan kukkakauppaan... omaan puutarhaan. Ihan parasta... sadoittain lemmikkejä, iso vanha koristeomenapuu, jonka alla kielot. Vähän kauempana kullerot, nuo keltaiset pohjoisen pallot.
Valkovuokkoja ja vuohenjuurta sekä kivikkokasveja, joiden nimet unohdan joka kevät.
Näiden lisäksi paljon muitakin, joskin useimmat vielä nupuillaan odottamassa omaa vuoroaan. Unikot, pionit, nauhukset... kesä on edessä! :)

Tässä tämänpäiväiset kimput:

Näitä kukkakauppoja on nyt vähän kaikkialla. Monilla siellä omankin oven takana.  Käykää niissä, käykää ihmeessä! Vaikka vain käyskentelemässä. Ja toki ostoksillakin - kimput kun eivät maksa mitään muuta kuin puutarhassa kävelemisen vaivan.

Ihania toukokuun päiviä!


Ellis

Toukokuun tilannekatsaus

Oi ihana toukokuu!! Kiitos, että tulit ja teit kesän. Ei haittaa, vaikka tuttu kevätkoomakin ilmestyi kuvioihin... se jokavuotinen loppukevään kamu, joka pitää huolen siitä, että hommia ja deadlineja riittää niin töissä kuin kotona ja että päivät venyvät ja paukkuvat - itse asiassa tuntuu, että koko ajan on uusi maanantai tai jo seuraava perjantai.

Elämää se on, täyttä sellaista. Yritän parhaani, että saisin siitä kiireen siivilöityä pois. Välillä olen lähellä onnistua.. Muistuttelen itseäni, että maltan pysähtyä aamuisin kuuntelemaan lintujen laulua. Vien pyykit ulos kuivumaan. Kävelen kauppaan mahdollisimman usein. Hymyilen satunnaiselle vastaantulijalle. Talletan hetkiä kameraan ja mielen sopukoihin. Teen muistilappuja (jotka sitten toki hukkaan). Olen yritän olla itselleni armollinen. <3

Tänä viikonloppuna sain kaikki lapset kotiin! Luin erään ystäväni fb-sivulta mietteen: "Äitienpäivänä lapseni luulevat, että juhlimme minua. Oikeasti minä juhlin heitä." :D Jotenkin osuvasti sanottu. Kun katson jo aikuisia lapsiani, salaa (ja onnellisena) ajattelen, että nuo kolme ovat syy siihen, miksi hymyilen, miksi hiukseni ovat harmaantuneet ohimoilta ja miksi minua kutsutaan äidiksi. <3

Tänään meillä tehtiin homemade-hampurilaisia, käytiin mummulassa ja syötiin kakkua. Niinkuin aina tällaisena päivänä, muistelin aikoja, jolloin lapset olivat vielä pieniä. Jolloin välimatkaksi riitti huoneiden väliset seinät ja meillä kaikilla oli samanlainen kotiavain. Those were the days <3

Kirjoitin viime kesänä pienen ohjekirjan äideille... se oli päivä, jolloin nuorimmaiseni lähti armeijaan. Tunteikas päivä ja jonkinlainen käännekohta omalla äitipolulla.

Linkitän sen tuonne loppuun, jotenkin kai passaa tähänkin päivään, joka äideille on nimetty. 

(Tosin tähänkin asiaan tuli eilen hauska tarkennus. Keskimmäinen kikkarapää, joka suuntaa taas huomenna kohti Kokkolaa tuumasi, että "äiti meillä toi äitienpäivä on kyllä joka päivä, me puhutaan joka päivä puhelimessa..." Niinhän se onkin! <3 <3 <3) 

Tämän myötä ihanaa, aurinkoista sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää!!

Ellis

http://ellishandmade.blogspot.fi/2015/07/ohjekirja-aideille.html

Kevätlahja

Kevätlahja... minulle lahja on tämä kevät, se on niin ihana! Tulkoon vaan räntää tai vettä ja vihmokoon tuuli - lopulta pilvet väistyvät. Koska keväällä aina käy niin.

Eilen ei meinannut uni tulla. Olen niin innoissani vieläkin rakkaan ystäväni yllätyssynttäreistä, joihin minä ja tiikerikakku ajelimme töiden jälkeen. Se tunne, kun valmistellaan ja katetaan pöytiä, ollaan piilossa ja mietitään, mitkä ovat ensimmäiset sanat ja mikä on ensireaktio, kun kaikki paljastuu.
Kaikki sujui onnistuneesti, sankaritar yllätettiin totaalisesti ja ilta oli lämminhenkinen. Oli ihanaa olla mukana <3 Vasta kotona huomasin, että en ollut ehtinyt napata kuvan kuvaa juhlista!


Eilen oli muutakin kivaa tiedossa. Ennen synttärikeikkaa kurvasin hakemaan lämpimäisiä painosta. Tässä näitä taas tulee... :)

The Kesäkalenteri - oivallinen vastine joulukalenterille!

Idea kumpusi toden totta joulukalenterista. Ajattelin, että tokihan kesälläkin voi olla kalenteri, johon liittyy kesäisiä juttuja, ohjeita ja vinkkejä ja josta voi seurata kesäpäivien kulumista. Niin sitten eräänä iltana myöhään, kun kaikki normaalit ihmiset jo vetävät sikeitä, minä innostuin piirtelemään. Seuraavana iltana vähän viilasin ja parantelin. Vähän lisää orvokkeja ja pyykkinaruja, kunnes kalenteri alkoi näyttää siltä, millaiseksi olin sen kuvitellut.

Jos sinä mietit, mitä antaisi pieneksi muistamiseksi keväällä tai mitä sujauttaisi äidille kuoreen, Elliksen kesäkalenteri voisi olla juuri oikea juttu <3
Se on omaperäinen, sopivasti hömelö, käyttökelpoinen ja onhan siinä taas väritettävääkin - jos ei halua pitää sitä mustavalkoisena.

Kooltaan kesäkalenteri on A4 ja se on 190g mattapintaista, vähän tukevampaa paperia, jota on hyvä värittää.
Helppo valinta ihmiselle, jolla on kaikkea - kesäkalenteria ei nimittäin taatusti ole!
Helppo postittaa ja helppo napata jääkaapin oveen ilahduttamaan.
Helppo tapa poistaa kevätmuistamisista aiheutuvaa stressiä - saapuu postilaatikkoosi valmiiksi silkkipaperiin paketoituna :D

Äideille syntyi myös kortteja. Supermom jo vilahti aiemmassa postauksessa, sen kaveriksi piirustelin timanttikortin, äidin suojelevat siivet ja orvokkiruukun. Mikähän siinä muuten on, että orvokit on niin ihania? <3

Lisäilen nämä Metrinpuotiin iltasella, mutta tuttuun tapaan sähköpostilla voi taas tilata sekä kalenteria että kortteja.
Kalenterin hinta on 4€ + postit. Korttien hinta on 1,20€/kpl + postit (sis. kuoren).

Nyt hyppään kumisaappaisiin ja sen jälkeen auton rattiin. Työ kutsuu. Tänään vuorossa D-kirjaimen salaisuuksia ja ihan pieniä vappupuuhia.

Palataan pian, voikaa hyvin ja hengittäkää ihanaa kevätilmaa! <3

Ellis

Sarvet sunnuntaina

Taas on yhtäkkiä sunnuntai-ilta. En tiedä miten se yllättää viikko toisensa jälkeen... jotenkin tuntuu, että se mun oma aika, kun voin totaalisesti rauhoittua, se tapahtuu kai sitten sunnuntai-iltana. 

Ei yhtään paha juttu - toisaalta silloin just on hyvä kurkata olan yli ja summata kulunut viikko, valmistautua ottamaan vastaan uutta ja huokaista hetki.

Kuluneeseen viikonloppuun mahtuu monta hyvää hetkeä. Ihanat oman isän 85-juhlat, joita lämpimästi ja lähimpien kanssa kahviteltiin. Samoilut metsässä - eilen rapsakassa, kuivassa kevätauringossa ja tänään sateen jälkeisessä raikkaassa havuntuoksussa.

Haravan heilutusta niin, että lopulta paitsi että iso osa pihaa näytti siistiltä, kroppaa kivisti joka paikasta. Kuumaa saunaa ja kylmää juomaa. Pitkään nukuttu yö ja sunnuntai-iltapäivän pullataikina.

Eiliseltä metsäsamoilulta löytyi ihana aarre. Kauniit, pienet sarvet olivat pudonneet lähelle polkua. Koirista isompi, Mertsi, kantoi ne ystävällisesti keskelle väylää niin, että niitä ei voinut olla huomaamatta - mahtoiko se tietää, että olin haeskellut kirppiksiltä jo pidemmän aikaa pieniä sarvia? 

Siinä ne olivat ja odottivat! 

Ne pääsivät olohuoneen pöydälle isolle tarjottimelle. Kuin olisivat aina olleet siinä. Joskus vaan sattuu näitä ihmeellisiä juttuja, sattumia. <3

Jostain sain kummallisen sunnuntai-iltapäivän virtapiikin ja keksin pyöräyttää pullataikinan. Kovin usein ei pullaa tule leivottua... kai siksi, että sitä on vaikeaa vastustaa ja tulee sitten syötyä vähän liian monta. ;) Nyt kuitenkin nappasin vain yhden kaksi ja loput pakkasin niiden jäähdyttyä pakkaseen.

 

Tänään pitää vielä viimeistellä pieni kesäkalenteri, jotta se pääsee painoon. Ai niin ja ompeluhuoneessa odottaa kiva farkkuprojekti! Saa nähdä, mitä tässä vielä keksii ennen kuin ilta ehtii...

Ellis

Ruotsalainen työkalupakki, lentävä äiti ja muita sunnuntain tarinoita

Heippa!

Täällä on ollut tosi kaunis sunnuntai. Aurinkoa ja kevättä ilmassa siinä määrin, että löysin itseni orvokkipuuhista.

Tulin ostaneeksi orvokit perjantaina kauppareissulla, mutta koska eilinen päivä meni töiden merkeissä, ehdin orvokkien pariin vasta tänään. Niille löytyi hauska paikka vanhasta Ruotsin armeijan työkalupakista, jonka kannoin muutama vuosi sitten kotiin eräältä länsinaapuriin suuntautuneelta loppis-kiertueelta.

Ajattelin wörkkiä pakkiin pienen yrttimaan, mutta viihtyköön orvokit nyt ensin oman aikana pakissa. Eivät ne siinä koko kesää kumminkaan viihdy (hmm... kts. ed. post.).

Hukkaputkeenkin eksyi yksi orvokki. Ja päätyi kranssin paikalle ulko-oveen.

Mä olen jo jonkin aikaa kypsytellyt ja haudutellut mielessä, mitä kivaa keksisi äitienpäivään korttirintamalle. Joskus idea tulee puskista ja löytää tiensä paperille samantien, kun taas joskus asiat pähkäytyvät kauemmin. Ideavihkoon tuli viime viikon aikana jokunen ajatus, lause tai sana, jonka pohjalta lähti kynä piirtämään.

Ajatus superäidistä... en mä tiedä mistä se tuli. Kuvittelin äitihahmon lentämässä savupiippujen yllä lepattava superviitta niskassaan. Eikä mulla sen jälkeen ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin koittaa saada näky jotenkin paperille...
SuperMom - superäiti - on takuulla jokainen äiti, ainakin jossain mielessä. Ainakin omalle lapselleen.

Syntyi myös ajatus, että äidit ovat kuin timantteja. Kauniita, ikuisia, kovia, säihkyviä.
Siivet etsiytyivät yhteen arkkiin. Äidin siivet, joita ei voi aina nähdä, mutta jotka ovat olemassa, aina.
Äidin siivet suojelevat kaikelta. Ainakin melkein.
Kuvia en tullut napanneeksi näistä muista, mutta kiikutan tuotokset huomenna painoon, joten lopuviikolla niitä voi jo päästä kurkkaamaan - ja pian sen jälkeen tilaamaankin. :)

Sunnuntai-iltana lämmitän usein saunan. Siellä lauteilla on hyvä summata kulunut viikonloppu ja mietiskellä vähän tulevaa. Tuossa vähän aikaa sitten kävin lisäämässä puita kiukaan alle ja kohta onkin valmista.

Kivaa myöhäistä iltaa ja valoisaa huhtikuun viikkoa teille sinne ruutujen taakse!


Ellis

Kukkaputki

Kaikki minut tuntevat ovat yhtä mieltä siitä, että silloin kun viherpeukaloita on jaettu, mä olen ollut jonottamassa jotakin ihan muuta. Meillä ei ikkunalaudat notku viherkasveja.
Joskus harvoin, kun innostun ja ajattelen antavani mahdollisuuden itselleni, käy poikkeuksetta niin, että kasvi on vainaa ennenkuin käärepaperit on ehtineet roskiksesta jätekatokseen.

Etämies oli aika etevä hoitamaan kukkia. Oli. Kunnes mun maaginen kosketus hänen poikamiesboksiinsa aiheutti jonkinlaisen kooman kaikelle vihreälle ja lopulta kävi niin, että kaikki hänen viherkasvinsa hyytyivät ja heittivät veivinsä. One by one. Tai no, yksi viimeisiä vetelevä peikonlehti viruu yhä ruukussaan.

Älkää käsittäkö väärin - tykkään tosi paljon kukista ja viherkasveista! Se tunne vaan ei ole molemminpuolinen. Onneksi kaltaisilleni on olemassa kukkivat ruukkukukat, joiden ei kukaan oletakaan kestävän loputtomiin. (Niin siis onhan kai teitä muitakin tämmöisiä? Anyone???)
Eilen olimme Kodin Terrassa - sillä aikaa, kun mies ropasi kaikki irti lähtevät osat kaasugrilliosaston "muutamasta" esillä olevasta grillistä, minä tutkin puutarhaosaston antia.

Kotiin viemisinä mukaan lähti kaunis pieni ruukkuruusu. Ajattelin sujauttaa sen olkkarin pöydälle hukkaputkeen, johon olin pääsiäiseksi ostanut pienen narsissin. Hujoppi sai väistyä ja ruusu istahti sen tilalle.
Hukkaputkesta tulikin kukkaputki.

Kukkaputkia onkin nyt työn alla, kun toukokuu ja äitienpäivä alkavat lähestyä. Näihin on kiva sujauttaa pieni ruukku - miksei maljakkokin! Pohjalle mahtuu pieni tassi, joka estää putken pohjan kastumasta. (Jos sattuu muistamaan kastelun! ;))

En koskaan silti lakkaa haaveilemasta, josko vielä joskus peukalosta alkaisi versoa jotain vihreää. Ja siis - onhan mulla yksi elossa oleva ruukkukasvi!! Mehikasvi, jonka ostin joululomalla Tampereelta pikkuisesta kivijalka-kukkakaupasta. Kauppias vakuutti, että sitä on vaikeaa saada hengiltä. Sitä ei tarvitse kastella kuin kerran kuussa (en ole 100% varma, olenko ihan joka kuu muistanut), mutta se näyttää tosi tyytyväiseltä vanhassa Arabian sokerikossa, johon sen istutin. Se on jopa vähän kasvanut!
Jee!!

Tässä assistenttini, joka on myös kaunis kuin ruusu itsekin, eikö olekin?! :D

Sunnuntai-illan terveisin,

Ellis