keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kuinka paljon mahtuu pieneen...varastoon?







Kun pöytä kirppikseltä on varattu, ei auta muu kuin alkaa tehdä inventaariota... Puoti alias vaja/varasto on kuulkaa pieni (noin 3,5 neliötä) kooltaan, mutta tilavuus on kyllä aika huikea! Kaiken tavaran lisäksi sinne kätkeytyy vanha pieni talonpoikaispöytä, pieni lasikantinen pöytä ja kaksi vanhaa tuolia, joitain mainitakseni.
Kuvassa on vain murto-osa tavaroista, jotka on olleet tuupattuna sinne. Odottavat kukin kohtaloaan... osa päätyy kirppikselle, osa jää omiksi aarteiksi, osa kierrätyskeskukseen suoraa päätä.

Luomisvimmassani tulin hankkineeksi pari vuotta sitten lähes kaikkea, mikä oli metallia ja missä oli ruostetta tai muuta "patinaa". Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä mistäkin voisi loihtia ja askarrella. Nyt kun on selkiintynyt se, mitä haluaa/on kivaa tuunata ja mistä materiaaleista, on varastossa yllättäen iso kasa tarpeetonta tarviketta. Ihanaa romua...
Laskeskelin, että vanhoja kakkuvuokiakin löytyy toistakymmentä... huh. Voisi kuvitella leipurin jäämistöksi.
Osa kauneimpia kakkuvuokia toki on päässyt seinälle koristeiksi, mutta yli oman tarpeen jää silti suurin osa.
Puhumattakaan huutokaupasta jonkin varsinaisen ostoksen "kylkiäisenä" kantautunutta roinaa.
Mitäs jos laittaisi kadun kulmaan kyltin: LÖYTÖPÄIVÄT tai järjestäisi sen aarteenetsinnän. Velvoitteena viedä löydetyt "aarteet" tältä tontilta pois :)

Jos joku ei vielä ole huomannut, tunnustettakoon: täällä asuu aikamoinen keräilijä...(joka opettelee kovasti luopumaan turhasta tavarasta).

Yksi ihanimmista romuaarteista on vanha ihana rautainen lampunjalka, joka toimii milloin lyhdyn pidikkeenä, milloin amppelin jalkana ja milloin minäkin telineenä myyjäisissä.



Nappasin lyhtyyn iltapäivän auringon, sen myötä kaikille valoisaa kevätiltaa!



Ellis

2 kommenttia:

  1. Ihania tavaroita - olisin tullut heti penkojaisiin! :)

    VastaaPoista
  2. Hih, eikö olekin ihanaa, että se mikä on toiselle tarpeetonta rojua, voi olla toisen aarre :)

    VastaaPoista