Kun on vanha puutarha, on koko kesäksi tiedossa väriä ja iloa kukkapenkeissä. Varsinaisia kukkapenkkejä puutarhasta löytyy vain kaksi. Toinen on suuren suuri perennapenkki, johon on siirretty vielä isommasta `perenna-alueesta´kukat, vähän rajatumpaan kokoonpanoon. Siitä perkasin tänään kolmanneksen, kun myös rikkaruohot nostavat päätään...
Toinen kukkapenkki on pienempi, takapihan rinteessä. Sen tein muutama vuosi sitten, kun isoon penkkiin alkoi tulla ahdasta.
Valkovuokot, sinivuokot ja jokunen kielokin on asettunut pihaan omaksi kivaksi ryhmäkseen. Mitään niistä en ole pihaan siirtänyt, ovat aikanaan jonkun muun siirtämiä tai muulla tavoin paikkansa löytäneet täältä.
Yksi ihanimmista luonnonkukista (kielon ohella suosikkini) on lemmikki. Sitä kasvaakin runsaasti siellä täällä koko takapihan alueella. Marjapensaiden aluset ovat sinisenään - löysinpä muutama vuosi sitten sitä valkoisenakin. Se on myös ilahduttavasti levinnyt, joten meillä on oikea sini-valkoinen lemmikkitarha täällä!
En malta edes ajaa ruohoa, ennekuin lemmikit ovat kukkineet, ainakin suurimmaksi osaksi.
Muuten puutarha koostuu marjatarhasta, jossa asuu liki 15 marjapensasta. Pari omenapuuta, kaksi vanhaa jalavaa, iso vanha tammi, Terijoen salava, vaahtera ja Unkarinsireeniaita pitävät huolen siitä, että syksyllä pääsen haravoimaan. Muutama jalokuusi (Serbiankuusi, hopeakuusi, kartiokuusi, pöytäkuusi, marjakuusi) majailevat ´kuusikossa´eli yhteen tontin nurkkaan aikanaan istutetussa havupuutarhassa.
Tämä puutarhuri on sen verran suurpiirteinen, että viivottimen kanssa ei pihaa hoideta. Tässä tapauksessa se olisi mahdotontakin.
Vanhan ja vähän rönsyilevänkin pihan kanssa on pakko olla armollinen. Tekee sen, minkä jaksaa ja sitten vaan nauttii... :)
Ihan parasta on lauantai-iltana saunan jälkeen istahtaa ulkoterassille kylpytakissa, siemailla kylmää saunajuomaa ja tuntea vihreä kesän tuoksu samalla, kun tuulikello hiljaa helkkyy omia laulujaan...
Ellis
Teidän puutarha kuullostaa (ja näyttää) ihanan rehevältä ja runsaalta - sellaisesta minäkin pitäisin! Rattoisaa lauantai-illan jatkoa!
VastaaPoistaSitä se onkin - yhden kulman kun saa siistittyä, toisesta jo rehottaa ja repsottaa... mutta eihän sen tarvitse olla aina ihan justiinsa :D
VastaaPoistaKiitos, ihanaa viikonlopun jatkoa sinullekin - kuullosti mainiolle teidän siskosten Helsingin visiitti perjantaina!
Viehättävimpien puutarhojen salaisuus on juuri pieni vallattomuus ja omapäiset kukkien karkailut mitä yllättävimpiin paikkoihin. Rikkaruohot ovat rupeama erikseen - oh hoijaah, sanoo selkäni vieläkin perjantain nyppimisestä ja kuokkimistaisosta noita sinnikkäitä vintiöitä vastaan.
VastaaPoistaMitä olisi kevät ilman valkovuokkoja? Sun onnen tytön pihalla on niitäkin - minä pakkasin miehen ja poikaset eilen autoon ja hurautimme Aulangolle, siellä vuokot kaunistivat puistoa valkoisina pitsimattoina. Minä olisin voinut
jäädä vallan keijuilemaan puistoon, mutta miesten piti päästä valloittamaan näkötorni ja linna ja ...
Kullero lempikukkani muistuttaa kotiseudusta!
VastaaPoistaViipi:Kuullostaa ihanalta teidän Aulangon retki... ja voin niin kuvitella sit keijuilemassa siellä puistoissa :D
VastaaPoistaPäivi: Täällä pari pikkuista kulleron alkua odottaa, jos pääsisi teidän pihaan kukkimaan...jos paikka löytyy :D