Sweet Home Alabama

Mun oma Alabama sijaitsee olohuoneessa. Keidas näiden kiireisten, silmissä vilistävien toukokuun päivien keskellä. Turvapaikka, johon pääsee ilman hakemusta ilta toisensa jälkeen.

Tänä aamuna (vai oliko se eilen) töihin ajellessa, kuulin sattumalta radiosta haastattelun naisesta, joka oli hypännyt pois oravanpyörastä. Hän nautiskeli kiireettömyydestä ja oli suorastaan tehnyt siitä taidetta. Kaiken stressin ja hektisyyden jälkeen se oli parasta, mitä oli tapahtunut pitkään aikaan.
En kuullut juttua alusta, enkä ehtinyt kuunnella sitä loppuun asti, mutta vakuutuin ja vaikutuin kuulemastani jo niinkin pikaisen tuokion perusteella.

Kun nyt toistaiseksi lottokupongin täyttäminen on lähestulkoon ainoa vaihtoehto, mitä voin tehdä pitääkseni yllä haavetta mahdollisesta sapattivuodesta, pitänee tyytyä nauttimaan arki-iltojen pienistä lepohetkistä hukuttautumalla kotisohvan syliin.
Luksusta arkeen tuo myös ihanat omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka pistäytyvät silloin tällöin helpottamassa meidän arkea. Kuten tänään, kun kotiin raahauduttuani kahvit oli keitetty ja pöydällä odotti lasagne ja jauhelihakeitto syöjiään :)
Parin virkistävän korttipelin jälkeen työpäivän kiireet olivat jo jossain ihan muualla.
Mummun ja papan kaltaisia aarteita ei kyllä lottokupongin voittorivilläkään voi saada.

Pieni lenkki raikkaassa, sateen jälkeisessä illassa teki terää. Aurinkokin jo viistää puiden latvoja ja toivottavasti kiipeää taivaalle huomenna...
Loppuun vielä totuus suoraan kauppakassin kyljestä... totuus, joka pätee ainakin mun elämänpyörään tällä haavaa :D



Kivaa huomista torstaita - mieluummin se yksi ruuvi vähän löysällä!

Ellis