Sattumia sunnuntaina

Joskus elämä on ihmeellistä. Aivan pieni tapahtuma voi tuntua merkittävältä ja jäädä mieleen hauskana.

Niin kävi tänään. Kaikki alkoi siitä, kun kävin illansuussa äänestämässä.
Lähdin matkaan pyörällä, koska oli kaunis ilta. Aurinko oli laskemassa ja värjäsi puiden latvoja kauniisti. Sinistä taivastakin pilkotti pilvien välistä.
Äänestyspaikalla vanhempi rouva, joka oli vaalivirkailijana, katsoi tarkkaan passiani.

Hän nosti katseensa ja sanoi hymyillen:  -Sinä olet päivälleen samanikäinen, kuin minun poikani.
- Onpa hauska yhteensattuma, minä vastasin.
Sitten hän katsoi uudestaan passiani ja nosti hämmästyneenä katseensa. - Ja ajatella, minun tyttärelläni on aivan samat etunimet kuin sinulla!
- No johan on, harvoin törmää tämmöiseen yhteensattumaan, minäkin ihmettelin. Hymyilimme molemmat.

Rappusilla pysähdyin. Tuo pieni, sattumanvarainen kohtaaminen ja keskustelunpätkä jäi mieleen ja tuntui hassulla tavalla erityiseltä. Mietin, kuinkahan paljon sitä tietämättäänkin kohtaa ihmisiä, joilta löytyy yhteistä kosketuspintaa oman elämän kanssa. Vaikka sitten täsmälleen saman syntymäpäivän tai nimien verran.

Hyppäsin takaisin pyörän päälle ja hetken mielijohteesta ajattelin pyöräillä pienen lenkin. Tuuli kieppui hiuksissa ja humisi korvissa, mutta kuulin silti lintujen laulun ja veden solinan ojissa.

Kotiin tullessani katseeni osui eteisen peilipiirongin päällä olleeseen sydänmedaljonkiin, joka oli löytynyt työkaverin kirppiskasasta.

Hän ei suostunut ottamaan siitä hintaa, oli vain kiitollinen, kun minä huolin sen, eikä hänen tarvinnut viedä sitä takaisin kotiin. Ja minä onnellinen sain kauniin korun... win-win -tilanne parhaimmillaan!

Sain ajatuksen. Koska koru ilahduttaa mua, voin minä ilahduttaa työkaveria. Maksan siis ostokseni vähän toisella tavalla...

Ompelin patalapun ja piirsin tilkun sydänkuviolla <3
Patalappu rullalle, vähän narua ympärille - ja pieni viesti. 

Huomenna hiippailen hänen pöytänsä äärelle ja jätän patalapun löydettäväksi...

<3

Ellis