Heijastinarvonnan voittaja

Heipsan!

Kiitos suuresti kaikille arpalipun lunastaneille - niitä kertyikin täältä blogin ja facebookin puolelta yhteensä 50!

Arpaonni suosi tällä kertaa Meri Tyttiä, joka sai arpalipukkeen tykkäyksellä facen puolella. Onnea!!
Olen laittanut voittajalle viestiä.

Mukavaa uutta viikkoa... täällä on syysloma lopussa ja arki alkaa taas huomenna.

Myöhäisen sunnuntai-illan terkuin,

Ellis

Jos metsään haluat mennä nyt.. ota eväät!

Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, yhdeksän kuvaa kertoo varmaan vielä enemmän. 

Tänään patikoitiin Isojärvellä keskimmäisen kanssa. Eväät repussa, tottakai! 

Muutama halkokin oli matkassa, varmuuden vuoksi. Ei olisi tarvinnut... 

Päivä oli kaunis, matka taittui mukavasti välillä rupatellen, välillä hiljaa taivaltaen. Välillä piti pysähtyä ihmettelemään, kaivamaan kamera taskusta. 

Makkara ja eväät... ne maistuvat aina tuhat kertaa paremmilta ulkona. 

Savulta tuoksuvina tulimme viimein kotiin. 

Torstaiterveisin,

Ellis

Heijastinarvonta!

Remember! Muistathan näkyä!

Saat heijastinarvan kommentoimalla tähän postaukseen sunnuntai-iltaan klo 18 mennessä!

Olen joutunut poistamaan anonyyminä kommentoinnin mahdollisuuden valtaisan roskapostimäärän vuoksi, mutta jos et ole kirjautunut, voit osallistua myös jättämällä sähköpostin osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com.

Facebookin puolella voi myös osallistua: https://www.facebook.com/Ellishandmade

Onnea jokaiselle! 

Keskiviikkoillan pimeydessä,

Ellis

Pajalla taottuja

Tervehdys pajalta, ompelukoneen takaa ja farkkupinojen uumenista!

Syksyn haalistuneet päivät... jotain niistä siirtyy väistämättä töihin ja tuunauksiin. 

Yhtäkkiä omaa silmää miellyttääkin vähän karu ja väritön paletti ja patalappuihinkin eksyy harmaata, mustaa, valkoista. 

Ihana loma, joka antaa vuorostaan tilaa toisenlaiselle työlle. Sille, joka odottaa työhuoneessa isoina kasoina farkkua, nauhoja ja lakanatilkkuja. Siinä työssä ei malteta pitää ruokatunteja, siinä jäädään mieluusti ylitöihin. Palkkana hyvä mieli, joka kasvaa sitä mukaa, kun vanhat matkalaukut alkavat täyttyä valmiista töistä.

Tänään oli ihan pakko kipaista hakemaan kourallinen isoja prikkoja. Tuli nimittäin ahaa-elämys, jota on pakko kokeilla... Jää nähtäväksi, tuleeko siitä toteutuskelpoista... ;)

Messut Tampereella Pirkkahallissa alkavat tasan kuukauden päästä (14. - 16.11.), siellä laukut avataan ja metrin puoti täyttyy kaikista syksyn mittaan pajalla päivän valon nähneistä elliksistä... Jee! 

Laitan lisää messuinfoa lähempänä, mutta jos siellä ruudun takana löytyy messukansaa, muistakaa jo tässä vaiheessa suunnitella reittinne kulkemaan C-hallin kautta, pöydänkulmalla numero 176, tutulla paikalla, Ellis ja Wirberry taas aarteineen!

Lokakuun puolenvälin terkuin,

Ellis

Pesulantäti täällä hei!

Jippii! Nyt se taas selvisi... siis se, miksei meinaa ehtiä mitään ja miksi kaikki paikat aina välillä on täynnä kaikkea mahdollista nyyttiä ja nyssäkkää.
Ei se tietenkään johdu siitä, että olisin epäjärjestelmällinen ihminen tai tullut jotenkin hitaaksi iän myötä... nou nou! Muistin nimittäin juuri, että olen (tietämättäni) töissä myös pesulassa!

Juu-uh. Keväällä tein ekan havainnon tästä mun toisesta työpaikasta, mutta jotenkin olin unohtanut kesän aikana koko homman. Niin sen täytyy kuitenkin olla. Vai miksi musta tuntuu, että mä olen aina joko:
A. täyttämässä pyykkikonetta
B. nostelemassa vaatteita kuivumaan
C. viikaamassa (hahhah, tuolla ne on isossa kasassa korituolissa) pestyä pyykkiä
D. tuuppaamassa vaatetta pyykkikoreihin ja ihmettelemässä, miksi ne on taas täynnä...

Tällä kertaa pyykkikaaos on ihan itseaiheutettu, oon penkonut kirppiskamaa viikonlopun aikana ja yhtäkkiä on löytynyt peittoa, lakanaa, mekkoa ja takkia, joista pitää vielä selvittää, onko ne kelvollisia saamaan jatkoaikaa omassa käytössä vai saako ne hintalapun selkäänsä ja menolipun kirppikselle. Jokatapauksessa pyykin tarpeessa ovat, kun mytyssä ja rytyssä alakerrassa ovat marinoituneet jo jonkin aikaa.

Ja kyllä sitä pyykättävää löytyy ihan näistä päivittäisistä vaatteista, vaikka me nuorukaisen kanssa tässä arkea kahden nyt vietelläänkin.

Olipa silti kiva viikonloppu, lievästä sunnuntai-illan kotikaaoksesta huolimatta. Esikoinen tuli kotiin ja me vietettiin leppoisa "tyttöjen viikonloppu" villasukat jalassa. Retkeiltiin myös vähän metsässä ja siskon perheen saariparatiisissa. Paistettiin yöllä lättyjä, saunottiin ja nukuttiin pitkään.

Viimeisillä valoisilla hetkillä istahdin ompelukoneen ääreen pelastettuani ensin kirppiskasasta vanhat kalaverhot... niissä kun oli jotenkin niin tyynyyn sopivaa tukevaa ja vieläpä oikeanväristä kangasta. Toiselle puolelle farkkua ja korento - pikkutyyny valmiina syksyn sohvailuihin.

Arki kolkuttaa ovelle jo, mutta ette varmaan arvaa, mikä mun vielä odottaa? - Pyykit koneessa!

Mukavaa viikkoa!



Parhain terveisin,
nimim. Alterego pesulantäti

Villapaitalapaset

Muistatte ehkä vielä varttitunnin villamekon muutaman viikon takaa?
Nyt löytyy mekon yläosaan ehkä parhaiten mätsäävät vanttuut... eikä ihme, sillä samasta kutistetusta paidasta jäi taannoin jäljelle vain hihat... Nyt ei ole enää niitäkään ;)

Villapaitalapasia varten tarvitset:

* vanhan, pesussa kutistuneen (tai kutistetun) villapaidan
* koristenauhoja, pitsiä tms. koristetta
* sakset
* sik sak -koneen

Leikkaa villapaidasta lapasen muotoiset palaset kaksinkertaisena. Ompele molempiin "kämmenselkiin" nauhat ja muut härpäkkeet.
Laita sitten lapaset nurjat puolet vastakkain ja surauta tiheällä siksakilla ympäri. That's it!

Leikkasin leveästä heijastinnauhasta vielä sydämet lapasiin... ja eihän elliksen lapaset olis elliksen lapaset, jos mukaan ei ujuttaisi edes pikkuriikkisen farkkua. Niinpä surautin lapasten suuhun pikkuiset lenksut, johon vielä pujotin mummun vanhasta nahkatakista napatut nahkasuikaleet. Lapaset voi ripustaa näistä vaikka kuivumaan. Tai naulakkoon.

Ei muuta kuin odottelemaan talvea (jonka nyt ei tarttisi tulla kuin just jouluksi) ;)

Ellis

Green hour. Happy hour.

Olette varmaan panneet merkille saman kuin minä: kesä alkaa olla ohi. Jotkut työkaverit ovat jo saaneet raapia aamulla auton ikkunaa - meillä on sentään ollut sulat lasit vielä. Olen kyllä sen sijaan raapinut päätäni, kun olen miettinyt, pitääkö aamulla mukaan kaapata toppatakki, nahkatakki vai villatakki. Ja entäs hanskat? Iltapäivästä takkia ei ole tarvinnut enää lainkaan, kunnes taas salakavalasti iltakuuden jälkeen viilenee aika nopsasti.

Olen viettänyt ilta-auringon vehreydessä vihreää hetkeä. Green hour. Nyt kolmatta iltaa peräkkäin... ulkoiluttanut ruohonleikkuria tämän kesän viimeistä kertaa. Hitaasti ja verkkaiseen kulkenut sen mukana pihan rinteet, notkot ja puskanjuuret. Huomannut, että vastaleikattu ruoho ei enää tuoksu samalle kuin alkukesällä. Ajatellut mielessäni, miten ensi keväänä otan lapion ja käännän ruohottuneen perunamaan muutamaa potturiviä varten, pitkästä aikaa. Ja suunnitellut, mihin kannan yrttikaapin, päättäen samalla,  että sen päälle tulee amppelitomaatti, jos amppelimansikkaa ei löydy.

Ehdin huomata, miten villiviini on muuttanut vihreät lehtensä punertaviksi. Viikon päästä ne ovat syvänpunaiset ja kahden viikon päästä niitä ei enää ole.

Syksy kulkee tässä jo kovaa vauhtia, vaikka koittaakin naamioida itsensä päiväsaikaan kesäksi. Kolmen kuukauden päästä on tasan viikko jouluaattoon!

Niin aika menee... vuodenajat vaihtuvat, niinkuin kukat ruukuissa tai takit naulakossa.
Nyt alkaa olla aika hipsiä pikainen koiralenkki, viimeisillä valoisilla minuuteilla... sitten mua odottaa lapasten teko :)
Juu, talvi tulee!

Ellis