Kevätlahja

Kevätlahja... minulle lahja on tämä kevät, se on niin ihana! Tulkoon vaan räntää tai vettä ja vihmokoon tuuli - lopulta pilvet väistyvät. Koska keväällä aina käy niin.

Eilen ei meinannut uni tulla. Olen niin innoissani vieläkin rakkaan ystäväni yllätyssynttäreistä, joihin minä ja tiikerikakku ajelimme töiden jälkeen. Se tunne, kun valmistellaan ja katetaan pöytiä, ollaan piilossa ja mietitään, mitkä ovat ensimmäiset sanat ja mikä on ensireaktio, kun kaikki paljastuu.
Kaikki sujui onnistuneesti, sankaritar yllätettiin totaalisesti ja ilta oli lämminhenkinen. Oli ihanaa olla mukana <3 Vasta kotona huomasin, että en ollut ehtinyt napata kuvan kuvaa juhlista!


Eilen oli muutakin kivaa tiedossa. Ennen synttärikeikkaa kurvasin hakemaan lämpimäisiä painosta. Tässä näitä taas tulee... :)

The Kesäkalenteri - oivallinen vastine joulukalenterille!

Idea kumpusi toden totta joulukalenterista. Ajattelin, että tokihan kesälläkin voi olla kalenteri, johon liittyy kesäisiä juttuja, ohjeita ja vinkkejä ja josta voi seurata kesäpäivien kulumista. Niin sitten eräänä iltana myöhään, kun kaikki normaalit ihmiset jo vetävät sikeitä, minä innostuin piirtelemään. Seuraavana iltana vähän viilasin ja parantelin. Vähän lisää orvokkeja ja pyykkinaruja, kunnes kalenteri alkoi näyttää siltä, millaiseksi olin sen kuvitellut.

Jos sinä mietit, mitä antaisi pieneksi muistamiseksi keväällä tai mitä sujauttaisi äidille kuoreen, Elliksen kesäkalenteri voisi olla juuri oikea juttu <3
Se on omaperäinen, sopivasti hömelö, käyttökelpoinen ja onhan siinä taas väritettävääkin - jos ei halua pitää sitä mustavalkoisena.

Kooltaan kesäkalenteri on A4 ja se on 190g mattapintaista, vähän tukevampaa paperia, jota on hyvä värittää.
Helppo valinta ihmiselle, jolla on kaikkea - kesäkalenteria ei nimittäin taatusti ole!
Helppo postittaa ja helppo napata jääkaapin oveen ilahduttamaan.
Helppo tapa poistaa kevätmuistamisista aiheutuvaa stressiä - saapuu postilaatikkoosi valmiiksi silkkipaperiin paketoituna :D

Äideille syntyi myös kortteja. Supermom jo vilahti aiemmassa postauksessa, sen kaveriksi piirustelin timanttikortin, äidin suojelevat siivet ja orvokkiruukun. Mikähän siinä muuten on, että orvokit on niin ihania? <3

Lisäilen nämä Metrinpuotiin iltasella, mutta tuttuun tapaan sähköpostilla voi taas tilata sekä kalenteria että kortteja.
Kalenterin hinta on 4€ + postit. Korttien hinta on 1,20€/kpl + postit (sis. kuoren).

Nyt hyppään kumisaappaisiin ja sen jälkeen auton rattiin. Työ kutsuu. Tänään vuorossa D-kirjaimen salaisuuksia ja ihan pieniä vappupuuhia.

Palataan pian, voikaa hyvin ja hengittäkää ihanaa kevätilmaa! <3

Ellis

Sarvet sunnuntaina

Taas on yhtäkkiä sunnuntai-ilta. En tiedä miten se yllättää viikko toisensa jälkeen... jotenkin tuntuu, että se mun oma aika, kun voin totaalisesti rauhoittua, se tapahtuu kai sitten sunnuntai-iltana. 

Ei yhtään paha juttu - toisaalta silloin just on hyvä kurkata olan yli ja summata kulunut viikko, valmistautua ottamaan vastaan uutta ja huokaista hetki.

Kuluneeseen viikonloppuun mahtuu monta hyvää hetkeä. Ihanat oman isän 85-juhlat, joita lämpimästi ja lähimpien kanssa kahviteltiin. Samoilut metsässä - eilen rapsakassa, kuivassa kevätauringossa ja tänään sateen jälkeisessä raikkaassa havuntuoksussa.

Haravan heilutusta niin, että lopulta paitsi että iso osa pihaa näytti siistiltä, kroppaa kivisti joka paikasta. Kuumaa saunaa ja kylmää juomaa. Pitkään nukuttu yö ja sunnuntai-iltapäivän pullataikina.

Eiliseltä metsäsamoilulta löytyi ihana aarre. Kauniit, pienet sarvet olivat pudonneet lähelle polkua. Koirista isompi, Mertsi, kantoi ne ystävällisesti keskelle väylää niin, että niitä ei voinut olla huomaamatta - mahtoiko se tietää, että olin haeskellut kirppiksiltä jo pidemmän aikaa pieniä sarvia? 

Siinä ne olivat ja odottivat! 

Ne pääsivät olohuoneen pöydälle isolle tarjottimelle. Kuin olisivat aina olleet siinä. Joskus vaan sattuu näitä ihmeellisiä juttuja, sattumia. <3

Jostain sain kummallisen sunnuntai-iltapäivän virtapiikin ja keksin pyöräyttää pullataikinan. Kovin usein ei pullaa tule leivottua... kai siksi, että sitä on vaikeaa vastustaa ja tulee sitten syötyä vähän liian monta. ;) Nyt kuitenkin nappasin vain yhden kaksi ja loput pakkasin niiden jäähdyttyä pakkaseen.

 

Tänään pitää vielä viimeistellä pieni kesäkalenteri, jotta se pääsee painoon. Ai niin ja ompeluhuoneessa odottaa kiva farkkuprojekti! Saa nähdä, mitä tässä vielä keksii ennen kuin ilta ehtii...

Ellis

Ruotsalainen työkalupakki, lentävä äiti ja muita sunnuntain tarinoita

Heippa!

Täällä on ollut tosi kaunis sunnuntai. Aurinkoa ja kevättä ilmassa siinä määrin, että löysin itseni orvokkipuuhista.

Tulin ostaneeksi orvokit perjantaina kauppareissulla, mutta koska eilinen päivä meni töiden merkeissä, ehdin orvokkien pariin vasta tänään. Niille löytyi hauska paikka vanhasta Ruotsin armeijan työkalupakista, jonka kannoin muutama vuosi sitten kotiin eräältä länsinaapuriin suuntautuneelta loppis-kiertueelta.

Ajattelin wörkkiä pakkiin pienen yrttimaan, mutta viihtyköön orvokit nyt ensin oman aikana pakissa. Eivät ne siinä koko kesää kumminkaan viihdy (hmm... kts. ed. post.).

Hukkaputkeenkin eksyi yksi orvokki. Ja päätyi kranssin paikalle ulko-oveen.

Mä olen jo jonkin aikaa kypsytellyt ja haudutellut mielessä, mitä kivaa keksisi äitienpäivään korttirintamalle. Joskus idea tulee puskista ja löytää tiensä paperille samantien, kun taas joskus asiat pähkäytyvät kauemmin. Ideavihkoon tuli viime viikon aikana jokunen ajatus, lause tai sana, jonka pohjalta lähti kynä piirtämään.

Ajatus superäidistä... en mä tiedä mistä se tuli. Kuvittelin äitihahmon lentämässä savupiippujen yllä lepattava superviitta niskassaan. Eikä mulla sen jälkeen ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin koittaa saada näky jotenkin paperille...
SuperMom - superäiti - on takuulla jokainen äiti, ainakin jossain mielessä. Ainakin omalle lapselleen.

Syntyi myös ajatus, että äidit ovat kuin timantteja. Kauniita, ikuisia, kovia, säihkyviä.
Siivet etsiytyivät yhteen arkkiin. Äidin siivet, joita ei voi aina nähdä, mutta jotka ovat olemassa, aina.
Äidin siivet suojelevat kaikelta. Ainakin melkein.
Kuvia en tullut napanneeksi näistä muista, mutta kiikutan tuotokset huomenna painoon, joten lopuviikolla niitä voi jo päästä kurkkaamaan - ja pian sen jälkeen tilaamaankin. :)

Sunnuntai-iltana lämmitän usein saunan. Siellä lauteilla on hyvä summata kulunut viikonloppu ja mietiskellä vähän tulevaa. Tuossa vähän aikaa sitten kävin lisäämässä puita kiukaan alle ja kohta onkin valmista.

Kivaa myöhäistä iltaa ja valoisaa huhtikuun viikkoa teille sinne ruutujen taakse!


Ellis

Kukkaputki

Kaikki minut tuntevat ovat yhtä mieltä siitä, että silloin kun viherpeukaloita on jaettu, mä olen ollut jonottamassa jotakin ihan muuta. Meillä ei ikkunalaudat notku viherkasveja.
Joskus harvoin, kun innostun ja ajattelen antavani mahdollisuuden itselleni, käy poikkeuksetta niin, että kasvi on vainaa ennenkuin käärepaperit on ehtineet roskiksesta jätekatokseen.

Etämies oli aika etevä hoitamaan kukkia. Oli. Kunnes mun maaginen kosketus hänen poikamiesboksiinsa aiheutti jonkinlaisen kooman kaikelle vihreälle ja lopulta kävi niin, että kaikki hänen viherkasvinsa hyytyivät ja heittivät veivinsä. One by one. Tai no, yksi viimeisiä vetelevä peikonlehti viruu yhä ruukussaan.

Älkää käsittäkö väärin - tykkään tosi paljon kukista ja viherkasveista! Se tunne vaan ei ole molemminpuolinen. Onneksi kaltaisilleni on olemassa kukkivat ruukkukukat, joiden ei kukaan oletakaan kestävän loputtomiin. (Niin siis onhan kai teitä muitakin tämmöisiä? Anyone???)
Eilen olimme Kodin Terrassa - sillä aikaa, kun mies ropasi kaikki irti lähtevät osat kaasugrilliosaston "muutamasta" esillä olevasta grillistä, minä tutkin puutarhaosaston antia.

Kotiin viemisinä mukaan lähti kaunis pieni ruukkuruusu. Ajattelin sujauttaa sen olkkarin pöydälle hukkaputkeen, johon olin pääsiäiseksi ostanut pienen narsissin. Hujoppi sai väistyä ja ruusu istahti sen tilalle.
Hukkaputkesta tulikin kukkaputki.

Kukkaputkia onkin nyt työn alla, kun toukokuu ja äitienpäivä alkavat lähestyä. Näihin on kiva sujauttaa pieni ruukku - miksei maljakkokin! Pohjalle mahtuu pieni tassi, joka estää putken pohjan kastumasta. (Jos sattuu muistamaan kastelun! ;))

En koskaan silti lakkaa haaveilemasta, josko vielä joskus peukalosta alkaisi versoa jotain vihreää. Ja siis - onhan mulla yksi elossa oleva ruukkukasvi!! Mehikasvi, jonka ostin joululomalla Tampereelta pikkuisesta kivijalka-kukkakaupasta. Kauppias vakuutti, että sitä on vaikeaa saada hengiltä. Sitä ei tarvitse kastella kuin kerran kuussa (en ole 100% varma, olenko ihan joka kuu muistanut), mutta se näyttää tosi tyytyväiseltä vanhassa Arabian sokerikossa, johon sen istutin. Se on jopa vähän kasvanut!
Jee!!

Tässä assistenttini, joka on myös kaunis kuin ruusu itsekin, eikö olekin?! :D

Sunnuntai-illan terveisin,

Ellis

Oi April!

Heräsin huhtikuuhun kaikessa rauhassa. Ihana fiilis katsella aurinkoa verhojen raosta ja ajatella, että edessä on kiireetön päivä eikä töihin menoa. Aamukahvit pitkän kaavan mukaan, sitten miettimään kaikessa rauhassa, miten vapaapäivän käyttäisi. Harvinaista tämmöinen arkivapaa! Ainakin piiitkä lenkki aurongossa ja sitten ruoka- ja kukkakauppakierros ja pikainen perjantaisiivous.

Kon Marikin kun on saatu päätökseen, jokainen kaappi ja komero ja laatikko on käännetty ja inventoitu. Meillä ei ole valovuosiin ollut näin siistiä ja... jotenkin avaraa. 

Oikeesti?

Aprillia :D

Oikeasti se meni näin: heräsin umpiväsyneenä ja hiukkasen liian myöhään (koska kellojen siirto).

Pikaisen suihkun ja aamukahvin jälkeen tukka märkänä autoon ja menoksi. Mietin, mihin ehtisin töiden jälkeen työntää jätesäkit, joihin on sullottu eteisen yläkaappien hylätyt lumput...
pirun Kon Mari, joka tuli ja sekoitti mun huushollin ja elämän. Jos kaiken piti selkiytyä ja siistiytyä, miksi se mulla toimii päinvastoin?! Vai nytkö vasta huomasin, mikä määrä tavaraa mahtuu vanhaan isoon omakotitaloon ja sen kaikkiin komeroihin ja varastoihin. Sanoisin, että olen vähintään ansainnut mitalin siitä, miten tehokkaasti olen onnistunut ne täyttämään!

No mutta, nyt on perjantai, valo ja huhtikuu. Se on sentään totta.

Totta myös, että ompelin essun. Se on jo matkannut uudelle omistajalleen, mutta nappasin siitä kuvan omiin arkistoihin. Housunpuntin uusi elämä ;)

Kevättä ja lintujen laulua teille!
Olette muuten ihania, kiitos kauniista kommenteista edelliseen postaukseen <3

Ellis

Maailmani, puutarhani

Blogimaailma on kuin suuri siirtolapuutarha. Oma blogi pieni mökki siellä. Oma paikka, oma palsta.
Olen käyskennellyt täällä siirtolapuutarhassa lähes päivittäin, käynyt kurkkimassa muiden mökkien ikkunoista... joissakin mökeissä on ahkerasti laitettu pääsiäistä, joissakin leivottu - ihanat tuoksut ovat nostaneet vedet kielelle. Muutamasta mökistä on kuulunut puikkojen kilkutusta ja ompelukoneen surinaa! Joidenkin mökkien verhot ovat olleet visusti kiinni - ovat varmaan matkoilla?

Minä olen ollut omassa puutarhamökissäni visusti. Kaikessa rauhassa... odottanut kevättä ja antanut päivien kulua. Olen iloinnut uusista ystävistä tässä mökkikylässä ja ajatellut, että on se vaan kiva, että on tämmöinen paikka, ihan oma maailmansa ja sen omat persoonalliset asukkaat. Te siellä ruutujen takana <3

Mietin tässä eräänä päivänä ajan kulua... kuinka päivät ja viikot vierivät hujauksessa. Niinkuin vuodetkin, kun niitä katsoo taaksepäin. Ja kuinka merkityksellistä sellainenkin aika on, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Se ihan tavallinen arki.
Silloin juuri mietin, miten kiva on, että voi kirjoittaa sitä arkeaan ja sitäkin, kun joskus on jotain erityistä, jonka haluaa tehdä näkyväksi itselleen ja muille. Raottaa vähän oman siirtolapuutarhamökin ovea - tai lennättää sen ikkunan sepposen selälleen, jos siltä tuntuu!

Nyt viimeisten viikkojen aikana elämä on ollut pitkiä työpäiviä, ystävyyden vaalimista, kivoja paikkoja, vanhoja taloja, kahvia, litroittain kahvia, vähän teetäkin ;)

Retkiä metsään, saareen ja rannoille. Kallioille ja kiville.

Suunnitelmia, omaa aikaa ja aikaa rakkaille. Siivoamista, Kon Maria ja vielä vähän siivoamista...
Välillä jo ihmettelin itsekin, jouduinko jätesäkkien nielaisemaksi? Hukuinko hukkaputkeen?

Kon Mari todella koukuttaa! Sen myötä moni tavara on päätynyt paikasta ja talosta toiseen. Projekti on kesken, mutta hyvällä alulla ja hyvällä fiiliksellä!

Kaiken siivoamisen ja ihmettelyn aikana kevät tuli salaa näille nurkille. Se kävi lakaisemassa vähän maata näkyviin ja sulatti vesilammikot liiterin eteen, niinkuin joka vuosi. Sinne tänne alkoi juosta pieniä puroja ja aurinko näytti, että osaa se lämmittää.

Nyt täällä on talo täynnä elämää, kenkien määrä eteisen lattialla sama kuin ennen vanhaan. Sauna lämpenee, pelikortit pöydässä, suklaata suussa ja kynttilät lepattamassa pääsiäistä. Ihanaa, niin ihanaa <3

Pääsiäisyön terveisin,

Ellis

The simply the best

Maanantai. Maaliskuu.

Tervetuloa virtapiikit ja valo, minä tartuin viimein härkää sarvista ja luin KonMarin.
Kehoitan ja varoitan. Sen jälkeen ei ole paluuta entiseen. (Jos KonMari ei ole tuttu, kannattaa vaikka googlettaa, en pysty tyhjentävästi selventämään tuota ideologiaa ja ajatusta sen takana... siivouksesta on kuitenkin kyse, karsimisesta, raivaamisesta ja turhan roinan hävittämisestä.)

Jos tietäisitte, mitä kaikkea muuta löysin, kuin ne vanhat pitsityynyliinat... sanoja ei ole tarpeeksi. Ajattelin, että nyt ei mene enää yksikään veruke läpi, enää en voi siirtää tätä projektia, jota olen suunnitellut jo monta vuotta ja joka vasta nyt pääsi oikeasti alkuun - ei vain niin kuin tsiljoona aiempaa kertaa, kun kävin hätäisesti läpi muutaman komeron ja painoin sitten huokaisten oven kiinni kuvitellen, että tehty on. E-hei :D
Tällä kertaa en voi huijata itseäni. KonMari vahtii lipaston päällä.
Ja säkki toisensa jälkeen alkaa täyttyä. Nyt on kolme täyttä jätesäkkiä lähdössä roskiin ja kierrätykseen. Ja iso Ikea-kassi kirpputoritavaraa ja -vaatetta. Ja olen vasta vähän aloitellut.
Huhhei! En lupaa tämän savotan deadlinea ihan lähiviikoille, mutta jos pääsen kalkkiviivoille juhannukseen mennessä, olen huisin tyytyväinen.

KonMari lupaa vaatimattomasti, että koko elämä muuttuu parempaan suuntaan, kun vapautuu turhista tavaroista ja selkiyttää kodin. Menetelmässä käydään läpi vaatteet, kodin irtaimisto, paperit, kaikki... Ei ihan pikku juttu, mutta kun alkuun pääsee, mielettömän kivaa.
Hehee... nyt arvaan, että muutama ihana ystäväni, joka tuntee minut kuin omat taskunsa, puistelee hyväntahtoiseti päätään ja hymisee. :D No niin minäkin välillä teen. Ei tämä torppa minimalistiseksi ehkä kuitenkaan muutu, mutta kyllä tästä rojumäärästä riittää puoletkin takaamaan kodikkaan vinsin-vonksin -bohotyylin. Olen saanut jonkun sortin herätyksen, koska tämä tuo hyvää mieltä ja on aika koukuttavaa!
Kaiken selkiyttämisen ja tarpeettoman vähentämisen tuloksena oman energiatason pitäisi nousta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja mieluisille asioille.

Hassua kyllä, mutta tänään huomasin jo, että pieni iloinen idea nousi ilmaan...
Kesken päivän piti käydä piirtämässä muistivihkoon kuva simppelistä patalapusta ja kotona piti ihan vähän kokeilla.

Syntyi kaksi uutta tulokasta - yksinkertaiset mutta tukevat patalaput/pannunalustat, joissa ripustuslenkkinä housun vyönlenkki. Ompelin sen toiselle puolen näkymättömiin, joten kun patalappu on pöydässä vaikka kattilan alla, ei ripustuslenkkiä näy.

Voihan tosin olla, että mulla olikin vain ikävä farkkuja, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään niistä vörkkimään. ;)

Koitan muistaa päivittää tätä elämääni tällä hetkellä mullistavaa tapahtumaa sitä mukaa, kun se etenee - tulee samalla itsellekin dokumentoitua projektia ja huolehdittua siitä, että se oikeasti etenee, eikä jää taas vain hyväksi suunnitelmaksi.

Jätesäkit, here I come!

Ellis