Nukkumatti ei osaa meille

Hei, täällä mä oon vaikka pitäis kai olla jo nukkumassa. Arvatkaa väsyttääkö?
Ei. Ei yhtään.
Voin kertoa, että huomenna aamulla aikaisin, kun mun kello soi, mua nukuttaa. Mutta tällaista se on mulla aina sunnuntaina... Ei haittaa - teen jotain mukavaa, kuten bloggaan... ihan vaan hetken, pienen jutun verran.

Meillä oli hyvä viikonloppu. Kaikki oli taas koolla, mentiin ja tultiin...
On se jännä juttu, miten nopeasti sitä pyörähtää taas arkeen, kun työ alkaa.

Viime viikko meni oikeastaan kokonaan töissä, vaikka oppilaat tulivatkin vasta keskiviikkona. Torstaina tuntui jo siltä, että täällähän sitä on oltu jo taas vaikka kuinka kauan ja loma tuntui kaukaiselta muistolta.
Mutta hyvä niin, eipä ainakaan ole liiemmin sopeutumisvaikeuksia, kuin ehkä noihin aamuherätyksiin. No joo, ehkä ihan vähän myös arjen organisointiin, kun siihen on nyt vähemmän aikaa käytettävissa :)

Elma selvästi sympatiseeraa ja komppaa mua tässä töiden aloittamisen lomassa - onhan se niin totta, että työnteko voi helposti uuvuttaa... ja varsinkin, jos sitä katsoo vierestä... :DD

Otoksia viimeaikaisista ompeluksista... nämä alla olevat ovat jo uudessa kodissa, mutta ehdin kuvaamaan ne kuitenkin ennen sitä.

Joku saattaa muistaakin tuon pionin... mietin joskus taannoin, tekisinkö siitä tyynynpäällisen vai kassin. Kassiksi päätyi.

Kassin toiselle puolelle tein ihanan ystäväni ja puotikumppanini Viipin inspiroittamana tuollaisen ryppykoristeen jämäkankaasta.

Viipin ihanissa pellavamekoissa on jos jonkinmoisia yksityiskohtia, mm. juurikin tuon tyyppisiä rypytettyjä kaitaleita, jotka mekoissa ovat tosi näyttäviä ja antavat niille ylellisen ripauksen. 

Toiseen kassiin tuli iso pitsiliina, jolloin näyttääkin siltä, että kassi onkin farkkulaukun sijaan pitsilaukku.

Tähän laukkuun ompelin lisäksi pitkän olkahihnan bambukahvojen kaveriksi. Hihnan saa täysin piiloon, jos haluaa kantaa laukkua kahvoista.

Taustalla näkyy mun työmaa, oma luokka, jossa juuri aloitin 15. kouluvuoden. Uusi vuosi, uudet kujeet - niin se mulla aina menee, kun joka vuosi lapset vaihtuu uusiin.
Mutta hei, kai mun täytyy nyt yrittää lähteä yöpuulle... joku jo kuorsaa mun vieressä täällä sohvalla varsin äänekkäästi ja näkee unia.
Joku, jolla on vaaleanpunainen kaulapanta ja kippura häntä :)
Arvaatteko?

Aurinkoista maanantaita,

Ellis

Ps. Mieletön sateenkaari tuli tänään vastaan, kun vein vanhinta tyttöstä bussille. Ihmeteltiin sateenkaaren todella kirkkaita värejä ja suurta kokoa. Kokonainen kaari, kauttaaltaan melko kirkaskin. Oli vaan ihan pakko ikuistaa :)
Onkohan siellä kultaa?