6. luukku: Ella-tädin muistovihko

Lapsuudenkodin kätköistä löytyi siivotessa vanha, mustakantinen vihko. Sen kannet olivat taipuilleet ja sivun punareunat jo kuluneet, mutta arvokkuutensa ja ryhtinsä se oli säilyttänyt.

Varovasti avasin vihkon ja huomasin sen kuuluneen Ella-tädilleni, äidin vanhimmalle siskolle.
"Muistoja sota-ajalta 1942..."  luki koristeellisin kirjaimin ensimmäisellä sivulla.
Pitelin kädessäni pientä palaa oman sukuni historiaa. Pieniä siivuja Suomen historiaa on myös kirjattuna vihkon sivuille.

Ella-täti oli nuorena aikuisena lähtenyt rintamalle ilmavalvonta-lotaksi, kuten Irja-tätinikin, sisarkolmikon keskimmäinen. Äitini oli pahnanpohjimmaisena vielä silloin pieni tyttö.

Vihko on kannesta kanteen täynnä monien lotta-sisarten ja rintamasotilaiden kirjoituksia, laulunsanoja, yhdessä koettujen ja vietettyjen hetkien tunnelmia vuosilta 1942-44.
Rivien väleistä, päivämääristä ja paikoista voi päätellä, missä nuori Ella-lotta on kulkenut, keitä hän on tavannut ja mitä hän on ajatellut.
Minä muistan lempeän Ella-tädin ystävällisenä ja taiteellisena persoonana. Olisin halunnut kuulla hänen kokemuksiaan ja kertomuksiaan sota-ajalta, mutta niitä en koskaan ehtinyt kysellä.

Töissä koin sykähdyttävän hetken, kun lapset harjoittelivat itsenäisyysjuhlallisuuksia varten Synnyinmaa -laulua.
Olin edellisenä iltana selannut vihkoa... saman laulun sanat Ella-täti oli kirjoittanut
Rovaniemellä 11.3.1944, jatkosodan aikana.

Pian ilta tummuu ja kynttilät syttyvät. Ajatukset täynnä kiitollisuutta <3

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ellis

5. luukku: Jouluarpajaiset

Olen jo jonkin aikaa aatellut arpoa jotain kivaa. Ihan muuten vaan.
Se vaan on jäänyt - ja lopulta päätinkin säästää sen joulukalenteriin :)

Jos siis haluat osallistua, jätä kommenttisi tähän postaukseen. Jos kommentoit anonyymisti, muista jättää nimimerkki tai sähköpostiosoitteesi :)


Arvonta päättyy tulevana sunnuntai-iltana klo 21, jotta ehdin postittaa voiton onnekkaalle ensi viikon aikana.

Palkintona on jotain itsetehtyä, pehmeää, kivaa... en kerro enempää :D
Arvontaan mukaan kip kap!

Ellis

4. luukku: Jos ei aina jaksa leipoa...

Voihan niitä muotteja käyttää muuhunkin!

Tämä aikansa palvellut yksilö on löytänyt tiensä virkattuun kaulakoruun, jonka oon tehnyt muutama vuosi sitten.

Tarvikkeena tässä on ollut ohutta, hopeoitua kuparilankaa, jonka olen virkannut aika pienellä koukulla - en kyllä yhtään muista numeroa. 3 tai 4?
Ohjettakaan tähän ei ole, minä ja virkkausohjeet kun ei puhuta samaa kieltä (niinkuin ainakin ystäväni Viipi hyvin tietää eräänkin pitsimattoprojektin tiimoilta ;) )

Virkatun osan olen pujottanut koruvaijeriin ja lukot kiinnittänyt sitten vaijerin päihin.

Tämä on kuulkaa koru, joka taatusti kääntää katseita... poikkeuksetta on tullut ihmetystä tulvillaan olevia / huvittuneita / epäuskoisia / kummastuneita ja ihastuneitakin kommentteja tästä korusta.
No, ei tää nyt ehkä linnan juhliin sopisi, mutta eipä ole kutsuakaan tullut :D

Tätä korumallia voi soveltaa muuhunkin vanhaan romuun:

Melkein tekisi mieli kaivaa virkkuukoukku plakkarista :)


Ellis

3. luukku: Pipareita ja pitsiliinoja

Olihan se pakko kokeilla ja työntää niitä vanhoja pitsiliinoja piparitaikinan sekaankin :D
Älynväläys, joka tuli työmatkaa ajellessa tässä eräänä päivänä.

Tähän ei muuta tarvita kuin piparitaikinaa, kivoja muotteja, kaulin - niin ja niitä pitsiliinoja.

Löysin tuunauskaapista parikin mielestäni sopivaa pientä liinaa ja heitin ne tässä yhtenä iltana pyykkikoneeseen lakanapyykin sekaan. Niiden kuivuttua vähän suorin niitä ja sitten ryhdyin odottelemaan leipomisinspistä.

Tänään sitten kurvasin kaupan kautta ja turvauduin Myllyn parhaaseen taikinaan ja kaulitsin sen suoraan leivinpaperin päälle, jotta selviäisin ilman jauhoja. Aattelin, että pitsikuviot näkyisivät siten paremmin.

Jätin taikinan kaulitessa melko paksuksi, koska huomasin, että pitsiliina jäi helposti ihan ohueksi kaulittuun taikinaan kiinni. Sitten vaan liina taikinan päälle ja kaulitsemaan vielä vähän... liinan irrotus oli haastavaa, välillä koko homma meni uusiksi, mutta kun malttoi kaulita liinan taikinan päälle kevyesti, se irtosi kyllä taikinasta.

Vähän jänskätti, miten paljon piparit leviävät uunissa... mahtaako liinan kuvio upota ja levitä piparkakun pintaan..?

Tadaa...  jonkinlaisia pitsikuvioita oli havaittavissa valmiiden herkkujen pinnassa :)

Maku oli ihan yhtä hyvä, kuin aina ensimmäisten piparkakkujen kanssa. Kylmää maitoa ja kasa (ihan liian iso!) vielä lämpimiä piparkakkuja <3

Huomiseen,

Jauhopeukalo-Ellis <3

Edit. Aion kokeilla tätä uudelleen, mutta ihan pienenpienillä pitsikukilla. Voi olla kiva, kun pitsikukka näkyy kukkana vaikka keskellä piparkakkua :)
Että ei muuta kuin kaappia koluamaan...

2. luukku: Vanha, vanha villapaita - vol.1.

Vanha villapaita on ihana, pehmeä, kaunis ja ekologinen materiaali käyttää uudelleen.
Tämä vanha Benettonin hupparimallinen villis löytyi kirpparilta yhdellä vaivaisella eurolla!

Heitin sen koneeseen 60°, jossa se huopui ehkä vähän liikaakin. Luulen, että 40° olisi riittänyt ja siitä olisi jäänyt vielä vähän pehmeämpi.
Mutta huopunut mikä huopunut. Valmiina uusiokäyttöön!

Tälle paidalle on suunnitelmissa muutama pieni juttu, mutta näin alkuun sen toinen hiha päätyi pullonlämmittimeksi.

Huovutettu, kutistettu villapaita on siitä hyvä, että sitä voi saksilla leikata ilman, että se alkaa purkautumaan.

Huppua kiertävän nyörin kiedoin pullonkaulaan.

Jos joskus kyllästyn tähän, voin käyttää hihan uudelleen. Siitä saa kädenkäänteessä vaikka ranteenlämmittimen leikkaamalla peukaloviillon sopivaan kohtaan :)

Muuten tänään on kaivettu lumikola autotallista - lunta on tuiskuttanut niin, että alkaa näyttää jo ihan joululta :) Nyt täällä vietetään leppoisaa iltaa nelosen hassun ja romanttisen elokuvan kanssa...

Huomiseen,

Ellis

1. luukku: Pieni kuusi

Tänään lähdin metsään koiran ja sahan kanssa. Pienen tarpomisen ja hakemisen jälkeen löysinkin etsimäni.

Meille muutti tänään kaunis pieni kuusi. Se asettui mummun maalaamaan posliinimaljakkoon ja sai ylleen pelkät pienet kynttilät ja vierelleen seinälle joulusukan, johon joulukortit kerätään.

Ensimmäinen askel joulua kohti... meillä kotia ei radikaalisti pueta joulukuosiin, mutta pikku juttuja ilmaantuu vähitellen.
Nämä ensimmäiset osuvat silmiin heti, kun ulko-oven avaa.. enempää ei ensimmäisellä viikolla tarvitakaan.

Hyvää ensimmäisen adventin iltaa,

toivottelee Ellis

Oho!

Oho! Joulukuu. Miten niin se tuli vähän äkkiä?

Marraskuukin hujahti silmissä talvea odotellessa, messuillessa ja muuta kiirettä pidellessä. Ei voi kuin vain ihmetellä, miten päivät seuraa toisiaan ja viikot vierähtää tähän vuodenaikaan, jolloin päivänvaloa on tarjolla vain pieni kajo keskellä päivää, kun ollaan kiinni työn touhussa.
Onneksi on keksitty kynttilät ja tunnelmointi, jouluvalot ja hyvät elokuvat :)

Messuilla vierähti marraskuun puolenvälin tietämillä yksi kokonainen viikonloppu.
Kohtaamisia, jälleennäkemisiä, yllätyksiä, tyytyväisiä asiakkaita, löytöretkeilijöitä, ideoita, tunnelmaa, ystävyyttä, jakamista, tulevan suunnittelua, kahvia termarista, suklaata, omia löytöjä.
Pieniä otoksia tunnelmaa...

Väkeä oli liikkeellä ihan hurjasti jälleen. Viikonlopun aikana messuilla kävijöitä kirjattiin yli 36 000 - ihan järjettömän paljon siis!!!
Iloisen messukansan joukossa oli myös blogituttuja liikkeellä. Lappeenrannasta asti matkaan oli lähtenyt Saila. Ihanat tuliaislapaset ovat jo kovassa käytössä, kiitos ihana <3
Elina, Anni ja Hanna, teitäkin oli taas mukava nähdä! Hanna, pikkuleivät olivat taivaallisen ihania, niistä tuolla alempana hiukan enemmän :)

Palataanpas ihan alkuun... perjantaiaamuun.

Ensimmäisenä messuaamuna lähes ekat puotiin pyrähtäjät olivat jo tuttuun tapaan vakkariasiakkaamme Katja ja Taina. Upeat mimmit olivat tällä kertaa varustautuneet perässävedettävillä kapsäkeillä, joihin olikin kieltämättä kätsyä kerätä päivän saalista!

Kapsäkkeihin tulikin täytettä jo heti alkuun meidän kojusta, mutta kun tytöt pyörähtivät vielä myöhemmin meitä moikkaamassa, oli kapsäkit paitsi täynnä, myös osoittautuneet erittäin käteviksi ahtaassa messuvilinässä :)

Katjan ja Tainan messuseikkailuja voit käydä kurkkaamassa täältä ja täältä!

Messupuodin näkymiä! Alhaalla oikealla mun uusi mekko made by Wirberry <3 <3

Mekko istui kuin hansikas, Viipi oli tietty salaa tehnyt sen mulle, vaikkei sitä vielä itsekään tiennyt silloin! 

Love at first sight!!

Ihanat, suussasulavat lämpimäiset, jotka Maitolaiturin Kyllikkien Hanna toi tullessaan. Ihan meitä varten... Kiitos Hanna, nämä menivät kaikki, viimeistä murua myöten. Veivät melkein kielenkin mennessään...  <3

Välillä ehdittiin tehdä messukampauksia ja hömpsötellä... niinkuin asiaan kuuluu... 

Wirberry <3

Messutunnelmia on lopulta aina vaikeaa pukea sanoiksi asti, mutta se on jo varmaa, että samalta kulmalta meidän metrin WE <3 -puoti (Wirberry&Ellis) jälleen löytyy ensi syksynä! 

Näistä tunnelmista siirrytäänkin ihan pian vähän jouluisempiin... oon puuhastellut taas joulukalenteria. Samaiseen diy-henkeen, kuin viime vuonna, mutta hiukan eri metkuilla höystettynä kuitenkin. Sellaisia juttuja, joita täällä meillä puuhataan ja mitä voi itse tehdä vaikkapa vanhoista farkuista, villapaidoista tai muista vanhoista, tarpeettomista tavaroista!

Eka luukku aukeaa jo tänä iltana, nähdään siis ihan pian!

Ellis