Meillä kotona on putka.
Kapea umpikuja, retroaikakauden helmi.
Rakennuspiirustuksissa sen kohdalla lukee ´keittiö´.
Kuva on vastavaloon otettu ja pimeä jo ihan senkin takia, mutta voin vakuuttaa, että ihana putkatunnelma vallitsee tuolla ´kodin sydämessä´. Käytäntö on osoittanut, että putka on järisyttävästä ulkonäöstään huolimatta ihan kelvollinen paikka valmistaa ruokaa: ei ole hujan hajan olevia ruokapöydän tuoleja tiellä, ei kaikenmaailman saarekkeita ja ulokkeita ;)
( jep, ottaisin kiitos vaan ihan mielelläni modernin saarekekeittiön, mutta ei taida onnata tähän malliin...)
Kun tein talokaupat seitsemän vuotta sitten, oli putka vieläkin synkemmän näköinen mesta: siellä edelleenkin olevat umpipuiset keittiökaapit olivat tummanruskeat, suorastaan mustanpuhuvat, kuten 70-80- lukujen taitteen trendeihin kuului.
Katselin niitä ensimmäisen talven verran ja kun suuren budjetin keittiöremppaan ei ollut mahdollisuutta, päätin, että väri ainakin saa vaihtua.
Erään kesälomareissun aikana talon ollessa tyhjillään pappa (=isäni) sitten irrotteli ovet ja maalasi ne vaihtaen samalla vetimet kaappeihin ja laatikostoihin.
Muistan fiiliksen, kun tulin reissusta kotiin - ihan kuin joku olisi käynyt laittamassa valot keittiöön.
Vaniljan värinen, hiukan kellertävä värisävy ei ole livenä ihan noin vihertävä, kuin mitä se kuvissa antaa ymmärtää, mutta toki kaappien väriin peilautuu sävy lattiasta. Sepä ei tullut toki mieleen silloin, kun väriä kartasta valitsin. Yritin löytää sellaisen, joka sopii sekä lattiaan, että taustalaattoihin, hiukan röpelöisen oloisiin, elävän ruskeisiin laattoihin. Laatoista pidän vielä tänäkin päivänä. Täytyykin napata niistä joskus tänne kunnon kuva...
Lattia onkin ihan oma lukunsa. Sitä en halua enkä aio koskaan vaihtaa. Se on ihan oikeasti kolmiulotteisen oloinen ja vinkeä vihreä kivilattia. Tuntuu hauskalta jalkojen alla :) Ja eipä vastaan ole vielä tullut samanlaista. Mietinkin joskus, löytyisikö jostain samanlainen lattia, vaikka eri värisenä... olisipa hauska nähdä sellainen!
Talossa saa ja pitääkin näkyä jollain tavalla aikakausi, jona se on rakennettu, siispä putkan lattia on oiva originaali muistutus siitä.
Pikku hiljaa keittiön koneet päivittyivät: liesi, jääkaappi-pakastin, tiskikone.
Nyt takaseinä - siis ikkunaseinä - odottaa maalausta. Kun muuten koko huushollin paneliseinät ovat saaneet pintaansa valkoisen maalin, täytyy tämä viimeiseksi jäänyt pieni osa hoitaa kuntoon pikimmiten. Täytyy sanoa, että kaapitkin olisi kiva nähdä valkoisina. Mieluiten vaikka ihan kokonaan uusina kaappeina. Mutta ehkä joskus, who knows.
Toisesta päästään putka avartuu ruokailutilaksi, johon mahtuu isompikin joukko samaan aikaan. Putkassa ruokailee vain mopsi, jonka kulinaristinen paikka sijaitsee ikkunan alla.
Tänä iltana jailhouse kitchen täyttyy lettujen tuoksusta. Jääkaappiin kun on jäänyt maito toissapäiväisillä päiväyksillä, joten ei muuta kuin lettutaikinan tekoon :D
Sunnuntaiterkuin
Ellis
