keskiviikko 28. elokuuta 2013

Olipa kerran pöytäliina

Iltasatu.

Olipa kerran kaunis, pumpulinen ja pehmeä pöytäliina. Se oli jo kymmeniä vuosia vanha ja oli palvellut pitkän tovin pyhäliinana peräkammarin pöydän päällä. Viimeiset vuodet se oli odottanut liinavaatekaapissa vuoroaan päästä esille, mutta joutui aina väistymään uudempien ja isompien liinojen tieltä. 
Lopulta se tuli poistetuksi kaapista tilanahtauden vuoksi ja päätyi ison lakanakasan päälle odottamaan kohtaloaan. 
Kasasta se katseli kaihoissaan peräkammariin, missä oli viettänyt onnellisia vuosia ja missä hopeinen maljakko oli ollut sen parhain ystävä ruusuineen ja tulppaaneineen. 

Pöytäliina suri niin, että alkoi ohenemaan silmissä. Olisiko sillä enää koskaan mahdollisuutta päästä esille ja hohtaa kauniin valkoisena? Saisiko se enää ikinä esitellä ihanaa kukkapintaansa?

Aika kului ja vuodet vierivät. 
Eräänä kesäpäivänä pöytäliina havahtui siihen, että sen alapuolella olevaa vanhaa lakanakasaa pengottiin. Joku nosti sen sivuun ja lakana toisensa jälkeen päätyi tarkasteltavaksi. Vaikka lakanat olivat   vielä ehjiä, niiden joukosta ei tuntunut löytyvän sopivaa kangaspalaa penkojalle. 
Vihdoin pöytäliina tunsi, kuinka se nostettiin ilmaan ja hulmautettiin auki. Voi, miten sen kukat pääsivät vihdoin ojentamaan kaulaansa ja kurkottamaan itsensä kauniiksi kankaan pintaan.

Taitavat sormet silittivät ja tutkivat kohta kohdalta mahdolliset reiät ja kulumat ja suoristelivat sen saumoja, jotka olivat painuneet syville uurteille. 
Pöytäliinaa alkoi kutittamaan. Se kihersi hiukan ja silloin se huomasi ystävällisen silmäparin, joka tarkasteli sitä. 
Pöytäliina teki kaikkensa vaikuttaakseen ryhdikkäältä ja pidätti hengitystään. 
Se tiesi, että hetki oli ainutlaatuinen sen elämässä. Kenties viimeinen kerta, kun saisi olla jonkun käsissä ja tuntea olonsa edes hiukkasen tärkeäksi.

Sitten yhtäkkiä se tunsi, kuinka sen nostettiin varovasti käsivarsille ja kannettiin toiseen huoneeseen.
Se levitettiin pöydän päälle ja sen päälle aseteltiin paperisia kaavoja ja varovasti, hellästi sakset irrottivat siitä kaavan mukaisia palasia. 
Pöytäliina tunsi, että jotakin tärkeää oli tapahtumassa. Paljon tärkeämpää, kuin se ikinä oli osannut pienessä pöytäliinan päässään edes kuvitella.
Ompelukoneen suristessa se asetteli kukkiaan ja suoristi ryhtiään parhaansa mukaan. Sen iloksi ja yllätykseksi kaunis nauha ommeltiin siihen kiinni ja se tajusi vihdoin saaneensa ikioman ystävän, josta sen ei koskaan tarvitsisi joutua eroon. 
Välillä ompelukone sai levätä ja pöytäliina makasi levollisena sen vieressä pöydällä. Sitten taas ommeltiin. Levättiin. Ja ommeltiin. Niin kului päiviä, kunnes eräänä aamuna se kuuli olevansa valmis. Se irrotettiin ompelukoneesta ja kaikki leuhottavat langanpätkät katkaistiin. Se tunsi punastuvansa, kun sitä tarkasteleva ystävällinen silmäpari käänteli sitä hyväksyvästi ja hymyillen. 








































Vihdoin pöytäliina näki itsensä peilistä. Se ei voinut uskoa näkemäänsä... siitä oli tullut ihanin mekko, jota kuvitella saattaa. 
Kyyneleet kihosivat sen silmiin, kun se tajusi, että sen reikäommelkujakin oli päässyt paraatipaikalle. 








































Silitysraudan lämpimät kuiskaukset ja halaukset saattelivat sen matkaan. Se sai suojakseen vielä kauniin käärepaperin ja rusetin.

Kun pöytäliina samana iltana pääsi kääreestään, se sai osakseen niin suurta ihailua, lukuisia huokauksia ja silityksiä, että se arveli voivansa elää elämänsä onnellisena loppuun asti tässä uudessa olomuodossaan. Sillä oli hyvä olla ja se painautui onnellisena huokaisten uuden omistajansa syliin, sulki silmänsä ja nukahti.

Sen pituinen se.

***







































Tämän suloisen mekon mulle valmisti ihana ystäväni Minna <3 Kiitos! 

 Ja vaikka sainkin "käyttöohjeen", että tämä on yömekko, voitte arvata, että se mun käytössä tuskin jää pelkkään yökäyttöön... vaikka kauniita unia onkin sen kanssa jo toki katseltu :D

Elokuun pimenevän illan terkut,

Ellis


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Oi August!

Jos tämä kesä jää mieleen auringonpaisteesta, lauantai-iltojen kalareissuista, helteisen iltapäivän vattupuskassa rämpimisestä ja loistavasta live-musiikista, ei paha juttu ollenkaan!

Koko kesä on oikeastaan ollut leppoisaa ajelehtimista. Välillä on pysähdytty pieneen suvantoon ja sitten taas on menty tuulien mukaan - tai pysytty paikoillaan.

Kalareissuilla on saatu kunnon saaliita ja ihmetelty saaressa laidutavia lampaita ilta-auringossa.






































       

Kampaajallakin ennätin pyörähtää vähän valohoitoa saamassa... kiitos Raisa <3



Jokaiselle heinäkuun viikolle on vähän vahingossa muotoutunut pikkuruinen oma juttunsa, joten sekä happeninkia sekä kotona lomailua on tullut molempia, tasaiseen tahtiin.

Myöhään nukutut aamut, toripäivät, lenkkitossut, mansikat, jätskit ja kahteen kertan keitetyt aamukahvit - niistäkin tää kesä on tehty.
Ja ystävistä - vanhoista rakkaista ja uusista ihanista!




















                                                  Jazz-tunnelmissa etämiehen kanssa <3


Tänään - tai oikeastaan eilen illalla - havahduin muutamaan jäljellä olevaan lomapäivään ja aloitin jätesäkkiraivauksen.
Omasta vaatehuoneesta!
Tänään jatkoin projektia vanhaan liinavaatekaappiin, joka on täynnä epämääräistä paperiröykkiötä, vanhoja albumiin liimaamattomia valokuvia ja koruja. Jösses sitä lippulapun määrää!!

Kirppispöytä on varattu, raivuu jatkuu... Ja niin jatkuu kesäkin, kuulemma. Hyvä niin... mä tilaan kesää koko elokuuksi!!
Lämpimiä järvivesiä, marjametsiä ja ihania elokuun tuoksuvia iltoja...








































Niitä odotellessa, mukavaa tummuvaa elokuun yötä :)

Ellis


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Postikortti lomalta

To: Kaikille täällä piipahtaville
From: Ellis















                                                     
                                                               
                                                                           Hello!

Tervehdys sieltä ja täältä, heinäkuun kuumista ja välillä vähän pisaraisista ja koleistakin päivistä.
Olen ollut sekä kotona, että reissussa. Maalla ja merellä. Tallinna ja Karnaluks olivat pikaisen piipahduksen päässä, kotiin kantautui kangasta ja nauhoja.



Olen saunonut ja uinut, säilönyt ja syönyt, käynyt toreilla, leikannut nurmikkoa, ommellut ja laiskotellut. Ja pinonnut vuoren korkuisen kasan koivuhalkoja!




Olen myös tavannut ison liudan ystäviä, herkutellutkin niinkuin kunnon kesään kuuluu :D



Kesäherkkujen lomassa olen lähes päivittäin keitellyt kaurapuuroa - nyt siihen on saanut ripotella tuoreita, ihania mansikoita.









































Olin eräänä iltana mattopyykillä, muita ei rannassa enää ollut ja minä sain kuunnella kaikessa rauhassa tuulisen illan heittämiä tyrskyjä rantakiville. Matot kuivuivat nopeasti mäntysuovan- ja heinäntuoksuisessa illassa. Aivastukset tulevat aina jossain vaiheessa ja muistuttavat heinänuhasta ja allergialääkkeestä, jonka toistuvasti unohdan ottaa...








































Illat ovat täällä jo käyneet hämäriksi. Jos avaan takaoven, voin hyvällä tuurilla kuulla siilin rapistelevan marjapensaissa. Viinimarjat alkavat kypsyä.
Summa summarum: kesä kuluu taas liian nopeasti. Aion roikkua kaksin käsin kiinni jäljellä olevissa heinäkuun päivissä ja kulkea paljain jaloin niin kauan kuin tarkenen.
Ja kuka muka sanoi, että kesän täytyy loppua heinäkuuhun?

Mitäs itse olet puuhaillut?
Laita kortti ja kerro!

Kesäterkuin,

Ellis

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ihanuus-laukku - taas yksi!

Rompepäivät, jossain keskellä maaseutua ja heinäpeltoa.
Haitarimusiikkia, avonaisia peräkärryjä täynnä vanhoja ja ruosteisia työkaluja... ongenkoukkuja ja virvelinkeloja... vanhoja ruohonleikkureita ja talonpoikaishuonekaluja.
Kahvila heinäladon parvella ja ystävällisiä ihmisiä.

Maalaisidyllin seasta silmäni erottaa vihreän, maahan levitetyn lainapeitteen päältä, sekalaisen tavaran joukosta ruskean, pienen pussukan. Laukun itseasiassa - nahkaisen ja vanhan pikkulaukun.




Kolmen euron laukku kainalossa kotiudun maaseuturetkeltä tyytyväisenä.
Laukku on juuri passeli kännykälle, huulipunalle ja pikkurahalle.








































Itseasiassa... vähän hymyilyttää nämä mun laukkulöydöt :)
Toiset keräävät, säästävät ja ostavat ihania merkkilaukkuja... entä minä?
Mulle kerääntyy näitä toisten hylkäämiä nahkalaukkuja, joiden alkuperästä ei ole useinkaan mitään tietoa.
Yksi löytyi vuosia sitten Skotlannista - epäilen vahvasti sen olevan kylläkin jotain kaukaista sukua Mulberry-laukuille... vanha se on ja parkkiintunut ja jotenkin siihen tyyliin sopiva.
Yksi tummanvihreä ja kolme (tai neljä) mustaa on kirppislöytöjä. Mustissa on kyllä leimat ja merkit - suomalaista laatutyötä vuosikymmenten takaa.
Tämä tuorein pikkulaukku pääsi jo tänään käyttöön. Veikkaanpa, että siitä taisi tulla mun uusi suosikki...
...ja mikä parasta: mahtuu tarvittaessa mukavasti pienimmänkin Ellis-bägin uumeniin!

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Ellis



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mummun kanssa kalassa

Kesäpäivänä:

- Lähdetäänkö vähän onkimaan, ihan tuohon lähelle, luodolle?
- Mennään vaan! Ankkuri pitää hakea. Ja matoämpäri. Mä soudan ja otan kuvia, sä voit onkia!






Lopulta ongittiin molemmat. Mummu kaksin käsin :)
Rannalla pappa ja mopsi tähyilivät venettä, joka keikkui ankkurissa.
Veneen tappi löytyi, mutta vettä tuli pohjalle siitä huolimatta - ei se haitannut, kun kuuppa oli kyydissä.

Kalat. Ne pääsivät takaisin uimaan omaan kotiinsa :)

 


Joku, joka olisi halunnut mukaan, muttei päässyt...


Leppoisin kesäterkuin,

Ellis