Äkkivapaa

Vaikka toimii samassa (omassa) huushollissa keittäjänä, siivoojana, pyykkääjänä, talonmiehenä, putkimiehenä, kodinhengettärenä ja mitä niitä nyt muita onkaan... tulee väistämättä eteen tilanteita, joista ei ihan yksin klaaraa.
Eilen oltiin taas sellaisen tilanteen edessä.

Illalla alkoi olemaan viileää - siis kotona, sisällä.
Ei, öljy ei ollut loppunut tällä kertaa. Pikavisiitti kellariin pannuhuoneeseen osoitti, että kiertovesipumppu ei pyörinyt, joten ilmalämmityksen putkistokaan ei lämmennyt.

Pistorasian tarkistuksen ja sulakkeen vaihdon jälkeen soitto tutulle putkimiehelle, joka lupasi tulla seuraavana aamuna katsomaan, minkälaisesta probleemasta on kyse.
Minä varustauduin ylimääräisten sähköpattereiden ja myöhään lämmitetyn saunan turvin viileähköön yöhön. Ja aattelin, että joskus olisi kiva, jos etämies oliskin lähimies, ettei mun aina tarvitsisi meisseleiden ja jakoavainten kanssa ihmetellä näitä talon huokailuja... varsinkaan, kun niistä ei tällainen hattara ihan hirrrrvveesti aina ymmärrä.

Muttamutta. Tästäkin selvittiin. Minä jäin kotiin päiväksi lämmittämään huushollia ja juuri, kun olin kantanut selkä vääränä liiteristä koivuhalkoja leivinuunia varten, ajoi putkimies paikalle. Viiden minuutin päästä hän lähti ja ilmoitti, että asia on kunnossa. Oli vääntänyt jotain ruuvia ja kas - pumppu pyörii jälleen.
Minä tietenkin olin jo kuvitellut ties vaikka minkälaisia kauhukuvia mittavista remonteista ja evakkoajasta jonkun toisen nurkissa. Huoh - loppu hyvin kaikki hyvin.

Ja mulla siis lähes koko päivä aikaa tehdäkin jotain muuta kuin lämmittää :D
Siispä aattelin alkaa huonekalustaa...



Meillä on ruokapöydän takana, pienen kahvikuppivitriinin alla majaillut monta vuotta puusohva, joka on tuossa paikassa aikas hallitseva elementti. Plus että... joku saattaa arvatakin, kuinka oivallinen parkki tuollainen iso sohva on kaikenlaisille koulukirjoille, puhtaille pyykeille, ... mille vaan pääasiassa nuorison käsistä jäävälle tarvikkeelle. Ei hyvä, aina jotenkin sekaisen näköistä.
En kuitenkaan halua luopua sohvasta kokonaan, joten se saakin nyt ensin olla pari päivää evakossa takkahuoneessa, jonka jälkeen siirtyy viikonloppuna ompeluhuoneeseen vieraspediksi.



Ruokapöydän kieppasin toisin päin, jolloin koko tilaan tuli enemmän valoa ja tilan tuntua, kun valkoinen paneliseinä näkyy paremmin ja sohva ei vie koko seinätilaa.
Löysin puodin nurkasta vielä pöydän päähän vanhan jakkaran, joka on mun lapsuuden kotoa meidän vanha ruokapöydän tuoli. Sopii aikas hyvin siihen päähän... tarttis vain ehkä sipaisun valkoista maalia pintaansa. Kellarista löysin vielä pikkuisen pöytälampun, joka antaa ruokailijoille kivan tunnelman :)

Huomenna taas töihin täältä kodin lämmöstä - sitten saakin viikon huokaista hiihtoloman merkeissä :DD
Ennen sitä kuitenkin lähden tästä rivitanssiin ihmettelemään, onko tanssikuviot tallella...

Ellis

Elämän tähtihetkiä

Elma, kohta 4 kk, viettää selvästi yhtä elämänsä tähtihetkeä.
On se ihana, vaikka loputon lattioiden pesu ja muu hulina onkin päivittäistä riemua.
Minä toivottoman huonona aamuihmisenä odotan kevään vaalenevia aamuja, että saisin itseni virkeämpänä ylös - aikaa kun tuo pieni ja kätevä emäntä vie aamullakin niin paljon kuin vain sitä on. Oon siis yrittänyt nousta, että ehditään piipahtaa ulkona ja juoda aamukaffeet yhdessä, Elman sumppi tosin koostuu lähinnä pentunappuloista, mutta yhtä lailla se odottaa sitä aamuisin kuin minä kuumaa kaffetta.

Muutenkin sellainen viikko, että ostaisin taas jostain niitä lisätunteja, jos vaan jossain myytäisiin. Tuntuu, että koko ajan olen hiukkasen jäljessä siitä, missä pitäisi olla ja mitä pitäis tehdä. Ja tiedän kyllä mitä haluaisin tehdä, jos vaan olisi aikaa ja jaksaisin kaiken työpäivän, pyykin, ruuan,... jälkeen. Ja kaikkien lumitöiden jälkeen. Niitä kun riittää lähes joka päivälle taas tälläkin viikolla.

Eilen olisi kyllä ollut piilokameran paikka, kun peruutin auton tienpenkkaan oman pihan kohdalla. Mun piti ihan vaan nopsasti siirtää auto pihaan takaisin lumitöiden jälkeen. Penkka imaisi auton kyljen ja ojanpuoleiset pyörät niin mukavasti syliinsä, että sain lapioida lähes puoli tuntia lunta penkan puolelta ja sitten, pienen maton avulla sain kuin sainkin taisteltua auton takaisin tielle. Huoh.
Aattelin, että onneksi naapureita ei näkynyt (vaikka mulla on tosi ihanat ja avuliaat naapurit), ei niidenkään tarvii ihan kaikkia mun tunarointeja tietää... tosin asian tiimoilta jäi penkkaan aika mittavat kaivaukset, joten taitaa olla mun iltapuuhat kaikille selvillä kuitenkin... :D

Saisi kevät jo mun puolesta tulla! Merkkejä on muutamia havaittu... eilen ihan selvästi tunsin ekaa kertaa sen kevään tuoksun, joka tulee, kun lumet alkaa sulaa ja räystäät tippua. Ja samalla hetkellä kuulin lintujen laulavan pihan puissa. Se oli kyllä jo aikamoinen lupaus se.

Tänään kotiin päin ajellessa tiet olivat sulat ja mut valtasi sellainen pääsiäisfiilis. Vaikea selittää... ehkä joku saattaa tunnistaa fiiliksen: suht. harmaa päivä, sulat tiet, ilmassa kosteutta ja vähän tuulta... se vaan tuntuu jotenkin keväältä ja erityisesti pääsiäiseltä :)
Kevään merkki sekin, että ensi viikolla on loma! Sitten, kun taas loman jälkeen ajelen töihin, onkin jo maaliskuu!!

Ihania tunnustuksia on tupsahtanut... jo aikapäivää sitten kauniista Sukkasillaan-blogista Sailalta, sekä ihanasta Hyvä mieli-blogista ja vielä tänään ihanaiselta Kirsikalta By Kirsikka-blogista! Kiitos teille, nämä tuovat kyllä hyvän mielen ja lämmittävät kaiken kiireen ja arjen keskellä!! Palailen näihin viimeistään viikonloppuna :D

Kaikille makoisaa laskiaisviikkoa ja kivoja kirkkaita talvipäiviä!

Ellis

Ihanaa harvinaista tavallista

Täällä vietetään harvinaista arkivapaata! Tuntuu jotenkin ihan luksukselle, kun normaalisti tiistait on mun pisimpiä päiviä koulussa ja nyt sai tänään jäädä nukkumaan ja aamukaffeelle ihan rauhassa. Tai noh, normiherätys, kun piti herättää (=kiskoa) nuoriso ylös ja muutenkin täällä odotti yksi nälkäinen koiranpentu aamuruokaansa. Mutta anyway, ihanaa jäädä aamulla kotiin...
...mutta kun on päivä vapaata koulusta, on sinne arvatenkin mentävä illalla. Meillä siis illan tullen koko koulu kokoontuu viettämään ystävänpäiväjuhlia! Minä sonnustaudun hiRRveen ihanaan, tiukkaan, mustaan ja leveälahkeiseen Danny-haalariin ja hopeasaappaisiin henkilökunnan ohjelmanumeroa varten. Huh :D





Aamutossuissa on hiihdelty koko päivä kotona, suppilovahvero-pekoni keittoa keitelty ja tuunattu yhdet vanhan villatakin hihat ranteen lämmittimiksi. Siinähän sitä puuhaa yhdelle tiistaille :D
Olihan mulla tuo kaveri - joka välillä sammahti.



Tästä onkin kohta lähdettävä kaivamaan autoa tuolta hangesta esiin... lunta tuiskuttaa taas ihan kunnolla. Sitä ennen toivotan teille kaikille ihanille

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

Ellis

Edit. Tässä minä ja ihanat tanssitytöt tämän illan esityksen jälkeen :D Olimme osa isoa Leningrad Cowboys -joukkoa. Mukaan mahtui huivia, koppalakkia, suikkaa, sipulinutturaa, etutukkatötteröä... erilaista vaatetta 70-luvun henkeen tai sinne päin... Valitettavasti useimmat olivat jo ehtineet vaihtaa "normaalit" vaatteet ylleen, joten suurempaa ryhmäkuvaa ei tähän hätään ole.
Mutta hauskaa oli - sen kertoo jo hiukan heilahtanut kamerakin :D



Ja sillä aikaa, kun äiti paiski töitä (rankasti :D), kotona oli harjoiteltu wanhojen tansseja varten kampausta :) Kampaajalle neiti ei halunnut mennä, mutta näyttäähän tuo hoituvan omin avuinkin :D



Kauniita unia, parhaan ystävän kuvia <3

Ellis

Maanantai - Lunedi

Kiire ja muu (lue: Elma) on pitänyt niin tiukasti otteessaan, etten ole ehtinyt riviäkään kirjoittaa pitkään aikaan... vaikka mieli olisi tehnyt. Muiden kuulumisia olen sentään aina jossakin välissä ehtinyt käydä lukaisemassa. Nyt tuli niin kova ikävä tänne, että päätin tarttua kynään... tai siis koneeseen.

Luvassa on vähän sekalaisia kuulumisia ja kuvia - niillä ei välttämättä ole minkäänlaista yhteyttä toisiinsa, mutta se oikeestaan sopiikin tähän meidän arkisettiin tällä hetkellä, kun täällä eletään nyt vähän tällaista italialaista arkea. You know, kun siis otetaan ihan lungisti, syödään vähän myöhempään, ripustellaan pyykkejä vähän sinne ja tänne (ettei Elma yltä hyppäämään niihin...) ja sitä rataa... sillai positiivisesti siis kuitenkin :D

Täällä siis jaksellaan ihan hyvin, töissä meinaa olla välillä vähän kiirettä... huomenna alkaa hiihtokoulu ja ensi viikon ystävänpäiväjuhlia valmistellaan kovaa vauhtia :) Kotona ei olekaan muuta kuin kiirettä: roskapussi on koko ajan täynnä, pyykkikori on koko ajan täynnä, matot on laitettu evakkoon odottamaan kuivempia aikoja, lattiarätti on jokapäiväinen ystäväni... Joo, tää keskitalvi kovine pakkasineen ei ole ehkä maailman optimaalisin aika ottaa pientä koiranpentua, mutta toisaalta... eihän sille mitään voi, että Elman ja meidän tiet kohtasivat internetin ihmeellisessä maailmassa. Loppu onkin historiaa :)

Maailmanmatkalainenkin kävi ihastelemaan uutta perheenjäsentä... rakkaus oli molemminpuolista... <3




Etämies jäi vähän liian kauaksi aikaa paikoilleen... sillä aikaa tohvelin päälle ehti petinsä tekemään eräs pieni... zzzzzzzz....




Syksyisiltä kädentaitomessuilta (täältä) löysin itsellekin pienet tuliaiset, joista on pitänyt napata jo pitkään kuvat tännekin. Valkoista pellavaa - messupuodin loihtimat ihanat kukkarotaulut.




Liikuttavat, vanhat, ruttuiset ja vähän reppanat... olivat mua siellä odottamassa. Muistuttavat jollain tavalla ehkä mua siitä, että rahapussi on aika ihana kapistus - ainakin silloin, kun se ei ole ihan tyhjä ja silloin, kun se on tallessa...
Ovat myös muistuttamassa mua siitä, että ihania asioita varten voi pussiin kerätä ja säästää - toisaalta myös siitä, että raha on vain rahaa... parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia :D


Halit,

Ellis

PS. Mulla alkaa olla kevätfiilis. Tekee mieli alkaa tehdä kaikenlaisia listoja... to do-listoja. Kuten esim. Ennen kesää- lista. Siis mitä pitäisi tehdä ennen kesää kodille, kropalle, ...
Huolestuttavaa?
Niin minustakin :D

Elma-arkea

Meillä vietettiin eilen synttäreitä, kun neiti punatukka täytti 18v.
Iso kakku, iso joukko ystäviä... ja minä taas ihmettelemässä, miten mulla voi olla noin isoja lapsia??!!



Vanhin opiskelemassa ja reissaamassa kahden mantereen väliä... nyt taas kotona.

Keskimmäinen vanhojentanssikeväässään... aikuistumisensa alussa.

Nuorimmainen ensimmäisten valintojensa edessä, viime kesän rippilapsi.

Ja entäs minä... lapset vaan kasvaa, mutta minä en vanhene koskaan :D

Onneksi tasapaino säilyy... kun tuli Elma, on talossa taas pieni lapsi <3

Elma on hauska tapaus. Se kulkee perässä joka paikkaan... liiteriin puita hakemaan, keittiöön, saunaan... Jos haluaa vaalia yksityisyyttä vessassa, kannattaa olla ovela ja heittää lelu Elmalle ja samalla luikahtaa itse asioilleen. Muuten oven välistä vilahtaa ääntäkin nopeampi pieni mopsi, joka odottaa jo pöntön vieressä valmiina :D

Ulos näillä pakkasilla ei oikein vielä tarkene... Elma hyytyy jo ulko-ovella, vaikka päällä olisi villapaita... noh, me odotellaan vähän lauhempia kelejä ihan rauhassa. Puuliiteri on paikka, johon Elma kuitenkin kylmästä huolimatta mun perässä kipaisee.

Ruoka maistuu ja uni myös. Kun Elma sammahtaa, talo hiljenee yhtäkkiä ja jostain alkaa kuulua tasaista pientä tuhinaa.

Täytyy myöntää, että aamuisin on hiukkas vaikeaa lähteä töihin... olis vaan niin paljon kivempaa jäädä kotiin tuon käärön kanssa...

Mukavaa viikon puoliväliä,

Ellis

Elma tuli taloon

Moikkelis <3 Mä olen Elma. Ikää 11 viikkoa ja risat. Mut oli kyllä varattu, mut ei mua koskaan haettukaan, joten mulle alettiin etsiä uutta kotia. Tänään mä sit muutin tänne Elliksen kotiin. Mä oon syöny ja kakannu, saanu oman petipaikan ja uusia leluja. Kävin mä ulkonakin, mut mun mielestä lumi oli kauheen kylmää! Mä luulen, et ne tykkää musta... Mä alan jo viihtyä täällä, mulla on ollu niin kiva päivä :D Pusut teille kaikille <3 Elma







***

Kyllä elämä on sitten ihmeellistä... viime tiistaina surffailin netissä ja ajatuksissani eksyin lemmikkieläinsivustolle, jossa aina silloin tällöin olen katsastanut, olisiko yhtään mopsia vailla kotia.
Siis en mitenkään tosissani. Mutta kuitenkin.
Oltiin koko ajan puhuttu kotona, että ensi kesänä... sitten otetaan se pentu...

Yhtäkkiä sivulta katsoi minuun pieni, vähän surumielisen näköinen mopsi. Vailla kotia. Samantien kirjoittelin sähköpostin ilmoituksen jättäneelle ja seuraavana päivänä sain vastauksen. Eilen ajelimme katsomaan ja tänään Elma muutti meille!

Täällä eletään nyt koiranpennun tuoksuista iltaa... tutustutaan toisiimme ja mietitään huomenna alkavan arkiviikon järjestelyjä Elman kannalta.
Se tärkein - Elma - nukkuu keittiössä, vahtii uunissa olevaa pannaria ja näkee unta kulmat kurtussa.
Jotenkin vähän sanaton olo... <3

Kivaa alkavaa viikkoa!

Ellis

Terveisiä kaukaa

Pieni kylä, Ao Nang, otti meidät vastaan parin vuoden jälkeen kuin vanhan ystävän. Niin paljon mahtuu kahteen viikkoon, kuin pieni elämä.

Kiireettömyys ja oleminen, ajan kuluttaminen tekemällä tai tekemättä - miten vain sattui tuntumaan.

Välillä mentiin koko porukan (viisi) voimilla, välillä kuljeskelin itsekseni tai vain lojuin rannalla ananas suupielessä. Jokaisen loma sai tuntua juuri sellaiselta kuin kukin sen halusi tuntea ja kokea.

Ihanat ihmiset, liikuttavat jälleennäkemiset.

Herkulliset ruuat, raikkaat hedelmät, kahvilat.

Hyvien kirjojen maailmaan uppoutuminen... ehkä paras koskaan lukemani kirja "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" oli yksi liikahduttava elämys sinänsä. Sain uppoutua siihen rauhassa ja antaa sen kuljettaa minua maailmoihinsa. Siksi se kai niin osui ja upposi.

Voimaannuttavaa valohoitoa, lämmintä ja aurinkoa. Rankkasadetta ja hyvän onnen paperilyhtyjä. Paljaat varpaat ja kahden viikon sukattomuus.

Kunpa voisin välittää tänne sen hyvän olon tunteen ja valon, jonka sain kokea tähän pimeimpään aikaan... ehkäpä kuvat kertovat jotakin, mihin sanat eivät riitä.

Kuten aina, tälläkin kertaa yksi ihana hetki oli kotiin paluu. Kun huomaa, että alkaa kaipaamaan oman elämänsä ympyröitä ja kotia ihan fyysisenä paikkanakin - saati omia lähimpiä ja ystäviä - on loma tainnut tehdä tehtävänsä.

Bloggaamista ja teitä ihania ystäviä täällä myös aloin jo kaipailla... vaikkakin kävin muutamia kertoja kurkkaamassa hotellin koneella iltapäivälehtien lisäksi pikaisesti blogimaailman kuulumisia, päätin ottaa lomaa tästäkin, jätin oman koneen lepäämään ja lomailemaan kotiin.

Huomenna vedän untuvat päälle ja pipon korville ja heitän repun selkään. Sinne on jo pakattu pienet, tärkeät tuliaiset <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Ellis

PS. Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 ihan kaikille <3