Eilen - tänään - huomenna

Eilen:

Mahtava aurinko, kauppareissulla kurvasin mattorantaan ottamaan muutaman kuvan. Marraskuun pienet ja vaiteliaat laineet löivät rantaan, mutta eivät yltäneet veneille asti. Edes lähellekään.

Kävelin tänne usein viime kesänä Elman kanssa, meiltä kotoa kertyy mennen tullen kiva muutaman kilometrin lenkki - mopsille ihan passeli. Samoin Ellikselle :) Mutta nyt tuonne on mentävä autolla, polven kanssa pysytään kotikaduilla ja lähimaastossa.

Tänään:

Harmaata ja tihkua koko päivän. Viimeistelin jotakin messuja varten... ajattelin, että jos ei vyö enää riitä, voi se housujen sijasta yhtä hyvin kannatella kassia. 

Hmm... prototyyppejä näistä nahkaisista on muutama. Melkein toivon, ettei kaikki mene messuilla :)

                                                                

Huomenna:

Pakkaan autoon kuusenjalan, heinäseipään, jakkaran, ompelukset ja muuta pientä kivaa messutarviketta. 

Tankkaan auton.

Leivon tiikerikakun.

Haen apteekista lisää särkylääkkeitä.

Lepään ja kerään voimia. Ainakin yritän. 

Menen ajoissa nukkumaan (-minäkö??!!! :D)

Virittäydyn kivaan messuviikonloppuun. 

Odotan jo valmiiksi mahtavien ihmisten tapaamista :))

Nähdään & kuullaan,

Ellis <3

Marraskuu

Tervehdys marraskuun pimenevästä isänpäiväsunnuntain illasta!
Tuntuu, että vastahan kirjoitin, mutta... onhan siitä jo parisen viikkoa. Herttinen!
Mihin nämä päivät menee? Katoaako ne vain johonkin mustaan aukkoon, käytettyjen ja menneiden päivien piiloon? Näistä marraskuun päivistä jäljelle jää päivämääriä, muttei varsinaisesti mitään tarkempaa muistikuvaa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut... lisäksi koko ajan tuntuu, kuin olisi ilta - päivä ei juuri valkene, jos ei satu olemaan ihan poikkeuksellisen aurinkoinen ja kirkas päivä.
Kai se on tätä marraskuuta.

Tänään on kaikkialla juhlittu isiä <3
Me kokoonnuimme mummulaan, mun lapsuudenkotiin, missä koolla oli oman perheen lisäksi siskon perhe. Nämä on niitä hetkiä tähän pimeimpään vuodenaikaan, joista saa iloa ja voimaa... yhteiset tapaamiset ja ilo siitä, että voidaan kaikki kokoontua syömään mummun keittämää lohisoppaa ja ihanaa Britakakkua <3
Sen jälkeen (yleensä me naiset, siis mummu ja me siskokset plus jonkinlainen otos meidän lapsia) maataan "ruokaperäisillä" kylki kyljessä mummun ja papan isossa sängyssa, muistellaan menneitä tai höpötetään tulevia. Samaan aikaan pappa ja muu miesväki päivittää urheilu-uutisia tai jutustelee omia juttujansa olohuoneen puolella. Joku lapsista (niistä jo aikuisista tai melkein aikuisista :)) yleensä hakee valokuva-albumin, josta aina uudelleen ja uudelleen löytyy helmiä lapsuuden kultaisilta vuosilta. Sitten tarkastetaan makuuhuoneen ovenkarmiin vuosia sitten piirretyt pituusviivat: "oonko mä joskus ollut noin pieni??"
Ihan parasta, että voi rutistaa omaa isää ja viedä paketin, pienen mutta tärkeän!

Sellainen sunnuntai täällä.

Muutoin kuuluu vaihtelevaa... innolla odotellaan ensi viikonlopun kädentaitomessuja, mutta samalla yritetään taltuttaa vihoittelevaa polvea. Visiitti ortopedin luona menneellä viikolla toi määräyksen magneettikuviin ja passituksen sairaslomalle. Liikkuakin kuulemma saa, sen mukaan, mitä jalka antaa myöten - mutta rauhassa on otettava ja levättäväkin on. Jos jonakin päivänä kuvittelenkin iloissani, että nyt tuntuu vähän paremmalle, on seuraava päivä taatusti taas yhtä konkkaamista. Ja viimeistään yöllä muistan jalan olemassaolon... joka kerta, kun vaihdan kylkeä, herään...
Jos kuulkaa tämä tästä vielä tulee entiseen kuntoon, lupaan alkaa huolehtia fyysisestä kunnostani IHAN TOSISSANI!!!
Vaivana ja murheena tämä on oikeesti pieni, jos ajattelee, mitä kaikkea voi eteen tupsahtaa. Mutta mikä kumma siinä onkin, että silloin terveyden ja hyvän kunnon merkityksen vasta tajuaa, kun jokin paikka tai raaja sanoo sopimuksen irti. Höh!
No, nyt vaan odotellaan, mitä tuleman pitää ja edetään sen mukaan.
Messuille kömmin oman jakkaran kanssa vaikka yhdellä jalalla. Samahan tuo istunko siellä vai kotona!
Hyvä mieli tuntuu ihan varmana polvessa asti, se on vissi juttu se :)

Ensi perjantaista sunnuntaihin (16.-18.11.2012) siis Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa Suomen Kädentaidot- messut. Kipin kapin sinne kaikki näkemään, kokemaan ja tapaamaan mukavia ihmisiä :)
Ellis, Wirberry ja MINNA.nuu löytyvät piskuisesta metrin pöydänpätkästä C-hallin takaosasta, lähes messukahvilan vierestä ja viistosti messujen päälavasta oikealle.
Pöytämme numero on P176.
Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta ja moikkaamaan, jos messuille eksytte!!
Meidän pikkupuotimme tarjoaa tuunattujen farkkujuttujen (made by Ellis) lisäksi uniikkeja pellavaluomuksia ja ihanan lämpimiä alpakkaneuleita sekä pitsimattoja (made by Wirberry) ja tänä vuonna uutuutena eilispäivän luonnonkuituisista pöytäliinoista ja verhoista valmistettuja uniikkeja vaatteita ja asusteita (made by MINNA.nuu). Tulkaatulkaa <3 <3 <3
Jos klikkaat blogin sivupalkissa olevaa messulogoa, pääset messujen kotisivuille ja voit katsoa mm. kivan messuohjelman sieltä :)

En muuten ole ottanut kuvan kuvaa lähipäivinä... tai lähiviikkoina. On niin pimeää... Tuo postauksen ylhäällä oleva vanha räpsy on iPhonen Vintage Cam- kokeilu olohuoneesta. Siinä jotenkin selkeimmin näkyvissä yksi supertärkeä asia... musiikki <3
Ainoa rekvisiittasoitin on pianon päällä asustava vanha vintage-trumpetti. Kerran kokeilin, saisinko siitä jonkinlaisen äänen... Juu sain. Mutta en sitten viitsinytkään toista kertaa koittaa :))) Mutta on se niin nätti <3
Ajattelin muuten, että voisi olla pienen marraskuisen arvonnan paikka. Jotain pientä, sinistä, tuunattua...
Lähipäivinä :D

Iloa ja valoa marraskuun pimeään!


Ellis

Kasseja ja kirjoja

Flunssan ja kiireen siivittämä viikko on vierähtänyt sunnuntaihin. Tuntuu, että justiinhan olin lomalla, kiireettömiä päiviä viettämässä... Tänään on sentään päivä tuntunut hiukkasen pitemmältä, kun kellot siirrettiin. Ei sillä, mun mielestä voitaisiin jättää siirtämättä, en tykkää yhtään siitä, että kelloja ylipäätään pitää siirtää eteen ja taakse, höh.

Ihmeellistä... aurinko näyttäytyi parina päivänä! Meillä se osuu iltapäivällä kivasti takkahuoneeseen, jossa on valkoinen kirjahylly täynnä kirjoja. Siihen heti kameran kanssa - kassit riviin :))

Kuvailin vähän muuallakin noita viimeaikojen tuotoksia... selvästi huomaan, että

bägeihin on tullut syksyn mukana syksyisiä värejä: 

tummanpunaista, lilaa, ruskeaa... farkutkin jotenkin tummempia. 

Tein tilauksesta pari bägiä pelkillä olkahihnoilla, taas uutta mulle - ja tykkäsin itsekin, että ihan hyvin ne keikkui olkapäällä tai olan yli vedettynä tuollakin lailla, ilman pikkusankoja.

Eräänä päivänä edellisellä viikolla (lomaviikko) ompelukone sanoi sopimuksen irti. Koneesta kuului kamala ronksahdus... ja sitten... ei mitään. Ei tikkiäkään.

A-pu-va! Messut lähestyy, ei nyt voi mennä kone rikki!!!

Pikainen soitto kaupunkiin ja kohta olin jo autossa, Husqvarna vieressä menossa kohti huoltoa.

Apuakin sain, kone kuulemma vetelee jo aikalailla viimeisiään, joutuu sen verran koville farkun kanssa, mutta vielä tovin ehkä jaksaa... 

Liikkeessä odotellessani sattui kuitenkin hämmentävä juttu. Vähän huvittavakin.

Liikkeen omistaja laittoi mulle esille käytetyn, korjaamansa ja huoltamansa koneen. Oikein vankkaa tekoa ja hyvän oloinen, laadukas kone. 

Sain tilkun, jota aloin ompelemaan samalla, kun mies korjasi takahuoneessa mun konetta. Hetken ommeltuani ja kokeiltuani tuumin, että kone kyllä vaikutti tosi hyvältä. Nousin koneen ääreltä ja katselin sitä vähän kauempaa.

Yhtäkkiä kone alkoi tikkaamaan täyttä vauhtia ilman, etä kukaan koski siihen. Siinä se vaan huristeli ja samaan aikaan alkoi savua tupruttaa toisesta sivusta. Kääk!

Olin niin ihmeissäni, etten tajunnut edes mennä nyppäämään johtoa irti seinästä. Katsoin vain vuoroin täysiä itsestään eteenpäin ompelevaa konetta ja paininjalkaa, jota kukaan ei painanut. Huusin takahuoneeseen miehelle, että nyt tää kone sekosi täysin! Heh, ensimmäinen ajatus oli, että oonkohan mä jossain piilokamerassa... :D

En sentään ollut! Koneeseen oli tullut oikosulku ja joku proppu oli kärähtänyt koneen sisältä. Karmea katku leijaili liikkeessä hetken aikaa - minä tyydyin omaan huollettuun, vanhaan ystävääni ja köröttelin se vieressäni takaisin kotiin jatkamaan hommia. Hyvä juttu oli tietty se, että tuo sattui liikkeessä, enkä minä tai kukaan muukaan ollut ehtinyt ostaa konetta ja viedä sitä kotiin :)

Vaarallisia nää ompelukoneet...

Meillä on muuten juhlittu kaikkein pienimmän synttäreitä, Elma täytti vuoden eilen <3.

Näin rauhallisissa merkeissä sitä tosin harvoin päiväsaikaan näkee, on meinaan sen varran vauhdikas neitonen... :))

Täällä ilta pimenee entistä aikaisemmin... saiskohan sitä huijattua itsensä nukkumaankin edes vähän aikaisemmin?!

Mukavaa, kotoista sunnuntai-iltaa sinne ruutujen toisellekin puolelle!

Ellis <3

Tänään

Täällä sataa ja tuulee... meillä ei ole kukaan koskenut vielä haravaan. Pitäisi ehkä?
Lehtiä tulee kenkien ja tassujen mukana sisällekin... ja keittiön pöytä muistuttaa lankarullineen ja kankaineen täpötäyttä markkinalaivaa... siivotakin pitäisi, eikö?

Mitä tekee Ellis?
Se keittää kahvia, katsoo ikkunasta ulos, kun tuuli viskoo tammesta lehtiä ja raivaa ompelujen keskelle tilaa kahvikupilleen.
Se ottaa persiljanpilkkomissakset ja leikkaa irti lahkeen. Sitten toisen. Ottaa lasipurkista pitsiä ja repii vähän vanhaa kauluspaitaa. Leikkaa pätkän samettinauhaa ja vielä toisenkin.
Se ajattelee, että tämä riittäisi hyvin. Tämä tämmöinen elämä. Jos postilaatikossa ei olisi ikinä enää laskuja odottamassa. Jos ei tarvitsisi kuin leipää ja maitoa kaupasta. Tämän viikon voi leikkiä tätä leikkiä.

Aika kuluu. Tunnit kuluvat.

Ihana loma <3

Ellis

Lappuliisa matkustaa

Täällä taas... aika kuluu niin hurjaa vauhtia, että roikun kaksin käsin kalenterin sivuissa kiinni pysyäkseni kyydissä. Paljon kaikkea - pääasiassa mukavaa - on parissa viikossa ehtinyt tapahtua.

Ensiksi... sain tässä taannoin paketin!! Ihana Saila neuloi mulle toiveideni mukaiset säärystimet kirjoneuletta, lettejä ja silkkinauhoja säästelemättä... Ovat lämpimät, kauniit, ihanat - kiitos vielä Saila ja lämpimät terkut sinne <3
Kotona nämä lämmittävät ihanasti sukkien jatkeena ja ulos mennessä vedän jalkaan tämän tästä niin nilkkureiden, kumppareiden kuin kävelypopojenkin kaveriksi - lempparit!!

Säärystimien ja seikkailumielen kanssa suuntasin sitten ystäväni Minnan kanssa Tallinnaan käsityömatkalle.




 Reissu alkoi toissa viikon torstaina, kun hyppäsimme käsityöläisten bussin kyytiin... ihana elämys... taisimme olla ryhmän nuorimmat - ihanan turvallista, monta mummoa (ja pari pappaakin) matkassa <3



















Laivalla oli monenlaisia herkkuja: kalaa, paistia, salaatteja, sorbettia, Elastinen... jou!

Mutta Tallinnassa odottikin ihan toisenlainen herkku, mulle uusi kokemus: KARNALUKS!
Moni varmaan siellä on jo vieraillutkin, mutta täytyy sen verran hehkuttaa, että huh heijaa, mikä määrä tavaraa!!

*nauhoja*pitsejä*nappeja*kahvoja*kankaita*solkia* ....... ihan vain mainitakseni lyhykäisesti mun ostoksia. Ja hinnat - pääosin ainakin mun valitsemat tuotteet paljon kotomaan hintatasoa edullisempia.
Seuraavalla Tallinnan visiitillä vilahdan taksilla satamasta suoraa päätä Karnaluksiin viettämään laatuaikaa :))

Karnaluksista matkamme jatkui Viimsiä kohti. Marja Matiisen tilkkutalon ovella tuli taivaallinen kahvin tuoksu vastaan. Ja mikä nainen!!!

Mikä uskomaton tarina hänellä oli kerrottavanaan tilkkujensa myötä!
HUH, tiedättekö, kun olin juuri käynyt katsomassa Puhdistus-leffan ja nyt kuulin livenä tämän taiteilijan kertovan omaa tarinaansa ja oman sukunsa historiaa tuohon naapurimaamme lähihistorian traagiseen aikaan liittyen. Omassa viehättävässä pikku talossaan, vieraanvaraisena, lämminhenkisenä ja kotoisasti...

Meitä oli niin monta, että kahvia keitettiin monta pannullista ja silityslautakin oli valjastettu pöytäliinan avulla kahvipöydäksi.
Kananlihalla ja välillä vedet silmissä nauraen kuuntelimme Marjan tarinoita ja hämmästelimme sitä luovuuden määrää, joka meidät talossa ympäröi. Hänen kotonaan sai vapaasti valokuvata - ja ihania yksityiskohtia riittikin paljon... kun vaan olisi malttanut / ehtinyt kuvata enemmän.

En voi muuta kuin lämpimästi suositella vierailua hänen luonaan, jos aikaa riittää Tallinna-visiiteillänne.  Marja Matiisen tilkkutalosta löytyy tietoa googlettamalla.

***

Viime viikon työ- ym. kiireiden jälkeen nyt alkanut viikon syysloma tuntuu ihanalta :)
Loman alkajaisiksi eilen aamulla kääntyi auton nokka ensin Lahteen, jonne jäivät päiväänsä viettämään etämies ja mun kuopus. Minä ja vanhin tytär jatkoimme bussilla matkaa Helsinkiin.
Aateltiin mennä ihastelemaan Helenen taulut Ateneumiin - joku muukin oli aatellut samalla tavalla. Risteykseen asti mateleva jono oli niin tyrmäävä, että päätin katsastaa maalauksia (taas kerran) kotona Schjerfbeckin elämäkerrasta. Huoh!
Tässä asiassa mun kuuluisa viimetippa, joka aina yleensä toimii pettämättömästi, teki ihan kunnon oharit!

Meidän reissuun mahtuikin sitten paljon muita mukavia asioita: ihanat kahvit ja leivokset, idyllisiä pikkukatuja, viehättävät Villa Harmonie-puoti & Nanna, ravintola Vapiano...
On pakko tunnustaa, että olen Helsingissä käydessäni lähes kuin ulkomailla. Paikka on mulle niin vieras. Ihan totta. Tää asia jaksaa riemastuttaa etämiestä kerta toisensa jälkeen, kun mennään Helsinkiin. Maalainen... :D

Muuten, aivan ihanaa ruokaa Vapianossa... kokki valmistaa annoksesi nenäsi edessä, jolloin saat jo heti pannulta kaikki ihanat tuoksut nenääsi... <3

Paikka on kivasti sisustettu ja konsepti vaikuttaa toimivan erittäin hyvin. Tarjolla on erilaisten tuorepasta-annosten lisäksi erilaisia antipasteja ja pizzoja.

Ikkunalaudalla toisiinsa nojailivat Lappuliisan laukku ja ihku vintage-Vuitton, jonka tyttönen toi mukanaan Japanista taannoin. Love at first sight - I mean the bags <3

Tämmöistä tänne Elliksen syysarkeen kuuluu. Entä polvi? Noh, se oikkuilee edelleen. Viime viikolla kolahti postilaatikkoon marraskuun alkuun osuva aika ortopedille. Asia etenee... we´ll see...
Ja odotellessa ommellaan... Tampereen messut lähestyvät :)))

Elliksen voi laukkuineen ja patalappuineen bongata C-hallista osastolta P 176. Sama paikka kuin kahtena ed. vuotena.
Mukana on jälleen Viipi ihanien Wirberryjensä kanssa -neuleet, pellavamekot ym. ihanuudet, sekä tällä kertaa lisäksi Minna pöytäliinoista tuunattujen uniikkien MINNA.nuu -asujen kanssa. Tulkaa käymään ja ihastelemaan!!!

***

Täällä odotellaan tulevaa viikkoa innolla, monenmoista pientä kivaa suunnitelmaa ja viritystä on ilmassa. Pääasiassa kuitenkin kotoillaan. Nautitaan siitä, ettei tarvitse lähteä töihin aamulla. Laitetaan kynttilä aamukahvipöytään ja villasukat jalkaan <3

Sunnuntaiyön terkuin,

Ellis

Kauniin päivän kaalikeitto

Täällä on tänään näkynyt harvinainen valoilmiö... ihana päivä ilman sadetta!
Olen kotoillut koko päivän, ensin ulkona puutarhaa laittaen pikkuhiljaa talviteloille, sitten sisällä kauhan varressa... ja vähän muitakin kotihommia puuhastellen.

Olin varannut kaalipata-ainekset tälle viikonlopulle. Sitä kun tekee ison padan, siitä syödään sekä lauantaina, että sunnuntaina. Aamulla ei kuitenkaan ollut yhtään pata-olo. Sen sijaan alkoi tehdä mieli keittoa... :)
Lähes samat ainekset, iso kattila, ihana porina...

Keitto on siitä kiva ruoka, että se saa porista ja tekeytyä rauhassa hellalla - samalla voi itse touhuta lähimaastossa muuta.

Aluksi pilkoin kaalin ja laitoin sen kiehumaan. Jonkin ajan päästä kuorin perunat ja porkkanat, heitin ne keiton sekaan. Paistoin jauhelihan ja pekonin, tein lihaliemen ja lisäsin ne kaikki keiton sekaan. Mukaan vielä kämmenpohjallinen maustepippureita.
Lopuksi maistoin ja lisäsin himpan verran suolaa.
Ennen kuin soppa päätyi lautaselle, kipaisin vielä kasvimaalta persiljaa... en ole kaikkea vielä(kään) sieltä kerännyt talteen..

Meillä ei valitttavasti kaali ole ihan kaikkien perheenjäsenten parhainta herkkua. Nuoriso kyllä syö, jos on pakko ja muuta ei ole tarjolla, mutta tänään oli. Huominen synttärisankari, kuopus (kohta 16!) toivoi eräänä päivänä, että tekisin pitkästä aikaa cannelloneja. Pitihän nuoren herran toive toteuttaa, joten uuniin pääsi vuokallinen noita ihania täytettyjä isoja pasta-pötkylöitä. Hyvin kelpasivat nuorisolle, me etämiehen kanssa pitäydyttiin kaalikeitossa, jota menikin heti pari lautasellista mieheen...

Oho, olen muuten tainnut postata ruokajuttuja enemmän kuin koskaan aiemmin... Nou hätä, ei tästä mitään tapaa tule... Nämä mun kokkaukset kun on tällaisia tuiki tavallisia koti-koe-keittiö-kamaa.
Mutta huomenna täällä kyllä syödään kakkua, siitä oon varma :))

Nyt lähden tuonne kynttilänvaloon... kivaa huomista sunnuntaita kaikille!


Ellis the cook

PS. Taitaa tämäkin soppa päätyä patalappuun... :)

Elliksen syyspihvit

Tänään meillä on syöty syksyn pihvejä, niitä Lindströmejä :)
Jostain syystä näitä tulee enimmäkseen kokattua juuri syksyisin, sadonkorjuun aikaan. Onhan niitä punajuuria kaupassa talvellakin, mutta kai se on niin, että syksyllä tulee jostain syystä enemmän kannettua tuoretta satoa kotiin: kaalia, punajuuria...

Pihveihin etämies keitti punajuuret - ja pilkkoi ne :) Minä jatkoin laittamalla jauhelihaa, sipulia (jauheena tällä kertaa), kananmunan, suolaa ja morttelissa rouheeksi hakattua maustepippuria. Taisin heittää sekaan vielä vähän yrttipippurisekoitustakin.
Sitten vaan pannulle, voin kanssa paistumaan. Tai noh, taisi olla Oivariinia...

Tänään näitten kanssa keitettiin perunoita, joiden päälle ropsautin vähän rosmariinia ennen kuin kannoin pöytään.
Oivaa syyssunnuntain ruokaa :)

Etämies tilasi keittiöönsä uudet patalaput vanhojen ja kulahtaneiden tilalle. Sanoi, ettei ihan välttämättä tarvii laittaa mitään pitsiä :)) En voinut vastustaa kiusausta laittaa kuitenkin pientä ellismäistä kädenjälkeä mukaan, joten pikkuruinen vaaleanpunainen samettirusetti oli pakko laittaa - siitä voi sitäpaitsi ripustaa patalapun roikkumaan. Täytyykin väkertää vielä toinen ja rustata siihen vaikkapa etämiehen drinklist :D

Mukavaa pian starttaavaa uutta viikkoa - syyskuun viimeistä!

Ellis