Pieni ilmoitusasia

Meilläkin on ilmoitustaulu :)
Aattelin kertoa siitä, kun olen itse lukenut ihanista ja persoonallisista ilmoitustauluista ja projekteista, joissa etsitään/värkätään sellaisia. Sitähän minäkin meille kaipaisin, sellaista kunnollista ja selkeää kalenteri-ilmoitustaulu- sisustuselementtiä. Että edes joskus muistaisi jotain. No, kunnes saan aikaiseksi paremman, tämä vanha rikkalapio ajakoon asian.
Se on itseasiassa ihan hellyttävä, kun yrittää vanhan kakkumuottimagneetin kanssa muistuttaa tätä huonomuististen ja hajamielisten kotijoukkoa.

Tänään huomasin, että ilmoitustaululla pilkistää pieni (eihän siihen iso lappu mahdukaan!) valkoinen lappu. Kipin kapin kiiruhdin katsomaan, onko sinne joku laittanut jotain, mitä pitäisi muistaa. No, siellä oli valkoinen sydämen muotoinen lappu, jossa luki koristeellisilla kirjaimilla "Ihanaa Joulua!".
Ihan itse tekemäni muistilappu, jonka olin varmaan joulukiireen keskellä sinne tyrkännyt. Nythän taitaa olla helmikuu jo kohta puolivälissä... tämmöinen akuutti foorumi meillä ;)
Vaihdoin vuodenaikoihin nähden neutraalimman lapun ilmoitustaululle. Karkkipäivä on hyvä lappu, voin sen varjolla kipaista kioskille aina, kun muistan vilkaista seinälle. Näppärää!

Tämä ajan patinoima rikkalapio on muuten varsinainen kassamagneetti. Käsityömessuilla se oli rekvisiittana ja "telineenä" mukana ja kovinkin moni kysyi, mitä mahtaa maksaa, hih. Jokaisen kätevän emännän kapistus. Näitä ei muuten jokaisessa marketissa myydäkään, tämä yksilö löytyi Ruotsista toissa kesänä, vanhasta antiikkikaupasta :)

Perjantaifiiliksin,

Ellis

Can this bag make you happy?

Jihuu, valmista tuli... toinen baggy jäi vielä sankoja vaille, mutta tämä lähtee huomenna uuteen kotiin, joten se piti ikuistaa.
Kuten sanottu, ei valmistunut yhtään liian aikaisin ;) Tämä on tilattu lahjaksi - toivotaan, että lahjan saaja tykkää.

Huomenna perjantai!
Nyt käväisen nukkumassa pikkasen välillä, kauniita unia!

Ellis

Cleaner

Siivousta ei voinut enää välttää. Lyhyt päivä töissä, eikä mitään sopivia verukkeita.
Vauhtia haettu Vitikkalan kartanosta, missä silitelty ja hypistelty ihania vaatteita, koruja, puukenkiä, kodin kaunistuksia.
Melkein löysin itseni muhkean päiväpeiton kanssa kassalta, mutta järjen ääni voitti (toistaiseksi). Tyydyin järjettömän kokoiseen voisilmäpullaan ja kupilliseen kahvia. Niistä seuranneeseen huonoon omaantuntoon vedoten kävelin kotiin tultuani siivouskaapille, vedin imurin esille ja aloin huristelemaan.

Ihailen ihmisiä, jotka nauttivat siivoamisesta. Ihan totta. No, joskus se on toki kivaa, kun se alkaa omasta inspiraatiosta tai tulee spontaani tarve vaikka tehdä joku pikku remppa tai vaihtaa järjestystä. Tai silloin, kun mieluisia vieraita on tulossa. Se kuuluu silloin johonkin pakettiin mukaan, hoituu samantien muun toiminnan ohessa.

Keittiössä imuroidessani paidan helmat nousivat äkkiä ilmaan Marilynin tyyliin... I think imuri likes me :)
(Paita on 5 euron löytö KappAhlista, neuletakki maksoi peräti 7 euroa)


Keskiviikkoillan puhtoisin terveisin,

Ellis

PS. Tällä viikolla elän päivän edellä kalenteria. Mulla on tänään ollut jo torstai, kun teillä muilla vasta keskiviikko, heh.. Jos tää vaikka kestää pitempään, mulle tulee kiva pitkä viikonloppu :)

Aurora Vestiböle was here

Tänään tuskailen siivoamatonta kotia, ruokaa, joka ei valmistu itsekseen, pyykkivuoria ja tekemättömien töiden listaa, johon ilmestyy koko ajan uusia asioita - niiden vanhojen roikkuessa yhä listalla. Lunta tulee koko ajan lisää ja mulle on iskenyt kola-allergia, siis lumikola-allergia.
Saan näppylöitä, jos menen liian lähelle lumikolaa, lapiokin aiheuttaa jo kutinaa.

Kotiin tultuani menin kirjahyllylle koluamaan yhtä kirjaa (en löytänyt), mutta sen sijaan löysin kaksi, jotka olin jo vallan unohtanut. Kaivoin kirjat esiin ja tajusin syyn tähän kaikkeen: meillä asuu hirviöitä!!!

Selasin kirjoja ja tunnistin heti tämänaamuisen vieraan (=tutun), Aurora Vestibölen. En meinannut löytää mitään kelvollista vaatetta päälleni... joinakin päivinä on koko ajan sellainen olo, että on jotenkin "väärät" vaatteet päällä. Ei tunnu kotoisalta. Kuulostaako tutulta? Sehän on tietenkin Auroran tekosia.

Puhelinhirviö Turino Pronto käy meillä aina silloin tällöin. No okei, aika usein...Tosin täytyy myöntää rehellisesti, että on sen käynnit vähentyneet huomattavasti. Tyypillinen Turino Pronton kepponen ajoittuu juuri siivouspäivään: hakiessani imuria kaapista, tuleekin "äkkiä" mieleen soittaa vanhalle ystävälleni. Kun puhelu sitten aikojen kuluttua loppuu, ei siivoamisesta meinaa enää tulla mitään. On jo alettava laittaa ruokaa, lähdettävä kauppaan tms. Näppärää ;)

Ei tarvitse kaukaa hakea myöskään tuota pyykkihirviö Tri Pyykkiä. Se pistäytyi jo eilen, kun meinasin unohtaa pyykit "rumpukuivatukseen" (=märkänä pesukoneeseen). Nytkin pyykkikorissa odottelee reilu satsi vaatteita pestyksi tulemista.

Ehkä kaikkein ei-toivotuimmat kotihirviövieraat ovat laiskurikolmikko Löysingtön, Vitkuiikka ja Lasse Ala-Viren. Ne saavat koko perheen pehmeän flegmaattisuuden valtaan. Niiden syytä on se, etten viitsinyt ottaa niistä edes kuvaa tähän!
Myös Hullerum Bullerum eli sekaisten huoneiden hirviö tekee visiittejä, etenkin nuorison huoneissa. Tohtori Noutolempi vie mennessään yksittäisiä sukkia, tärkeitä papereita, avaimia ja meillä etenkin lompakko ja kännykkä ovat sen tulilinjalla.

Huh mitä sakkia!

Ei kai tässä auta muu kuin yrittää häätää jollain konstilla näitä kutsumattomia vieraita täältä. Pyykit koneeseen, imuria kävelyttämään ja rätti heilumaan. Myöhemmin vaikka makkaratulet takkaan. Kuulostaa paremmalta?

Tehokasta tiistai-iltaa!


Laiskuri-Ellis


PS. Nämä oikeasti huikean hauskat Kotihirviöiden käsikirja ja Kotihirviöiden perheopas 2. -kirjat on kirjoittanut Stanislav Marijanovic. Suomennokset Tuomas Nevanlinna, Lasten Keskus (1997, 1999)

PSS. Muutama tunti myöhemmin..
Arvatkaa siivosinko? - En.

Löytöjä ja väkerryksiä

Poikkesin tänään hetken mielijohteesta tutulla kirppiksellä töistä kotiin päin ajellessani. Kotiin vietäväksi löytyi punaruutuinen iso liina, kaksi kaunista tyynynpäällistä sekä nostelginen pakkaus vanhoja neppareita. Lompakkokin on tallessa ;)
Punaruutuliina päätyy kassien vuoreksi, siinä oli iso tahra keskellä liinaa, mutta eipä hintaakaan ollut kuin euro. Tyynyliinat sopivat aika hyvin tulevan sänkypeiton kanssa yksiin, siis ehkä sen kaveriksi. Sitten joskus, kun sänkypeitto valmistuu...

Valmistumistansa odottaa myös kaksi laukkua, jotka on tilattu tämän viikon loppuun. Olen joskus ajatellut ja ääneenkin maininnut, että taidan olla parhaimmillani pienessä kiireessä. Höh. Sehän siis tarkoittaa suomennettuna sitä, että olen viime tipan ihminen, vain vähän kauniimmin sanottuna ;)

No, tästä johtuen minut tapaa tämän viikon kuluessa varmimmin ompelukoneen ja paininjalan välistä, siis työpäivän jälkeisenä aikana. Vaikka laukut jo puolivalmiita ovatkin, kaikenlaiseen näpertämiseen, sommitteluun ja suunnitteluun kuluu paljon aikaa, yhtään liian aikaisin eivät nämäkään kapsäkit valmistu. Mutta tekeminen on kivaa!

Vielä kun joku keksisi mulle sellaisen ompelukoneen, jossa yhdistyisi kuntosalilaite ja ompelukone, voisin ompelun ohella hoitaa tätä rantakuntoon kesäksi- projektia. Hei mutta HALOO - vanha kunnon polkukone- Singer! Jos jostain mahtais löytyä vielä oikein ruosteinen ja jäykkä, tulis jalkalihaksille kunnon vastus! No joo...

Kokeilin eilen tehdä näitä ruusukkeita (niillä taitaa olla joku ´oikea´ nimikin?) mitä monilla näkee laukuissa, hatuissa, takeissa jne. Käytin mallina erikokoisia lautasia ja siniseen laitoin lisäksi väliin vielä pienen pitsisen virkkauksen. Vanhat napit vielä kaiken päälle ja se on siinä!

Näin se viikko taas hurahti käyntiin, kohta pääsee taas tunnin visiitille sinne ihanaan linnaan (Italiassako se oli?) niiden kotomaan julkkisten kanssa.
Äkkiä saunapuita hakemaan ennen sitä...

Ellis

Talvipuutarha

Terveisiä lumisesta, hiljaisesta, nukkuvasta talvipuutarhasta. Puut pitsiä, marjapensaat piilossa.
Lunta on taas tullut lisää... Tuntuu uskomattomalta ajatella, että parin kuukauden päästä on jo huhtikuu hyvässä vauhdissa ja kesä tekee tuloaan. Tekeehän?

Viikonloppu meni taas kuin siivillä. Lauantai-illan ohjelmasta huolehti rakas, pieni, sympaattinen ja kaikkiruokainen mopsi. Se oli jotenkin päässyt yksin ollessaan eteiseen isojen poikien (miehen kaksi lintukoiraa) koiranruokasäkille. Säkki on noin viisi kertaa mopsia suurempi, mutta se oli jo (ONNEKSI!) tyhjenemään päin. Mopsi oli säkin selätettyään ryöminyt sen sisään ja ollut ikäänkuin eväsretkellä...
Sisälle tullessani eteisen matto oli kasassa, koiranruokasäkki kyljellään ja mopsi siinä vieressä vatsa killillään huuliaan nuoleskellen, onnellinen ja raukea ilme ruttuisella kuontalollaan. Hetken päästä se muistutti jo uhkaavasti potkupalloa, joten runsaan vesitankkauksen jälkeen oli tiedossa ulkoilua noin tunnin välein. Siinäpä mukava lauantai-iltapuhde :)
No mutta pääasia, että pienen ystävämme jalat ja suolisto kestivät rankan herkuttelun.

Koska mopsi ahtoi itseensä muutaman päivän eväät kerralla, on sillä tiedossa kevennetty alkuviikko. Kevennystä kaipaa allekirjoittaneenkin ruokavalio kaikkien Runebergin torttujen ja laskiaispullien jälkeen... Huh.

Sunnuntaiterkuin,

Ellis

Etämiehen harha-askel

Kun neljänkympin rajapyykki on jo hyvän matkaa taakse jäänyt ja käsivarsizuumi ei enää riitä, on turvauduttava lukulaseihin.
Niin täälläkin.
Ne ovat lähes aina hukassa, tiellä, unohtuneet kotiin tai muuten vaan väärässä paikassa. Niin olivat tänä aamunakin, nimittäin väärässä paikassa. Olivat pudonneet sohvalta lattialle. Sohvalta lattialle nousi aamulehden kanssa myös etämies, eikä voinut aavistaa, että joku (=minä) oli edellisenä iltana jättänyt silmälasit huolettomasti sohvan reunalle, josta ne sitten valuivat omia aikojaan lattialle. Siinä se oli, yksi harha-askel, jonka jäljiltä lasit olivat entiset. Rikki. Kaputt.

Ilmankaan ei enää pärjää, joten ei muuta kuin ostoksille!
Sokokselta uudet, vähän bling-blingiä mukana. Naarmuttomat ja päähän sopivat. Kunnes hukkuvat tai tulevat tallatuiksi :)
Sihen asti - näkyvyys moitteeton!



Hyvää Runeberginpäivän iltaa!

Ellis