Patalappuliisa

Lappuliisa täällä taas... :D Tällä kertaa patalappuja.

Nappasin yhtenä iltana tussin käteeni ja puhelimessa lörpötellessä samalla rustailin kaikenmoisia tilkkuja, lähinnä patalappuihin - keittiöön piristykseksi. Farkuista of course!

Patalappujen uumenista löytyy vanhaa kutistettua villapaitaa ja tyttären vanhan paksun fleeceaamutakin palasia. Pehmeää...

Kädentaitajien messut alkavat taas häämöttää, vasta marraskuussa kylläkin, mutta ajatus jo laukkaa sielläkin suunnalla.

Täällä arkeen kuuluu yllättäen koulua, työvuoden suunnittelua, viinimarjojen keittämistä, ompelua, kaikenlaista käsityöjuttua ja muuta vähän uuttakin projektia... ehdittiinpä tänään vielä mökkisaunaankin. Järvivesi oli raikasta, noin 19 asteista, mutta hyvin siellä vielä tarkeni uida - saunasta ainakin :)
Polvi mokoma on vihoitellut viime viikolla parina päivänä ja nyt taas tänään oikein kunnolla :(
Jalka ei suoristu ja on jotenkin pökkelö. Höh!

Mun kuntoilukausi kun juuri meinasi alkaa... mutta periksi ei anneta, ei!
Hyvä ystäväni sanoi, että kun neljänkympin jälkeen aamulla herätessä tuntee jossain päin kroppaa jotain kremppaa, on se vain hyvä - silloin tietää olevansa vielä hengissä...

Tänään tuli omaan henkilökohtaiseen matkamittariin yksi vuosi taas lisää. Forty something... onneksi tuo on aika väljä ja pitkään kattava tulkinta. Tosin täytyy sanoa, että mulle itselle ikä on oikeasti vain numeroita. Haluan olla juuri tällä elämänkokemuksella varustettu, tässä ja tämänikäinen Ellis tällä hetkellä. Ugh!

No joo, peilistä katsoessa ryppyjäkään ei voi olla huomaamatta - mutta sehän vain kertoo, että on naurettu :)
Ja kun katsoo lapsiaan, näkee pian itseään päätä pidempiä nuorukaisia ja nuoria aikuisia. Mutta voi että, se on ihanaa nähdä, että tuollaisia niistä on tullut - ja mitähän vielä tuleekaan... <3 <3 <3

Päivä oli kuitenkin mun. Se oli pienesti kultareunainen ja siihen toi oman fiiliksensä kaikkein rakkaimmat. Ja mummun ihana Britakakku <3

Omenantuoksuista viikkoa ja kivaa arkea kaikille ihanille blogisiskoille ja muille täällä seikkaileville!

Ellis <3

Nukkumatti ei osaa meille

Hei, täällä mä oon vaikka pitäis kai olla jo nukkumassa. Arvatkaa väsyttääkö?
Ei. Ei yhtään.
Voin kertoa, että huomenna aamulla aikaisin, kun mun kello soi, mua nukuttaa. Mutta tällaista se on mulla aina sunnuntaina... Ei haittaa - teen jotain mukavaa, kuten bloggaan... ihan vaan hetken, pienen jutun verran.

Meillä oli hyvä viikonloppu. Kaikki oli taas koolla, mentiin ja tultiin...
On se jännä juttu, miten nopeasti sitä pyörähtää taas arkeen, kun työ alkaa.

Viime viikko meni oikeastaan kokonaan töissä, vaikka oppilaat tulivatkin vasta keskiviikkona. Torstaina tuntui jo siltä, että täällähän sitä on oltu jo taas vaikka kuinka kauan ja loma tuntui kaukaiselta muistolta.
Mutta hyvä niin, eipä ainakaan ole liiemmin sopeutumisvaikeuksia, kuin ehkä noihin aamuherätyksiin. No joo, ehkä ihan vähän myös arjen organisointiin, kun siihen on nyt vähemmän aikaa käytettävissa :)

Elma selvästi sympatiseeraa ja komppaa mua tässä töiden aloittamisen lomassa - onhan se niin totta, että työnteko voi helposti uuvuttaa... ja varsinkin, jos sitä katsoo vierestä... :DD

Otoksia viimeaikaisista ompeluksista... nämä alla olevat ovat jo uudessa kodissa, mutta ehdin kuvaamaan ne kuitenkin ennen sitä.

Joku saattaa muistaakin tuon pionin... mietin joskus taannoin, tekisinkö siitä tyynynpäällisen vai kassin. Kassiksi päätyi.

Kassin toiselle puolelle tein ihanan ystäväni ja puotikumppanini Viipin inspiroittamana tuollaisen ryppykoristeen jämäkankaasta.

Viipin ihanissa pellavamekoissa on jos jonkinmoisia yksityiskohtia, mm. juurikin tuon tyyppisiä rypytettyjä kaitaleita, jotka mekoissa ovat tosi näyttäviä ja antavat niille ylellisen ripauksen. 

Toiseen kassiin tuli iso pitsiliina, jolloin näyttääkin siltä, että kassi onkin farkkulaukun sijaan pitsilaukku.

Tähän laukkuun ompelin lisäksi pitkän olkahihnan bambukahvojen kaveriksi. Hihnan saa täysin piiloon, jos haluaa kantaa laukkua kahvoista.

Taustalla näkyy mun työmaa, oma luokka, jossa juuri aloitin 15. kouluvuoden. Uusi vuosi, uudet kujeet - niin se mulla aina menee, kun joka vuosi lapset vaihtuu uusiin.
Mutta hei, kai mun täytyy nyt yrittää lähteä yöpuulle... joku jo kuorsaa mun vieressä täällä sohvalla varsin äänekkäästi ja näkee unia.
Joku, jolla on vaaleanpunainen kaulapanta ja kippura häntä :)
Arvaatteko?

Aurinkoista maanantaita,

Ellis

Ps. Mieletön sateenkaari tuli tänään vastaan, kun vein vanhinta tyttöstä bussille. Ihmeteltiin sateenkaaren todella kirkkaita värejä ja suurta kokoa. Kokonainen kaari, kauttaaltaan melko kirkaskin. Oli vaan ihan pakko ikuistaa :)
Onkohan siellä kultaa?

Hetket nää

                                                     Kesään mahtuu aina niin paljon...

                                                     Välillä paistaa ja välillä sataa.
                                                     Syödään jäätelöä.
                                                     Ja mansikoita.
                                                     Raavitaan hyttysenpuremia.
                                                     Välillä jaksetaan siivota, välillä ei.
                                                     Suunnitellaan tapetteja, joita joskus vaihdettaisiin.






















                         Mennään ja tullaan - aina on jompikumpi täynnä, laukku tai pyykkikori.
                                                              Otetaan päikkäreitä.

                                               Kuunnellaan, kun laineet pärskii kiville.
                                               Juostaan sateessa, ettei kastuta.

                                                                  Istutaan torilla.
                                                           Palellaan laiturilla tuulessa.

                                             Kuunnellaan naapurin ruohonleikkuria.
                                                  Mennään varjoon paahteesta.
                                                  Laastaroidaan jalkoja.

                                                          Ollaan tekemättä mitään.
                                                          Saadaan tarmonpuuskia.
                                                          Ommellaan ja väkerretään.

                                                          

                                                     Ollaan vaan hiljaa ja tuhistaan.

Huomenna viimeinen lomapäivä... kesä on ollut hyvä, mieli on positiivinen.
Puoliakaan en ole tehnyt siitä, mitä olin ajatellut tekeväni täällä kotirintamalla, mutta miksi tehdä kesällä, kun voi tehdä niin paljon muutakin. Tai olla tekemättä :)

Arkea odotellen,

Ellis

Jeans, jeans, more jeans...

Heeeiii, tervetuloa elokuu! I´ve been waiting for you!

Ai miksikö?

* No, ensinnäkin olen elokuun tyttö, tosin vasta loppukuun, mutta kuitenkin.
* Toiseksi, ei enää hyttysiä. Ainakaan niin paljoa.
* Kolmanneksi, ihanat omenantuoksuiset ja (toivottavasti) lämpimät illat, pimenevät sellaiset.
* Neljänneksi, arki palaa uomiinsa ja elämään palautuu rytmi (joka toki tietää myös koulujen ja sitä  myöten töiden alkamista, mutta... sekin alkaa jo olla ihan kivaa. Kai. On se.).

Tässä näitä syitä nyt alkuun. Ja onhan tässä sitä paitsi lupa odottaa kaunista elokuuta, kun alkukesä oli niin sateinen. Sellaisen siis tilaisin, pliis <3

Ompelukset ovat jotenkin olleet vaiheessa. Oon syyttänyt kamalaa heinänuhaa, jonka lääkitys saa mut jotenkin väsyneemmäksi. Tänään keksin, että syy saattaa löytyä myös erittäin sekaisesta farkkukaapista. Kun avaat kaapin, sieltä hyökkää päälle noin kymmenen paria farkkuja heti kättelyssä. Toiset kymmenen paria saat kerätä lattialta, kun olet puistellut päältäsi ne hyökänneet. Lisää löytyy kaapin uumenista, kymmenittäin.

Laskin tänään, että noin 95 paria farkkuja on sulloutunut kaappiin. Lisäksi sieltä löytyy parikymmentä farkkuhametta, pari paitaa ja vanha farkkumekko. Materiaalia siis piisaa... :)
Osa on jo saksittu ja on ilman taskuja, lahkeita tai muuta... osa odottaa vielä vuoroaan.

Ostan kohdalle sattuneita edullisia yksilöitä kirppiksiltä ja nykyään aina silloin tällöin meillä saattaa roikkua kassillinen farkkuja oven kahvassa - joku ihana on käynyt tuomassa omia tarpeettomia farkkujaan mulle. Aika moni tuttava ja tuttavan tuttava on keksinyt kysyä, otanko farkkuja ja vieläkö tarvitaan. Otan. Tarvitaan. Ihanaa. Kiitos <3

Huomaa Elma... materiaalivastaava, joka vahtii, mihin hyllyyn mikäkin pari menee.. :)

Tänään iltapäivällä, jossain tavattomassa tarmonpuuskassa (joka ei ikävä kyllä kestänyt kovin kauaa), päätin, että NYT kaappi siivotaan:

* yhdelle hyllylle siniset kokonaiset, kasseihin käytettävät, viereen harmaat/ mustat samanmoiset
* toiselle hyllylle tyynyliinoihin tai muihin juttuihin käytettävät
* kolmannelle hyllylle patalappuihin, mattoihin ja sen sellaisiin tuunattavat farkut
* neljännelle hameet ym muut ei-housut
* alas silputut ja repaleiset, joissa vielä jotain käytettävää

Jo vain alkoi inspiskin löytyä, kun saatiin jokin logiikka ja järjestys paikalle. Mökkisaunaan lähtiessä kaappasin kassiin kahdet joustavat, tummat farkut, sakset sekä virkkuukoukun saunakamppeiden kaveriksi.

Ajatuksena oli kokeilla virkkaamalla tossua... ostin näet taannoin Tammelan torilta aivan ihanat mustat, trikookuteesta tai ontelokuteesta... siis siitä pitsimattokuteesta, virkatut tossut. Tuntuivat kivalta jalassa, konepestävät ja muutenkin mukavat. Olen jossakin käsityölehdessäkin joskus vastaavanlaisia tossuja katsellut, enkä tullut ottaneeksi ohjetta talteen... mutta... kokeilemaan vaan :)
Yhden töppösen virkkamiseen ei kovin kauaa mennyt, oikeasti suurin työ tässä projektissa oli farkkujen saksiminen suikaleiksi.
Laitoin ympärille vielä koristeksi & piristeeksi punapilkkuisen nauhan.

Yksi juttu tässä meni vähän pieleen... oli hitusen vaikeaa ensimmäisellä kerralla arvioida kokoa, enkä tullut ottaneeksi mustaa valmista tossuparia mukaan, joten tuntumalla mentiin - ja vähän liian isohan tästä tuli mun jalkaan...

Hmmm... mahtaiskohan etämies ilahtua tällaisista "kusiluikkareista"?? Maltan tuskin odottaa... :D
Paitsi, että toinen töppönen... sitä ei vielä ole. Saas nähdä, osaanko tehdä toisen samanmoisen :S

Elokuun alkua kaikille,

Ellis <3

Kuulumisia Elmalta

Heipsis,


mä oon tänään viettänyt kuuman ja kivan kesäpäivän. 
Ellis ja etämies lähtivät ajelemaan Killinkoskelle markkinoille ja mä pääsin vanhimman neidin sekä mummun ja papan kanssa mökille. Jee!!


En tiiä ootteks kuulleet, mut mä oon tosi kova tyttö pulikoimaan.
Tänään päätin katsastaa mökin läheltä yhden aikas kivan rantapaikan... 
Ensin sain kunnon mopsikohtauksen, juoksin pensaiden ja puiden lomassa häntä suorana.... ja sitten...hävisin.


Näin pientä mopsia on aikas vaikea ihan heti löytää rantapusikoista... Itse asiassa en ollut kovinkaan kaukana, vaan juoksin päätä pahkaa rantaryteikön läpi läheiseen pikku niemeen. Kuulin kyllä, kuinka mua huudeltiin, mut enhän mä malttanut takaisin lähteä. Juoksentelin niemessä hetken aikaa ja päätin lähteä uimaan. Mä niin tykkään uida, joko kerroin sen?


Aattelin ensin uida takaisin mökkirantaan, mut sit matka alkoi näyttää liian pitkältä. Käännyin takaisin ja sit jo kuulin, kuinka pappa oli työntämässä venettä vesille. Huh!
Aattelin, että on varmaan parempi ihan kaikkien kannalta, että meen takaisin rantoja pitkin. Mä vähän ihmettelin, miks kummassa ne oli siellä mökillä niin huolestuneen näköisiä, kun mä tulin takaisin. Luulivat vissiin, etten osaa uida - tai jaksa! Höh!

(Elma pienenä pisteenä kuvissa, siellä jossain keskellä...)

Lähdin mä sit vielä toisellekin omalle retkelle. Kävin kattomassa naapurimökin vinttikoiraa, mut se ei ollut kotona - tai siis mökillä. Harmi. 
Sit mä kuulin, kuinka pappa käynnisti auton - ja mulle tuli taas kiire. Ei kai ne aio lähteä ja jättää mua!!

Pappa oli vissiin aatellut, että kuulen auton äänen ja ymmärrän, että täytyy tulla heti takaisin. Tietty mä ymmärsin ja tulin viivana.

Kyl mä silti vähän ihmettelin, kun mulle laitettiin fleksi ja sen toinen pää laitettiin puutarhakeinun jalkaan kiinni...? 
Pääsin mä sit kuitenkin laiturille mukaan, kun mummu meni uimaan. Kurkotin varmaan liian kauas, kun humpsahdin laiturin päästä järveen. Tuli vähän sukellettuakin. 


Kun Ellis ja etämies vihdoin tuli mökille isojen poikien kanssa (Mertsi ja Dalton, etiksen mettäkaverit), mä ilostuin niin, et kaadoin grillin. Se ei onneks ollut kuuma :)
Pappa pääsi taas hommiin, kun kaikki hiilet levisi pitkin poikin...


Mä haluun nyt loppuun vielä korostaa, et mä oon oikeesti hirrrrvvveen ihana, kiltti, hyväntahtoinen, utelias, nätti, hiljainen ja siisti. 
Ja mua askarruttaa yks asia. Ellis sanoi, että musta tulis varmaan hyvä triathlonisti, kun mä oon niin hyvä juoksemaan ja uimaan. Jonkun vaan pitäis opettaa mulle, miten ajetaan pyörällä :)))
Vapaaehtoisia???

Puss & kram,


Elma

Peace of mind

Vien teidät piipahtamaan kirkkoon. Istuin tässä kauniissa kirkossa eilen pitkän tovin miehen kummilapsen konfirmaatiotilaisuudessa. Kaunis, valoisa ja tunteikas messu kansainvälisen leirin päätteeksi, kahdella kielellä.

Kun kyseessä ei ole oman lapsen juhla ja juhlajärjestelyt eivät vie tilaa ajatuksista, levollisuus ja rauha valtaavat mielen kenties vielä syvemmin. Ainakin omalla kohdalla.
Viulu, flyygeli ja laulu. Pehmeät urut. Kauniit sanat. Kiitollisuus. Tutut ja tuntemattomat virret.
Pieni matka omaan sielunmaisemaan - kurkistus, mitä sinne kuuluu.

Täysin omassa rauhassa, lukemattomien ihmisten ympäröimänä. Tällainen tietynlainen state of mind voi olla mahdollista vain kirkossa, niin luulen.

Tunteikkaan kirkonmenon jälkeen kirkon pihalla vierähti vielä tovi nuorten jättäessä jäähyväisiä toisilleen. Vuolaasti kyynelehtien he kietoutuivat toistensa kaulaan uudelleen ja uudelleen, osoitteet vaihdettuina, jälleennäkemisen toivossa.

Rippikirkosta oli juhlakotiin vielä reilusti matkaa, mutta se ei haitannut. Juhlien emäntä ja isäntä huolehtivat ensiluokkaisesti vieraidensa hyvinvoinnista ja järjestivät mainiot peräkonttikaffeet kirkon parkkipaikalla ennen lähtöä.
Pieni retkipöytä liinoineen taiteltiin esiin, pullapitkot ja juustomuffinssit ilmestyivät oheen ja kohta taivaallinen kahvin tuoksu leijaili ilmassa.
Kahvittelu sai ihailua myös muun kirkkoväen toimesta. Muutamakin autolleen kiiruhtava sai nenäänsä kahvin tuoksun ja kävi heittämässä iloisen kommentin hyvästä ideasta.
Kieltämättä - matka juhlakotiin taittui mukavasti, kun kahvihammasta ei yhtään kolottanut :)

Juhlissa unohdin kameran tyystin autoon, vaikka kuvattavaa olisi ollut - ja paljon. Vanhan idyllisen puutalon kaunis ja satoisa puutarha viininrypäleineen ja upeine kasvimaineen...
Puhumattakaan herkuista. Erilaisia keittoja oli tarjolla neljää sorttia. Itse maistoin savuporo-sienikeittoa ja punaista kalakeittoa...mmmm...ihania molemmat!
Ruokailun, kahvien ja kaikkien suussasulavien kakkujen ja pikkuleipien jälkeen tuntui, että seuraavan kerran ei tarvitse syödä kuin ylihuomenna aikaisintaan.
No, kummasti tuossa taas aamupala maistui :)

Kyllä juhlat vaan on mukavia. Toisten juhlista kun saa itsellekin aina paljon muutakin kuin täyden vatsan. Muistoja. Kivojen ihmisten tapaamista. Hyviä ideoita omiin juhliin. Inspiraatioita kotirintamalle. Hyvän mielen.

Hyvää mieltä teillekin - täällä on lämmin päivä, taidan alkaa nauttimaan siitä!

Ellis

Mustaa ja valkoista... ja vähän sinistä

Sää ei ole pettänyt, se on ollut justiinsa niin vaihtelevaa kuin on luvattukin. Ruohoa ei pääse leikkaamaan, kukkapenkkiä ei viitsi mennä nyppimään, koska joka paikka on ihan märkä. Sisälläkään ei oikein huvita tehdä mitään hyödyllistä, vaikka muutamakin kaappi kyllä kaipaisi siivousta...

Ompelukoneeseen tartuin eilen ja leikattuani muutaman kassin valmiiksi huomasin taas ompelevani tyynynpäällistä :)
Kertooko jotain kesäsäästä vaiko mun mielialasta, tästä tuli vähän väritön... mustaa ja valkoista, harmaatakin. Silti, jotenkin tykästyin tähän!

Farkku sopii keittiöönkin. Se tuo kivasti rouheutta ja on helppo sovittaa erilaisiin tyyleihin ja värimaailmoihin. Näitä löytyy valmiiksi virkattuna jo pieni pino.

"Pata kattilaa rakastaa" on pieni tuliainen. Nopsa kääräistä mukaan. Naru vaan ympärille ja menoksi!

Hei, täällä taitaa pilkistää aurinko!
Lähden ulos, en katso säätiedotusta ENKÄ ota sateenvarjoa mukaan :))

Perjantaiterkut ja lämpimän viikonlopun toivotus kaikille!

Ellis <3