Kahden maailman välissä

Tänään oikeastaan tajusin sen, miten ihana pieni piilo- tai pakopaikka tämä blogi on. Kun kiire ja aikataulut "oikeassa maailmassa" lyövät päälle ja työ meinaa vallata hetkellisesti järkälemäisen osan päivästä, niin sekä oman blogin kirjoittaminen, että toisten ihanien juttujen lukeminen ja fiilistely toimii ihan loistavana pikanollaajana. Henkireikänä.
Juu, ihanaa olisi lähteä lenkille tai jotain... mutta joskus vaan ei ehdi kaikkea... koneen nappia on sentään helppo painaa.

Niin että sitä vaan, että ihan mahtavaa, että tästä blogista, tästä blogien ihan toisesta maailmasta, on tullut niin kiva paikka tulla. Tänne kun voi tulla ihan milloin vain ja ihan sellaisena kun haluaa. Ei tarvitse katsoa peiliin, onko tukka hyvin.
Joskus voi tulla viihtymään pitempään, joskus (kuten nyt) tulla huokaisemaan ja hakemaan kivaa mieltä.

Kiitos teille, jotka siellä ruudun toisella puolella näitäkin höpinöitä ihmettelette, olette vaan ihania!
Uusia lukijoitakin on tullut mukaan, tervetuloa lämpimästi kaikille :D



Ja ettei unohtuisi, tämä jo aiemmin keväällä ommeltu koru ^ kertoo sen: rakkaus, ilo ja haaveet - niitä tarvitaan!

Ellis

Putka

Meillä kotona on putka.
Kapea umpikuja, retroaikakauden helmi.
Rakennuspiirustuksissa sen kohdalla lukee ´keittiö´.

Kuva on vastavaloon otettu ja pimeä jo ihan senkin takia, mutta voin vakuuttaa, että ihana putkatunnelma vallitsee tuolla ´kodin sydämessä´. Käytäntö on osoittanut, että putka on järisyttävästä ulkonäöstään huolimatta ihan kelvollinen paikka valmistaa ruokaa: ei ole hujan hajan olevia ruokapöydän tuoleja tiellä, ei kaikenmaailman saarekkeita ja ulokkeita ;)
( jep, ottaisin kiitos vaan ihan mielelläni modernin saarekekeittiön, mutta ei taida onnata tähän malliin...)

Kun tein talokaupat seitsemän vuotta sitten, oli putka vieläkin synkemmän näköinen mesta: siellä edelleenkin olevat umpipuiset keittiökaapit olivat tummanruskeat, suorastaan mustanpuhuvat, kuten 70-80- lukujen taitteen trendeihin kuului.
Katselin niitä ensimmäisen talven verran ja kun suuren budjetin keittiöremppaan ei ollut mahdollisuutta, päätin, että väri ainakin saa vaihtua.
Erään kesälomareissun aikana talon ollessa tyhjillään pappa (=isäni) sitten irrotteli ovet ja maalasi ne vaihtaen samalla vetimet kaappeihin ja laatikostoihin.
Muistan fiiliksen, kun tulin reissusta kotiin - ihan kuin joku olisi käynyt laittamassa valot keittiöön.

Vaniljan värinen, hiukan kellertävä värisävy ei ole livenä ihan noin vihertävä, kuin mitä se kuvissa antaa ymmärtää, mutta toki kaappien väriin peilautuu sävy lattiasta. Sepä ei tullut toki mieleen silloin, kun väriä kartasta valitsin. Yritin löytää sellaisen, joka sopii sekä lattiaan, että taustalaattoihin, hiukan röpelöisen oloisiin, elävän ruskeisiin laattoihin. Laatoista pidän vielä tänäkin päivänä. Täytyykin napata niistä joskus tänne kunnon kuva...

Lattia onkin ihan oma lukunsa. Sitä en halua enkä aio koskaan vaihtaa. Se on ihan oikeasti kolmiulotteisen oloinen ja vinkeä vihreä kivilattia. Tuntuu hauskalta jalkojen alla :) Ja eipä vastaan ole vielä tullut samanlaista. Mietinkin joskus, löytyisikö jostain samanlainen lattia, vaikka eri värisenä... olisipa hauska nähdä sellainen!
Talossa saa ja pitääkin näkyä jollain tavalla aikakausi, jona se on rakennettu, siispä putkan lattia on oiva originaali muistutus siitä.

Pikku hiljaa keittiön koneet päivittyivät: liesi, jääkaappi-pakastin, tiskikone.

Nyt takaseinä - siis ikkunaseinä - odottaa maalausta. Kun muuten koko huushollin paneliseinät ovat saaneet pintaansa valkoisen maalin, täytyy tämä viimeiseksi jäänyt pieni osa hoitaa kuntoon pikimmiten. Täytyy sanoa, että kaapitkin olisi kiva nähdä valkoisina. Mieluiten vaikka ihan kokonaan uusina kaappeina. Mutta ehkä joskus, who knows.

Toisesta päästään putka avartuu ruokailutilaksi, johon mahtuu isompikin joukko samaan aikaan. Putkassa ruokailee vain mopsi, jonka kulinaristinen paikka sijaitsee ikkunan alla.

Tänä iltana jailhouse kitchen täyttyy lettujen tuoksusta. Jääkaappiin kun on jäänyt maito toissapäiväisillä päiväyksillä, joten ei muuta kuin lettutaikinan tekoon :D

Sunnuntaiterkuin

Ellis

Hömppälauantai

Tänä aamuna saattoi olla ihan kiva sää, mutta kun heräilin siinä vähän ennen puolta päivää, satoi vettä rankasti.
Etämiehen valtakunnassa on mulla (noin suurinpiirtein) `kotityövapaa´vyöhyke, joten täällä erehtyy joskus tulemaan ikäänkuin lomafiilis. Siksi kai nukuttaakin myöhempään. Saattaahan tuota univelkaakin ihan vähän kertyä viikon aikana... Minäkö väsynyt? Noh, taisin olla, sillä ihan noin myöhäisiä ruususen unia en ihan äkkiä muista nukkuneeni :)

Kalastuskausi on alkanut. Etämies on kunnon kalamies, tulee useammin kotiin saaliin kanssa kuin ilman ja valmistaa itse lohensa savustuspöntössä niin kesäillan simppelille, herkulliselle aterialle kuin perheen juhliinkin.

Kalareissut on luku sinänsä - ja eihän se ole mikään kalamies, joka kommelluksitta kalansa narraa, niinpä näillä kalareissuilla joskus sitten sattuu ja tapahtuukin... viimeksi mies jätti ison saaliin jonkun onnekkaan narrattavaksi, kun koskenniskalla seisoessaan sai jollain ihmeen tavalla kumisaappaansa kimpoamaan jalastaan kosken kuohuihin. Saapas lähti koskenlaskuun ja katosi ikuisiksi ajoiksi, tarttuen ehkä jonakin päivänä jonkun viettelevään koukkuun.
Nyt eteisessä komeilee uusi pari tuliteriä sieviläisiä. Varasaapas siinä vieressä :)

Tänään mies sotkeentui kuitusiimaansa aamupäivällä irroittaessaan kelaa vavasta. Hauskaksi tilanteen tekee se, kun katsoja/kuulija (=minä) näkee koomillisena sen kaiken mesoamisen ja heilumisen.
Ajattelin helpottaa miehen harrastusta hankkimalla hänelle yllätykseksi katiskan. Miten vaivatonta kalastusta: ei sotkuun menneitä siimoja, ei hukkuneita uistimia. Hermo lepää samalla kun katiska lepää pohjassa odottaen vonkaleita :D

Päivän edetessä ajelimme kaupungille hoitamaan muutaman pakollisen asian ja hankinnan. Siinä ohessa löysin itselleni varsin kivat kesävaatteet: KappAhlin vaaleat pellavahousut ja Mexxin ohut kauluspaita. Hintaa yhteensä 6 euroa - kirpparilta!
Näyttävät henkarissa kumman mummomaisilta, mutta olivat päällä tosi kivannäköiset. Nyt pyörivät jo pyykkikoneessa.





Meillä alkaa kohta saunan lämmitys, ennen sitä taidan mennä katsomaan Midsommerin murhat.
Sateen ropinasta huolimatta mukavaa lauantai-iltaa!

Ellis

Pyörylä blue(s)

Tämmöisiä pyörylöitä syntyi viime viikon kauniina päivinä aurinkotuolissa, muutama vielä tällä viikollakin kassitekeleitten välissä. Aiemmin nämä ovat päätyneet pannun- ja kattilanalusiksi, mutta nyt tuli mieleen kokeilla niistä pientä mattoa vessaan.
Matto on varsin ilmava (haha... reikiä täynnä), mutta jotenkin vaikutti hausalta. Otan sen nyt koekäyttöön - kunhan vielä kiinnitän pyörylät toisiinsa vähän lujemmin.. kyhäsin nyt vain kokoon äkkiä nähdäkseni, toimiiko lainkaan.
Sen verran kokeilin, että tuntuu kivalta jalan alla. Ei kun lattialle.

Tämä on maailman helpoin valmistaa. Leikkaat vain matonkuteiksi muutamat farkut ja sitten suuren suurella koukulla virkkaamaan. Pyörylä syntyy huomaamatta - ja kohta niitä onkin jo iso pino!


Pitänee joskus kokeilla isompanakin, jos tämä osoittautuu mattona käyttökelpoiseksi :)



Semmoinen pyörylä blue(s). Hauskaa torstain myöhää iltaa, viikonloppu jo häämöttää!!

Ellis

Ihanat inspiraatiot

Sain taannoin äitienpäiväpaketista ihanan kirjan. Olen selannut sitä etu- ja takaperin, fiilistellyt ja ihastellut...
Ihan pakko on jakaa kirjan muutama kuva teidän kanssanne. Nää on vaan niin positiivisia fiiliksiä ja tunnelmia, joita mulle näistä kuvista välittyy.
Rentoa, mukavaa, kotoisaa, ja erityisesti persoonallista. Juuri persoonallisuus on ehkä se juttu, miksi juuri nämä huoneet mut niin lumosivat.

Enjoy...





Mun huomio kiinnittyi heti noihin hauskoihin pieniin puupöytiin (siis pölkkyihin). Mikä nerokas ratkaisu - yksilöllinen ja persoonallinen
Olen nähnyt käytännössä, miten nämä ´toimivat´sisustuksessa... hyvän ystäväni ihanassa kodissa aivan mahtavia katseenvangitsijoita, sulassa sovussa muun harmonisen sisustuksen kanssa :)

No entäs nuo keskimmäisen huoneen - makuuhuoneen- juustokehikot, jossa vanhat kupit istuskelevat?
Puhumattakaan hauskasta paljettitopista, joka on kehystetty tauluksi!
Sopivat kuin nenä päähän tuohon simppeliin tyyliin ja värimaailmaan.



Jokin ihana karheus ja rouheus huokuu tästä kuvan keittiöstä. Punatiili?
Tiedä häntä, mutta kyllä tuolla olisi kiva puuhellaa lämmitellä...

On se vaan hyvä, että jokaisella on sisustuspuolellakin oma makunsa. Olisihan se aika kamalaa, jos kaikki huushollit toistaisivat samaa kaavaa. Omaakin silmää miellyttää kovinkin erilaiset tyylit ja asiat sisustuksessa, mutta näissä kuvissa on pieni väläys jostain sellaisesta, mikä aiheuttaa mulle huokailuja...

Taidan alkaa suunnittelemaan, mitä pientä kivaa keksisi keittiöön...

Ellis

Red head fairy

Kunnon sateen jälkeen sen huomaa: kesä on suorastaan räjähtänyt kaikkine väreineen ja tuoksuineen! Kukat, puut, ruoho... elämää täynnä yhtäkkiä koko maailma tuolla ulkona.

Miltä vihreä tuoksuu?
Tänään se tuoksuu tuomelta ja ruohikolta, joka on naapurissa leikattu. Lämpimältä ja raikkaalta yhtäaikaa. Hyvältä. Kesältä.



Täällä voi törmätä tämmöiseen keijuun (keskimmäinen), jota on kyllä vaikea olla huomaamatta - on se sen verran värikäs. Yleensä keikkuu kamera kaulassaan pitkin poikin puutarhaa, eilen kiipeili pihan vanhassa tammessa mekko päällä ja valokuvia räpsien - kuinkas muuten.
Ihan pakko oli tämä keijun itsestään ottama otos napata tänne, niin hyvälle mielelle tulin väreistä ja kuvan fiiliksestä.

Elämän riemua arkeen!

Ellis

Jeans Factory

Puutarhassa kuuluu olla aina jokin paikka, mihin voi asettua kimpsujensa ja kampsujensa kanssa... oli sitten käsillä kirja tai vaikkapa jokin tuunaus.
Mun oma lempipaikka on takapihan tasanteella. Sieltä löytyy paitsi istuinryhmä myös pikkuinen kiikku, jonka muutamalla kympillä ostin pari vuotta sitten syysalesta paikallisesta sekatavarakaupasta. Se löysi paikkansa terassin kulmalta ja on hyvä paikka mm. saunan jälkeiseen vilvotteluun.
Myöhäisen iltapäivän aurinko paistaa lämpimästi tähän pieneen piilopaikkaan ja usein minut löytääkin sieltä, kun yritän napata talteen kaiken valon ja lämmön (ja sen D-vitamiinin), mitä on tarjolla.

Tänään kiikun äärellä oli yhden naisen jeans factory. Kyytiä saivat muutamat vanhat farkut... niistä virkkailin pyörylöitä. Vielä muutama pyörylä ja sitten alkaa hahmottumaan jotain...hmmm :D




Tehtaalla tarjottiin virkistäytymiseen suklaajäätelöä, myös kylmää (aluksi) juomaa oli tarjolla.
Välillä piti jo mennä hakemaan olkapäille aurinkorasvaa, niin kuumotti ihanasti. Vai oliko se tiukka työtahti, mikä sai kuumuuden aikaan, hih!
Tarjolla olisi ollut tälle päivälle myös terassin pesua, mutta tuommoiset hommat on niiiin helppo siirtää parempaan ajankohtaan. Hmmpf... milloinkahan sellainenkin on??

Auringon valoa kaikille,

Ellis

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

Tänään sai puutarha vihdoin vähän huomiota osakseen. Oli ihanaa käyskennellä katsastamassa, kuka missäkin oli avannut nuppunsa. Olihan siellä jo havaittavissa melkoinen väriloisto :)






Kun on vanha puutarha, on koko kesäksi tiedossa väriä ja iloa kukkapenkeissä. Varsinaisia kukkapenkkejä puutarhasta löytyy vain kaksi. Toinen on suuren suuri perennapenkki, johon on siirretty vielä isommasta `perenna-alueesta´kukat, vähän rajatumpaan kokoonpanoon. Siitä perkasin tänään kolmanneksen, kun myös rikkaruohot nostavat päätään...
Toinen kukkapenkki on pienempi, takapihan rinteessä. Sen tein muutama vuosi sitten, kun isoon penkkiin alkoi tulla ahdasta.

Valkovuokot, sinivuokot ja jokunen kielokin on asettunut pihaan omaksi kivaksi ryhmäkseen. Mitään niistä en ole pihaan siirtänyt, ovat aikanaan jonkun muun siirtämiä tai muulla tavoin paikkansa löytäneet täältä.

Yksi ihanimmista luonnonkukista (kielon ohella suosikkini) on lemmikki. Sitä kasvaakin runsaasti siellä täällä koko takapihan alueella. Marjapensaiden aluset ovat sinisenään - löysinpä muutama vuosi sitten sitä valkoisenakin. Se on myös ilahduttavasti levinnyt, joten meillä on oikea sini-valkoinen lemmikkitarha täällä!
En malta edes ajaa ruohoa, ennekuin lemmikit ovat kukkineet, ainakin suurimmaksi osaksi.







Muuten puutarha koostuu marjatarhasta, jossa asuu liki 15 marjapensasta. Pari omenapuuta, kaksi vanhaa jalavaa, iso vanha tammi, Terijoen salava, vaahtera ja Unkarinsireeniaita pitävät huolen siitä, että syksyllä pääsen haravoimaan. Muutama jalokuusi (Serbiankuusi, hopeakuusi, kartiokuusi, pöytäkuusi, marjakuusi) majailevat ´kuusikossa´eli yhteen tontin nurkkaan aikanaan istutetussa havupuutarhassa.

Tämä puutarhuri on sen verran suurpiirteinen, että viivottimen kanssa ei pihaa hoideta. Tässä tapauksessa se olisi mahdotontakin.
Vanhan ja vähän rönsyilevänkin pihan kanssa on pakko olla armollinen. Tekee sen, minkä jaksaa ja sitten vaan nauttii... :)



Ihan parasta on lauantai-iltana saunan jälkeen istahtaa ulkoterassille kylpytakissa, siemailla kylmää saunajuomaa ja tuntea vihreä kesän tuoksu samalla, kun tuulikello hiljaa helkkyy omia laulujaan...

Ellis

Sweet Home Alabama

Mun oma Alabama sijaitsee olohuoneessa. Keidas näiden kiireisten, silmissä vilistävien toukokuun päivien keskellä. Turvapaikka, johon pääsee ilman hakemusta ilta toisensa jälkeen.

Tänä aamuna (vai oliko se eilen) töihin ajellessa, kuulin sattumalta radiosta haastattelun naisesta, joka oli hypännyt pois oravanpyörastä. Hän nautiskeli kiireettömyydestä ja oli suorastaan tehnyt siitä taidetta. Kaiken stressin ja hektisyyden jälkeen se oli parasta, mitä oli tapahtunut pitkään aikaan.
En kuullut juttua alusta, enkä ehtinyt kuunnella sitä loppuun asti, mutta vakuutuin ja vaikutuin kuulemastani jo niinkin pikaisen tuokion perusteella.

Kun nyt toistaiseksi lottokupongin täyttäminen on lähestulkoon ainoa vaihtoehto, mitä voin tehdä pitääkseni yllä haavetta mahdollisesta sapattivuodesta, pitänee tyytyä nauttimaan arki-iltojen pienistä lepohetkistä hukuttautumalla kotisohvan syliin.
Luksusta arkeen tuo myös ihanat omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka pistäytyvät silloin tällöin helpottamassa meidän arkea. Kuten tänään, kun kotiin raahauduttuani kahvit oli keitetty ja pöydällä odotti lasagne ja jauhelihakeitto syöjiään :)
Parin virkistävän korttipelin jälkeen työpäivän kiireet olivat jo jossain ihan muualla.
Mummun ja papan kaltaisia aarteita ei kyllä lottokupongin voittorivilläkään voi saada.

Pieni lenkki raikkaassa, sateen jälkeisessä illassa teki terää. Aurinkokin jo viistää puiden latvoja ja toivottavasti kiipeää taivaalle huomenna...
Loppuun vielä totuus suoraan kauppakassin kyljestä... totuus, joka pätee ainakin mun elämänpyörään tällä haavaa :D



Kivaa huomista torstaita - mieluummin se yksi ruuvi vähän löysällä!

Ellis

Raparperitaivas

Ihan MIELETÖN ottelu Suomelta eilen, sanon minä, joka kyllä tykkään katsoa nämä tämmöiset loppuhuipennusottelut. Kaikkia pelejä en jaksa tai viitsi tai ehdi seurata, tämä kuitenkin lämmitti satunnaisen penkkiurheilijan sydäntä erityisesti. Ansaittu voitto!
Kiitos Leijonat ja onnea!!!

Sen kunniaksi kipaisin raparperipensaaseen, otin muutaman varren ja kokeilin itselleni uutta reseptiä:

Pilko raparperit voidellun uunivuoan pohjalle.
Laita mukaan pakasteesta jäisiä mansikoita tai mansikkahilloa, jos mansikat pakastimesta on jo herkuteltu.
Sulata sopiva klöntti voita, laita voisulan joukkoon vähän sokeria ja niin paljon kaurahiutaleita, että seoksesta tulee sopivan sakea.
Kaada seos raparperi-mansioitten päälle ja laita uuniin 200°.
Paistos on valmis, kun kaurahiutalekuorrute on kauniin kullanruskeaa (noin 20 min. uunista riippuen).
Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mmmmm.....

Ellis

Naapurissa

Muutama päivä hiljaiseloa blogissa... torstaina ei bloggeri toiminut, joten hiljaiselo venähtikin samantien muutamaan päivään. Nimittäin viikonloppu vierähti naapurissa, Tallinnassa siis sekä työn että huvin merkeissä. Noh, töitä tehtiin vain menomatka (bussi&laiva) ja koko lauantaipäivä saatiinkin sitten nauttia ja kuluttaa kuinka kukakin parhaaksi näki ja koki.

Hyvän ystäväni ja työkaverini kanssa otettiin heti aamupalan jälkeen hotellilta suunta kohti vanhaa kaupunkin - kuinkas muuten!
Siellä hiukan sateisissa tunnelmissa löydettiin muutamia ihania pieniä puoteja ja pikku kahviloita. Turisti-matkamuisto-kirjoneule-jääkaappimagneetti-kauppoja kyllä oli paikoin vieri vieressä, mutta vähemmän niitä oikeasti ihania puoteja, joissa taiteilija itse kutoo nurkassa tai näpertää koruja.

Yksi aivan mainio tällainen pieni puoti löytyi jonkun ihmeellisen porttikongin takaa, pienen sisäpihan perukoilta. Muutama paikallinen taiteilija on yksissätuumin pistänyt puodin pystyyn. Sisään kun astuu, osuu ensimmäisenä silmiin isot kangaspuut ja niissä tekeillä oleva kangas. Takaseinä on täynnä hyllyjä, jotka notkuvat erilaisia lankoja ja siellä täällä puotia on asetelmia uniikeista käsitöistä. Nalleja, rintakrosseja, hattuja, kelloja...silmänruokaa niin paljon, ettei tiedä mihinpäin nälkäiset näkimensä kääntäisi.

En tiedä, osaisinko löytää tuota paikkaa ihan äkkiä sokkeloisesta kaupungista uudelleen, mutta onneksi tajusin sentään kysyä nettiosoitteen. Se löytyy täältä.




Valokuvattavaa vanha kaupunki tarjoaa yllin kyllin. Oonko jotenkin ihastunut kaikkiin porttikongeihin??
Hauskat kumisaapas-kukkaset olivat lastenvaatekaupan rappusilla :)





Tämmöinen matkalaukkutiski ^ löytyi yhdestä putiikista, laukkujen päällä oli lasitaso, josta löytyi kassakone ja muut kaupan tiskin tarpeelliset tavarat. Aika originelli ja hauska - toimi samalla aikas hienona sisustuselementtinä. Miksei voisi toimia kotonakin tuommoinen ratkaisu?

Blogia on tullut kirjoitettua - siis torstaihin asti - päivittäin aina vuoden alusta asti, siis siitä asti, kun sen aloitin :)
Jokapäiväinen kirjoittaminen ei ole ollut itse tarkoitus tai pakkopulla, vaan tosi kivaa ja antoisaa.
Eräänlainen päiväkirja, ei tokikaan mikään kovin privaatti, mutta anyway pieni katsaus päivän touhuihin ja tunnelmiin.
Omaksi iloksi.
Nyt varmasti näitä välipäiviä tulee jatkossakin toukokuun edetessä, tää kun alkaa olemaan hektisintä aikaa työmaalla. Sen lisäksi pihahommat vievät aikaa ja tarmoa. Mahdollisimman usein toivon ehtiväni kuitenkin tänne jotakin kertoilemaan sanoin ja kuvin, niin kuin ennenkin. Silloin kun siltä tuntuu -periaatteella, kuten jo alkuunsakin totesin.
Jotain uutta ulkoasun suhteenkin olisi kiva kokeilla, saas nähdä onnistunko :D



Hauskaa toukokuun puolenvälin tienoota ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!
Ja ai niin... peukut ja varpaat ylös Suomen puolesta, jännä ottelu tiedossa!!!

Ellis

PS. Joitakin kommentteja on kateissa bloggerin toimintakatkon jäljiltä, mutta josko ne joskus palautuu...?

Two of a kind

Mopsi näyttää juuri siltä, miltä musta tuntuu. Kun joku vielä ottaisi vähän tuolta hartioista ja rapsuttaisi, olisi ihan täydellistä.
Luultavasti nukahtaisin tähän tuolille ja alkaisin kuorsata.

Kevät tekee tehtävänsä... runsas ulkoilma, kaikenlainen puuhasteleminen, köykkiminen ja nyppiminen puutarhassa tainnuttavat joskus virkeimmänkin yökyöpelin.

Tänään pihaan tulla tupsahti muutama kappale niitä ihania, monessakin blogissa vilahdelleita kuormalavan kauluksia. Viljelylaatikoiksi :D
Saarireissulla sunnuntaina kaivoin netistä esiin kuvia niistä - ja kas, laatikot olivat yhden puhelinsoiton päässä. Suku on ihan paras! Aina joku tuntee jonkun, jolla on juurikin tietoa, mistä jotakin voi saada. Tällä kertaa noita viljelykehikoita... vai mitä lie ovatkaan.
Kasvimaalle ei siis tänä kesänä ilmesty perinteisiä penkkejä, vaan nämä lootat, joiden avulla sitten tietenkin toivon selviäväni huippupienellä kitkemisellä :)

Kasvimaalla on kuitenkin tehtävä vähän tasoitushommia, ennenkuin laatikot voi sinne "istuttaa", joten se jää kyllä pakosti ensi viikkoon.

Nyt ajattelin yllättää itseni ja kaikki muutkin.. ja lähteä nukkumaan - about tuntia ennenkuin yleensä. Yleensä tässä vaiheessa muistan, että joku ihan oleellinen asia on tekemättä, kuten pyykit koneessa tai jotain muuta... nyt sekin on hoidettu jo, joten eipä muuta kuin...
...kauniita unia!

Ellis

Ps. Foton nappasi tyttöseni :)

Mom´s Day, part 2

Tänään sain lapsen kotiin käymään <3
Tuli kaukaa ja iloisena. Rutisti koiraa, minuakin.
Tuliaiset kassissaan.
Lämmitin saunan, petasin sängyn.
Katsoin tarkkaan silmien taakse - sama pieni tyttö.
Sisarukset ympärillään.

Kaikki täällä, koko lauma.
Samojen seinien sisällä, saman oven takana.
Tänään se taisi vasta olla - äitienpäivä.

Ellis

Maanantain sietämätön keveys

Maanantai... kaikista viikonpäivistä epäkiitollisin tämmöiselle luonteenlaadulle. Valvon sunnuntai-iltana ihan liian myöhään, koska en muka malta/ehdi mennä nukkumaan aiemmin. Toinen perustelu on se, että en muka varmasti saa unta ainakaan aikaisin sunnuntai-iltana.

Niin kauan kuin muistan, olen ollut iltavirkku. Sillä piirteellä on ikävä tapa kostautua maanantaiaamuna - ellei satu olemaan lomalla. Tänään kuitenkin pääsin hämmästyttävän hyvin ylös, kun oli varsin kiireinen päivä ja paljon ohjelmaa tiedossa.
Tänään töissä oli monenmoista tohinaa, vilskettä ja pyöritystä. Niinpä jo puolen päivän aikoihin oli sellainen olo, kuin olisi tehnyt kaksi päivää putkeen.

Tapani mukaan olin visioinut illaksi kaikenlaista puuhaa kotihommista haravointiin, ompeluun, virkkaukseen, siivoukseen, työjuttujen tekemiseen ja ties mihin muuhun.

Ja mitä teen?

E-n y-h-t-ä-ä-n m-i-t-ä-ä-n.

Päästyäni vihdoin kotiin aiottua myöhemmin, vähän venähtäneen päivän jälkeen, menen ja istun puutarhakeinuun. Annan auringon lämmttää.
Peli on menetetty - maanantain osalta. Laiskuus ja mukavuudenhalu laskeutuu lämmön tavoin harteille ja jää siihen.
Sohva nielaisee minut loppuillaksi. No, saan sentään paistettua jauhelihapihvit iltakahdeksalta ja käytyä pakon edessä kaupassa.

Mutta kun tv:n kanava kääntyy subille ja huomaan kello yhdeksän elokuvan vieneen minut kuin varkain Italiaan ihanalle, vanhalle viinitilalle - minä luovutan. Nauran maha kipeänä elokuvan tilannekomiikalle, enkä edes yritä tehdä enää tänään yhtään mitään.

Näitä päiviä on silloin tällöin. Sallin ne. Olen hyvällä mielellä, että kaiken kiireisimän ajan keskellä pystyn heittäytymään näin hävyttömän laiskaksi.
Tomorrow is another day. Ehtiihän sitä, sen minkä ehtii.
Hiekat eivät karkaa eteisestä jne.
Eikö ollutkin hyvä psyykkaus tekemättömyydelle?! Kukapa minua siihen kannustaisi, jos en itse itseäni. Jeee!

Kiireetöntä ja kivaa huomista tiistaita kaikille!

Ellis

Mom´s Day

Mieleenpainuva ja lämmin äitienpäivä niin tunnelman kuin säänkin suhteen.
Veneellä saareen siskon perheen paratiisiin, siskon miehen lihapadan ja mummun suussasulavan kakun ääreen.
Ihanaa ruokaa, parasta seuraa, tikkakisaa, katiskasaaliiden ihmettelyä, aurinkoa ja sopivasti huumoria ja hauskuutta.
Mukavaa seurata nuorten ja jo aikuisten lasten välitöntä menoa...
Meillä on tiivis klaani, johon kuuluu oman perheeni lisäksi omat vanhemmat ja siskon perhe. Tällä kokoonpanolla vietämme suurimmat juhlapyhät, milloin kenenkin luona. Saariparatiisia ihanampaa paikkaa ei näillä keleillä voi toivoa. Heti, kun astut veneeseen, tunnet olosi tervetulleeksi ja kotoisaksi. Tänään meitä oli paikalla kolme äitiä, kolme isää, viisi lasta ja kaksi koiraa.













Nuoriso oli käynyt äitienpäiväostoksilla: paketista löytyi ihana kirja, jossa oli kuvattu persoonallisia ja kauniita koteja!
Odotettu ja tärkeä lahja oli myös puhelinsoitto, että vanhin lapsukainen on päässyt turvallisesti kotiin pitkältä matkaltaan.
Iso lahja on sekin, että äitienpäivää voi viettää oman äidin kanssa.
Kiitos näistä lahjoista.

Tämmöisen päivän jälkeen jaksaa vaikka minkälaisen työviikon :)
Sitä kohti - siis uutta työviikkoa - tässä taas mennään...

Ellis