Viikon teema on näköjään tarttuminen. Milloin hetkeen, milloin johonkin muuhun. No, meillä alkaa jokatapauksessa olla maata näkyvissä jo sen verran, että haravaan tarttuminen on paitsi ajankohtaista, myös välttämätöntä. Meillä kun noita lehtipuita on ihan omiksi tarpeiksi.
Vaikka kuinka yrittää haravoida syksyllä pihan puhtoiseksi, näyttää se keväisin siltä, kuin täällä ei olisi haravaa nähty mailla eikä halmeilla.
Jotkut lehtipuut pudottavat lehtensä tosi myöhään syksyllä, kun talvi jo tekee tuloaan. Niinpä tätä urakkaa saa taas ikäänkuin aloittaa alusta aina keväisin.
Viikonloppuna on siis tiedossa hyötyliikuntaa...
Mukana touhussa reipas työnjohtajamme sadeasussaan, kuvan nappasi tytär eräänä syksyisenä päivänä.
Tässä pomossa on se hyvä puoli, että se rakastaa (ruoka)taukoja yli kaiken :D
Ellis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti