Arjen ihanuus

Meille on ilmestynyt kevätlaiskiainen. Se keksii aina jotain muuta tekemistä silloin, kun pitäisi viedä roskat, ottaa imuri kaapista tai kohentaa muuten huushollia jotenkin. Nytkin se istuu koneella ja yrittää kirjoittaa.
Oikeastaan täällä majailee enemmänkin niitä. Kokonainen pieni lauma. Eivät tee muuta kuin sotkevat. Mistä niitä oikein tulee?

Ensiapuna tähänkin, ainakin isoimpaan laiskiaiseen, auttaa SUKLAA. Ihan sama minkäväristä, minkämerkkistä, kunhan on SUKLAATA.
Parhaimmalta maistuu tällä hetkellä nämä kaksi fatseria. Laiskuuskohtaus ei mene tällä ohi, mutta se muuttuu siedettäväksi. Lakkaat välittämästä, mitä ympärilläsi tapahtuu (tai siis on tapahtumatta), kun suussasi sulaa pala (=puoli levyä) tätä ihanuutta. Kokeile kerran. Kokeilet toisen kerran. Jne.


Pyykkiä on koko ajan. Tuntuu että pesen aina vain samaa tummaa koneellista. Kun illalla saan taas vaatteet narulle, ovat ne viimeistään jo seuraavan päivän iltana pyykkikopassa. Nuorison kanssa pyykinpesuaineet on koko ajan lopussa, jääkaappi syödään tyhjäksi ennätysajassa, keittiön kätköihin ei todellakaan kannata varata mitään ihania keksejä vierasvaraksi - kun vieraat sitten tulevat, löydät kaapista tyhjät pahvikuoret...

Joskus ne saattavat innostua (kotitaloustunnin motivoimana kenties?) leipomaan jotain. Silloin voit ehtiä nauttia aikaansaannoksista, jos satut olemaan uunin kupeessa vartoilemassa. Muussa tapauksessa ainoa, mitä leipomissessiosta jää sinulle, on munankuoret pöydällä ja muutenkin pommin jäljiltä oleva keittiö.
Vaatekaupassa saat (=joudut) jonottamaan rahapussi auki jatkuvasti. Aina on kengät pienet tai takin hihat liian lyhyet.
Huoh.

Juu, vähän karrikoitua, silti totta vähintään toinen puoli.

Mutta on ne niin ihania. Näiden ruuhkavuosien keskellä muistuttavat sinua siitä, miksi ja kenelle olet tärkeä - ja mikä elämässä on tärkeää. Ihminen ihmiselle. Perhe, läheiset, ystävät.
Ja miten muuten pysyisit ajan kulumisen perässä... sitähän aina sanotaan, että lapsista näkee ajan kulun. Lapset kasvavat, mutta itse et vanhene ollenkaan :D


Huomenna vanhin lapsukaisista suunnistaa jälleen matkalaukkuineen Japaniin, me muut jäädään tänne ihmettelemään matkalaisen menoa. Elämä on siellä, missä sydän on. Siihen kai tässä on totuttava... ei voi muuta kuin taas toivottaa hyvää - ja turvallista- matkaa.
Huoh jälleen.


Summa summarum, mitä sitä ottamaan stressiä muutamasta hiekanjyvästä lattialla, jos kaikki on muuten hyvin.

Positiivisesti ajateltuna:
* ihanaa, että joku on joskus keksinyt pesukoneet niin pyykeille kuin astioille
* hauikset kasvaa ruokakassien kantamisessa
* voit saada pullan tuoksun, et kuitenkaan liikakiloja, jos (=kun) leivonnaiset on kadonneet parempiin suihin
* kun joudut päivittämään nuorison vaatekaappia, saatat löytää joskus vahingossa itsellesikin jotain uutta kaupasta

Iloa elämään!

Ellis