Kun on koko pitkän päivän liikkeellä ja menossa, ei aina aamulla vielä ole varma, muuttuuko mieli vatteiden suhteen. Siksi kassiin täytyy heittää pari ylimääräistä huivia, yksi paita, vyö, jotakin, millä hiukset voi solmia tai sykkyröidä tarvittaessa ja tietty suklaata!
Löysin tänään muuten aivan ihanan uuden suklaan - onneksi "mun" suklaa, Fazerin Thin dark oli aamulla kaupasta loppunut, joten jouduin ostamaan toista yhtä ohutta Fazerin tummaa (siinäkin 70% kaakaota) joukossaan pieniä mantelihippuja. Olin jo etukäteen päättänyt, että en tykkää. Ihan vaan, koska mua harmitti, että mun vakkarisuklaa oli loppunut. Ensimmäisen palan jälkeen olin valmis pyörtämään päätökseni :)
Työpäivän, katsastuksen, kirppiskuorman rahtaamisen ja monen muun puuhan täyttämä päivä huipentui kahden suosikkini konserttiin. Samuli Edelmannin ja Jipun akustinen lämminhenkinen konsertti Leri Leskisen johtaman bändin ohella oli niin täyttävää sielun ruokaa, että taas mennään pitkän aikaa.
Musiikin lahja on suuri, ei riitä että osaa laulaa, soittaa. Mukana pitää olla sielu.
Tämä elämys oli niin iso, että sen ääriviivat pitää ensin hahmottaa itselleen, sitten vasta siitä on jaettavaksi muillekin. Ja voi pojat, tästä kyllä riittää... :)
Ihan fiiliksissä olen vieläkin. Reilun tunnin kotimatkalla en edes radiota avannut. Kuuntelin vain hiljaisuudessa päästäni uudelleen konsertin lauluja.
Näissä tunnelmissa peitto korviin ja unten maille!
Ellis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti